Olen ihan hukassa enkä tiedä mitä tehdä. Alkoholi on viemässä miestäni ja avioliittoamme loppuun. Olemme perheellinen aviopari ja yksi tulossa. Tilanne on karannut käsistä. Entisen kerran viikossa sijasta mies aloittaa ottamisen perjantaina ja lopettaa sunnuntaina. Viikot menee hienosti töissä ja ilman alkoholia joten en saisi kuulema valittaa. Kaikki arkeen sijoittuvat juhlapyhät juodaan tietenkin, lomat myös alusta loppuun siemaillaan kaljaa. Kaikki yhteinen vapaa-aika menee miehen tissutellessa.
Olen niin väsynyt tilanteeseen ja peloissani, itse olen alkoholistiperheestä ja vannoin etten anna omien lapsien kokea samaa.
Tässä nyt ollaan. Mies ei suostu lopettamaan eikä mielestään käytä paljon. Nalkuttaa en saisi koska hän vihaa sitä. Rakastan miestäni valtavasti ja viikot olemme onnellisia. Mutta viikonlopun koittaessa kaikki muuttuu taas. Miehestä tulee ilkeä, syyttelevä ja eristäytynyt. Lapsen huolehtii aina hyvin ja rakastaa meitä vilpittömästi paljon. Ei kuitenkaan niin paljon että lopettaisi vuoksemme. Nyt harkitsen eroa, sillä tällaista elämää en ole pyytänyt vaikka rakkautta sainkin. Mies ei aio lopettaa koska kyseessä ei ole ongelma ja hän on oikeutettu tähän.
Olen niin väsynyt tilanteeseen ja peloissani, itse olen alkoholistiperheestä ja vannoin etten anna omien lapsien kokea samaa.
Tässä nyt ollaan. Mies ei suostu lopettamaan eikä mielestään käytä paljon. Nalkuttaa en saisi koska hän vihaa sitä. Rakastan miestäni valtavasti ja viikot olemme onnellisia. Mutta viikonlopun koittaessa kaikki muuttuu taas. Miehestä tulee ilkeä, syyttelevä ja eristäytynyt. Lapsen huolehtii aina hyvin ja rakastaa meitä vilpittömästi paljon. Ei kuitenkaan niin paljon että lopettaisi vuoksemme. Nyt harkitsen eroa, sillä tällaista elämää en ole pyytänyt vaikka rakkautta sainkin. Mies ei aio lopettaa koska kyseessä ei ole ongelma ja hän on oikeutettu tähän.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ilmeisesti olet tehnyt tunteesi selviksi miehellesi. Rakastat häntä, muttet kestä juomista ja sen aiheuttamaa muutosta hänessä. Mies on valinnut alkoholin sinun ja perheenne sijasta ykköseksi elämässään. Pariterapiaan tai vastaavaan häntä ei tod.näk. saa. Ei siinä juuri vaihtoehtoja jää.
Pilaat vain oman ja lastesi elämän sietämällä itsekeskeistä juoppoa. Itse jätin vaimoni paljolti samasta syystä. Lapsia meillä ei ollut, joten ero oli siinä mielessä helpompi. Hän pitää edelleen juomistaan normaalina osana elämää eikä hyväksy sitä syyksi erolle. Minunkin taustallani oli alkoholismin runtelema lapsuuden perhe ja silti onnistuin astumaan samaan miinaan uudelleen.
Toivotan voimia päätöksen tekoon ja uuteen elämään. Tärkeintä on nyt suojella itseäsi ja lapsia. Muista myös pitää puolesi taloudellisesti! Jos miehesi tekee korjausliikkeitä elämäänsä myöhemmin, voitte aina harkita uutta yritystä. Aloitteen pitää kuitenkin tulla häneltä ja vilpittömästi.
