seurustelin vuosi sitten miehen kanssa, meillä sukset meni ristiin siinä vaiheessa kun hän halusi yhteenmuuttoa kolmen kuukauden tuntemisen jälkeen, ei kuulemma osannut olla yksin. itse en usko pikaisiin liikkeisiin edes erittäin ihastuneena, silloinhan ne "pahimmat" virheet tehdään kun on ne "ruusunpunaisetlasit silmillä" (nuoruudessa suhde humalassa väkivaltaiseen mieheen, en jäänyt odottelemaan että minutkin pieksee, koirani ikäväkyllä kerkesi). eriteille siis lähdettiin, hän löysi samantien uuden naisen, tämä netti deittailun ihanuus. vuosi ei kerennyt vaihtua kun he jo asuivat yhdessä. nyt tuli juhannusviesti mieheltä, ei se sitten niin ruusuista olekkaan se heidän yhteiselämänsä.
nyt ottaa päähän, itse olin jo päässyt eteenpäin pahimmat itkut itkenyt, sillä ei se ihastuminen siihen hetkeen jäänyt. monta kertaa kiroilin sitä että pidin periaatteestani kiinni, annoin vanhojen "vammojen" vaikuttaa omani ja hänen, epäilin olisiko sittenkin pitänyt tehdä toisin, jos olinkin väärässä, siis ne kaikki skaalat jotka jätetty ihastunut ihminen käy läpi.
vaikka tiedän että yhteydenotto oli joku, kokeillaan jos tässä huonosti käy vieläkö tuo lämpenee viesti kännissä (eukko oli sammuntu aikaisemmin illalla) niin suunnattomasti vit.uttaa sillä taas minut kiskaistiin niihin vuoden vanhoihin tunteisiin eli jouiduin tajuamaan että en nyt ihan selvillävesillä olekkaan. ja no, nyt lisättiin epäilys että minkälaiseen ihmiseen ihastuin, oliko sittenkin oman edun tavoittelija, tunnevammainen joka ei todellakaan uskalla olla yksin.. 8/
nyt ottaa päähän, itse olin jo päässyt eteenpäin pahimmat itkut itkenyt, sillä ei se ihastuminen siihen hetkeen jäänyt. monta kertaa kiroilin sitä että pidin periaatteestani kiinni, annoin vanhojen "vammojen" vaikuttaa omani ja hänen, epäilin olisiko sittenkin pitänyt tehdä toisin, jos olinkin väärässä, siis ne kaikki skaalat jotka jätetty ihastunut ihminen käy läpi.
vaikka tiedän että yhteydenotto oli joku, kokeillaan jos tässä huonosti käy vieläkö tuo lämpenee viesti kännissä (eukko oli sammuntu aikaisemmin illalla) niin suunnattomasti vit.uttaa sillä taas minut kiskaistiin niihin vuoden vanhoihin tunteisiin eli jouiduin tajuamaan että en nyt ihan selvillävesillä olekkaan. ja no, nyt lisättiin epäilys että minkälaiseen ihmiseen ihastuin, oliko sittenkin oman edun tavoittelija, tunnevammainen joka ei todellakaan uskalla olla yksin.. 8/
Vastaukset 1
Vanhimmat
niin se suurin harmi:
viikkoa enne juhannusta ystävän häissä tutustuin mieheen jonka kanssa juttu luisti, tuli jo sellainen kutkuttava tunne hänestä, viikon aikana vaihdeltiin viestejä.. molemmat olivat jo omat suunnitelmat tehneet, hänen kanssaan viestittelin pitkin iltaa, sain jo ystäviltä huutia kun puhelimessa roikuin. kun se kilahti viestistä, odottava toiveikas hymy kasvoilla avasin viestin ja kylmää vettä kaatui saavillinen niskaan kun viestin pari kertaa luettuani tajusin keneltä se oli..