Kateus toisten onnesta

En ole juurikaan koskaan kadehtinut toisten ihmisten onnea tms. Kaikkein parasta on vain keskittyä omaan elämään ja niihin asioihin, jotka tekee itsensä onnelliseksi!

Jos se yhtään lohduttaa, ne muut vaan teeskentelee. Niillä menee oikeasti huonosti. Ne vaan ei halua vaikuttaa luusereilta.

Onnellisten ihmisten kanssa on miellyttävämpi olla tekemisissä kuin elämäänsä tyytymättömien.

Yrmyjen kanssa en viitsi seurustella enkä olla muutenkaan kontaktissa kun ei ole pakko!

Joskus olen ilkeä ja tuon estottomasti julki tyytyväisyyteni jos toinen osapuoli sattuu olemaan kateellista sorttia. Eipä ole enää paljon kohteita.

Hei kade!

Kateus on yksi inhimillisen tunnekirjon lajeista. Osittain se kuuluu normaaliin elämään, positiivisella tavalla kateus voi kannustaa toimimaan terveiden tavoitteiden mukaan (esimerkiksi jos kadehtii rohkeaa ihmistä, voi parhaimmillaan itsekin saada tsempattua itseään rohkeuteen). Kerrot kuitenkin kateudesta, joka näivertää, ja vie voimavarojasi koska et kestä toisten onnea.
Kirjoititkin, että 'kun itsellä menee huonosti', toisten onni tuntuu ikään kuin lisäävän oman tilanteen huonoutta.

Ajattelen, että kateuteen on olemassa lääkkeitä, mutta ne rohdot pitää itse valmistaa. Kukaan ulkopuolinen ei voi ottaa kateuttasi pois. Yksi lääke syntyy kiitollisuudesta. Jos aidosti kokee kiitollisuutta oman elämän hyvistä asioista, ei tipahda vertailun sudenkuoppaan. Kateus saa voimavaransa vertailusta. Jos voi kiittää oman elämänsä hyvästä ja sanoa, että tämä riittää minulle, kateudelta loppuu 'ruoka'.

Toinen lääke on se, että katsoo elämäänsä rehellisesti silmiin ja hyväksyy tosiasiat. Mikä sinulla menee huonosti? Mikä siinä on sellaista, että sinun vain pitää hyväksyä se, ja mikä taas sellaista, mihin voit vaikuttaa? Mitä tarvitsisit, että voisit paremmin? Minkä pitäisi muuttua? Miten saat itse muutoksen aikaan? Olemalla aktiivinen toimija (subjekti) omassa elämässäsi et ole enää passiivisessa uhrin roolissa. Tällöin kateus myöskin joutuu väistymään taka-alalle.

Mitä nämä pari ajatusta sinussa herättävät?
Hyvää kesän jatkoa!

diakoni Meiju

Minä en tunne olevani ollenkaan kateellinen, joskus nuorempana saatoin olla mutta uskon että sitäkin tunnetta voi itse hallita ja ohjailla. Ajattelen että toisen onni ei ole mitenkään itseltäni pois, enkä tietenkään menetä mitään vaikka toisilla menisi mahdottoman hyvin. Ajattelen myös että vertailu ei ole tarpeen vaan jokainen elää omaa elämäänsä ja kilpailee vain itsensä ja omien tavoitteidensa kanssa, ei toisten ihmisten kanssa. Oma pieni saavutukseni voi tuottaa minulle onnen ja joku isompi saavutus samaa jollekin toiselle.

Ohjeeni on, että älä anna kateuden kuitenkaan vaikuttaa siihen mitä teet. Kaikki tunteen ovat sallittuja ajatuksissa, ja negatiiviset tunteet saavat pahaa aikaan vasta sitten jos niiden mukaan tehdään jotain pahaa. Kateus voi saada todella pahaa aikaan, jos kateellinen alkaa tuottaa vahinkoa toiselle puheilla ja teoilla. Myös toisen onnen mitätöinti ja ikävät huomautukset, joilla pilataan ilo, ovat tosi keljumaista, jolla saiheutat lopulta haittaa itsellesikin.

Jos toimit kuin et olisi kateellinen - ystävällisesti ja toisen iloa pilaamatta, tai selän takana pahaa puhumatta - se tunne myös lievenee ja häviää positiivisemman käytöksesi ansioista.

Onni on tässä maailmassa niin harvinaista, että jos siihen joku pääsee, siitä on syytä vain olla iloinen toisen puolesta.

kyllä olen ollut. silloin kun olin juuri saanut pakit yhdeltä ihanalta jätkältä ja kaverinin olivat juuri ruenneet seurustelemaan. tuntui jotenkin todella vaikealta olla onnellinen toisten puolesta. kateutta oli kyllä vahvasti.

Aina voit kääntää kateuden toisin päin miksi olet kateellinen? ja miettiä miteä itse voisit siitä oppia? ja miten voit itse lähteä saavuttamaan itsellesikin tuota menestystä.

Tutki tätä lausetta tarkasti: "kateus vie kalatkin vedestä".

Minua ärsyttää suunnattomasti kun monen ihmisen naamasta ja käytöksestä näkee, että kadehtivat meitä. Meillä on mielettömän hieno talo, kauniilla isolla tontilla maalla. Kukaan ei kadehtiessaan mieti kuinka paljon sen eteen on tehty töitä. Kaksin miehen kanssa on rakennettu rystyset ruvella. Erään läheisen ihmisen hapan kommentti "on siinä sulla ikkunoita pestäväksi" jätti todella pahan mielen. Ne ikkunat painoivat syntisen paljon ja ne raahattiin pihanperältä kiroillen. Kovasti näin vaivaa, että sain ikkunan pielet kauniisti betonoitua, pinnoitettua ja reunat silikonoitua. Ei muuten kukaan apuaan tarjonnut silloin, eikä sitä pyydetty. Ikkunoita pestessäni nautin siitä, että voin vihdoin vain pestä niitä:) Paljon on asioita kadehtimiesi ihmisten elämässä mistä et tiedä tai tajua. Päällisin puolin voi kaikki näyttää hienolta, mutta voi olla esim. henkisesti tosi paha olla. Asiat voivat olla ihmisellä kadehdittavan hyvin, mutta elämässä on paljon mutkia, mitä vaan voi tulla eteen. Kannattaa yrittää vaihtaa kadehtiminen haaveiluksi. ja joo, onhan se inhimillistä ja kyllä minäkin sitä teen;). Silti kannattaa pitää tunteensa piilossa. Kehuskelijoille kadehtijat ovat mannaa ja ei kehuskelijoille vaan todella kurjaa.