Minulla on hyvin samantapainen tilanne. Lapsia ei ole mutta piiiitkä parisuhde (avioliitto). Toistaiseksi asutaan vielä saman katon alla mutta omat menoni suunnittelen ja toteutan miten haluan. Miestä en enää huoli mukaan, olen niin monesti sanonut että alkoholi pilaa kaiken. Mustasukkainen se on vielä kaiken lisäksi.
Mieheltä alkaa terveys pettämään tästä syystä, silti ei myönnä että tarvitsee apua. Minä en kelpaa, vaimoa ei tarvitse kunnioittaa eikä kuunnella.
Silti rakastan, tiedän etten toista ihmistä ikinä osaisi rakastaa samalla tavalla.
Vain jättäminen ei ole myöskään ihan helppoa, en pysty niin itsekkääseen tekoon ja tiedän että se ei ihan helpolla onnistuisi.
Itse en käytä minkäänlaisia päihteitä, on se kumma kuinka minua katsotaan kieroon koska olen valinnut raittiin elämän.
höpö höpö,kuka sinua katsoo kieroon? kateelliset jotka eivät malta olla ilman alkoa?.hienoa,että olet jaksanut !!
Ehkei sua raitis katsota kieroon, vaan säälien, kun jatkat juopon kanssa. Miksi miehen jättäminen olisi itsekästä? Hän on mustasukkainen, ei kunnioita eikä kuuntele sinua. Kuunteletko ja kunnioitatko itsekään itseäsi?
alkoholisti ei myönnä ongelmaansa.ennenkuin viinan kanssa läträäminen loppuu niin alkoholistin pitää se ongelmansa ensin myöntää ITSELLEEN.
muuten viinan käyttö ei tule loppumaan.
tiedän tämän kokemuksesta.
ennenkuin perhettä alkaa perustamaan on etsittävä sellainen kumppani joka ei viinan kanssa läträä joka kuukausikaan.
koko perhehän tuosta kärsii ja yksi elämä ja lapsuus meillä kaikilla on.sen pitäisi olla myös lapsille mieluisaa aikaa.sitä en minä saanut kokea.
siksi en ottanut juopottelevaa puolisoa koska tiedän mitä lapset saavat siitä muisteltavaa aikuisina.
lapset , oma henkinen jaksaminen.rahaongelmat ja kaikki muukin vastaan viina pistä ne vaakakuppiin ja katso kumpiko puoli painaa enemmän.tee sitten ratkaisusi.
Hyvät perustelut. Ei minunkaan puoliso suhteemme alussa juonut juuri lainkaan. Alkoholi on astunut kuvioon vasta viime vuosina ja herralta on mopo karannut. Onneksi ei ole lapsia.
Olen yrittänyt vuosikausia saada selvillä mikä häntä painaa niin pahasti että pitää juoda, vastausta en saa. Jokin asia on sen laukaissut, tuskin hän itse tietää enää tässä vaiheessa, minulle ei kerro.
Joten jatkan omaa elämääni näissä puitteissa toistaiseksi.
Minun mieheni kuoli viina vasta 35 vuotiaana. Vuosi sitten lopetin suhteen 2.3.2014 hän menehtyi=(( viina vie kaiken jos ei itse halua raitistua. Kannattaisi jutella asiallisesti että oikeasti viina vie hautaa ym. jos ei lopeta ajoissa.
Ero on ainoa ratkaisu jos mies ei todellakaan aio luopua viinasta ja myöntää ongelmaa. Ota puheeksi miehen vanhemmille sisaruksille(jos niitä on) kerrot mikä tilanne on ja yhdessä yritätte saada miehesi hoitoo ja tajuamaa miten vaakavasta asiasta on kyse. On hyvä ottaa yhteyttä AA-linikalle. Kannattaa taistella viinapirua vastaa mutta jos se ei auta niin kannattaa jatkaa omaa elämää toisen puolesta ei voi raitistua=(((( Ja valitettavasti hoitoo ei otetta jos mies ei halua hoitoo hoito on vapaaehtoista,valitettavasti.
Voimia sinulle!!
Mies on alkoholisti. Eikä tule lopettamaan,ellei joku sairaus iske.
Mies ehkä itse kuvittelee,että hän hallitsee kuningas alkoholin. Ku
kaan ei sitä hallitse.
Mitä enemmän se on kiellettyä,sen paremmalta viina maistuu.
Ainoa millä voi lohduttautua on se,että syyllinen on yksinomaan juoja,ei kukaan muu. Vaikka juoja muuta väittää.
Puhun kokemuksesta. Olen itse alkoholisti nainen,(ollut 2 vuotta kuivilla)
Mieheni oli myös holisti,sai aivoverenvuodon ja menehtyi.
Niinkaun kun alkoholiongelmaa ei myönnä itselleen, juominen jatkuu hamaan hautaan asti.
Kiitos asiallisista viesteistä. Mies kuvittelee tosiaan hallitsevan alkoholin käytön. Nyt taas kahden päivän putkeen vastaus oli että eihän hän edes ole paljoa ottanut. Olen kertonut siis tunteistani ja puhunut miltä lapsesta todennäköisesti tuntuu. Olen sanonut myöskin miten se tulee vaikuttamaan isä-lapsi suhteeseen vanhemmalla iällä (tiedän omasta kokemuksesta). Olen huomauttanut että en ole ainut joka huomaa miehen muuttuvan alkoholista, vedonnut että jopa hänen aikuiset vanhemmat lapset ei voi sietää kun ottaa koska hänestä tulee ilkeämielinen.
Niin, olisi pitänyt tietää mihin ryhtyy kun perheen perustaa. Meidän tarina alkoi salama rakastumisesta ja olinkin raskaana ennen kuin tunsimme edes kunnolla. En tiennyt mitä odottaa, mutta lapsi oli rakastettu molemmilta puolilta. Alkoholi oli kuvioissa jo tuolloin mutta kuvittelin kaiken olevan muutoksen aiheuttamaa ja korjaantuvan.!Mies on tarjonnut kodin minulle ja lapselle, huolehtii kaikesta, mutta unohtaa että suurin turva tulee tasapainoisesta elämästä.
Kuitenkaan mies ei suostu muutokseen, kun pyydän. kiukuttelee ja uhkailee kun puhun asiasta. Kylmimmillään sanoo että voi lähteä jos ei kelpaa. Hallitsee ja rakastaa siis yhtäaikaa. En ikinä haluaisi erota, vaan haluaisin että lapset saisi kokonaisen perheen. Mutta silti tiedän ja ymmärrän että puolikaskin perhe on heille parempi kuin alkoholin täyttämä, pelokas ilmapiiri
Minä tapasin mieheni 2005.v hänelle tuli alkoholi ongelma 2010(tai silloin tajusin että hänellä on ongelma) se oli kova järkytys. Emme asuneet samassa osoitteessa emme nähneet päivittäin. Mutta kun aloin puuttumaan asiaa hän oli jo niin koukussa viina eikä valitettavsti myöntänyt että hänellä on riippuvuus=(((. Mieheni mielestä en olisi saanut valittaa hänen alkoholi ongelmasta koska hän ei ollut humalapäissään ilkeä ym.Hän vain joi. Tajusin vuosi sitten ettei häntä voinut pelastaa se tuntuu vieläkin todella pahalta. Meillä oli ihana suhde jonka viina pilasi täydellisesti viina vei minun paikkani.
alkoholi. surkea näky, ongelmia ei kuulemma ole. katsottava tai kaduttava.
Koskaan ei kannata niin rakastua,että muuttaa nopeasti yhteen tapaamansa miehen kanssa. Taustalla voi olla paha alkoholiongelma,joka ei näy vielä päällepäin.
minäkin 8/ tuskaisa ero sillä hänestä tuli väkivaltainen alkon kanssa, minuun ei koskenut fyysisesti, mutta väkivalta voi olla myös henkistä
Onko muita vaihtoehtoja kuin panna mies valitsemaan alkoholin ja perheen väliltä. Siinä sen sitten näkee, kumpi on kampi.
Ihmisellä on tietysti itsemääräämisoikeus ja hän voi tärvätä terveytensä vaikka läträämällä Alkon tuotteilla, mutta tärkein ja perustavanlaatuisin kysymys kuuluu; miksi hän tekee niin.
Jos tuohon keksii vastauksen,on se Nobelin rauhanpalkinnon arvoinen.
Viina menee veriin, ja pysyy. Mikään järkipuhe ei auta. Vaikka kuinka itse haluaisikin.
Juova tietää tasan tarkkaan,että kaikki menee päin helvettiä juomisen takia.
Sitten otetaankin,kun oikein veettää.
Ihminen ei oikeastaan pysty siinä vaiheessa enää valitsemaan. Kuningas Alkoholi on tehtävänsä tehnyt.
Olet koukussa.
Valtava tahdonvoima tai sairaus voi auttaa irti. Erittäin vaikeata on.
Mulla ei ole kokemusta oikeista alkoholisteista kuin työn kautta, ts. ei elämisestä heidän kanssaan. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että juominen johtuu jonkun tyhjiön täyttämisen tarpeesta. Juovalla ihmisellä on joku asia tai aihe omassa elämässään, jota hän ei saa täytettyä milloin mistäkin syystä.
Syitä ja varsinkin tekosyitä löytyy pilvin pimein, jotta ei vain tarvitsisi alkaa tutkimaan omaa elämäänsä, jotta saisi selville, mitä sillä / sille oikeasti tahtoisi ja halajaisi tehdä. Surullisin kuulemani selvitys ihmisen suusta on: "mitä muut ihmiset sanovat ja ajattelevat". Jos ihmisellä ei ole rohkeutta toteuttaa oman sisimpänsä vaatimuksia, niin miten rohkeus riittää elämänsä ja terveytensä tärväämiseen juomalla aivonsa pellolle.
Tuo tyhjiön täyttäminen ei välttämättä pidä ihan paikkaansa. Kun mieheni eli,me pidimme juomapausseja. Tehtiin asioita jotka olivat jääneet rästiin. Itse kävin lenkillä,uimassa,kaikkea tavallista. Mies korjaili pyöriä ym
Mutta.....kun asiat oli järjestyksessä,kaappi täynnä ruokaa niin sitten kaljalle.
Se maistui taas monen viikon paussin jälkeen. Monta päivää. Tätä ei raitis ihminen tajua. Siellä baareissa istuu kaltaistasi luuseriporukkaa. Kukaan ei ole parempi. Saat olla oma itsesi,edes jonkin aikaa.
Kotona mieheni kanssa istuimme pöydän ääressä,pelasimme korttia,puhuimme paljon ja joimme. Se oli meidän elämää.
Lapsia ei ollut eikä kotieläimiä.
Onko tämä sitten sairautta,hulluutta vai mitä se on? Viina menee veriin.
No olipa 'hyvin' ymmärretty. "Kun asiat oli järjestyksessä, kaappi täynnä ruokaa niin sitten ...". Siinä kohdassa olisi pitänyt siirtyä sinne oman sisäisen sielun syöveriin ja kysyä: mitä sitten? Ja etsiä sieltä se vaihtoehto juomiselle.
Avioero on kyllä tuossa ainoa vaihtoehto. Miehesi on tyypillinen alkoholisti, joka ei myönnä ongelmaansa. Ja kun ei myönnä ongelmaa, niin ongelmaksi se jää.
alkoholisti ei parane ennnenkuin myöntää ongelman itselleen ja
sen jälkeen vesilinja for ever
Sanot miehellesi, ettet siedä katsella ja kärsiä hänen juomistaan. Asetat ehtosi: joko hän lopettaa kokonaan juomisen, tai sinä lähdet.