mietin tässä, että missä tilanteessa itsemurhan tekevän kannattaa jättää itsemurhakirje läheisille tms vai kannattaako se jättää oli tilanne mikä tahansa? miltä se läheisistä tuntuu, kokemuksia? jos ei keksisi mitään sanottavaa, auttaisiko pelkkä "anteeksi"? kannattaako purkaa mieleltä ihan kaikki vai jättää pahimmat asiat sanomatta ettei vaan kaataisi suolaa haavoihin? kenelle kaikille kuuluisi kirjoittaa? kiitos jos joku vastaisi edes johonkin kysymyksistä!
mitä itsemurhakirjeeseen?
kuolevainen
102790
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kirje kannattaa jättää jotta läheiset ymmärtäisi edes jotenkin kuolleen päätöstä, yrittäisi selittää... Olisin toivonut löytäväni kirjeen erään läheiseni kuoltua oman käden kautta. Kirjettä ei siis ollut, joten viha nousi pintaan kun en ymmärtänyt syytä itsemurhaan.
Jospa kirjoittaisit murheistasi palstalla. Se voisi helpottaa sinun sinun fiilistäsi. Onko yksityiselämäsi vain jotenkin niin tylsää, oletko sairas? Painaako sinua jokin taakka? Onko ollut jo pitkää tuollainen suunnitelma?
Kirjeeseen kannattaa laittaa iso tukko rahaa,että sukulaiset saa hautajaiset maksettua.
Joo ja anteeksi sana on ihan riittävä niin raukkamaisen teon selittämiseksi. Ja se iso rahatukko hautajaisia varten.
Ei ihmekään että kaksi edellistä on leskeksi jääneet puolison itsemurhan kautta. Noin kylmiä ja julmia ihmisiä... Hyvän ihmisen lähellä ei kukaan tapa itseään. Se jos puoliso tekee itsemurhan kertoo aina ennen kaikkea siitä leskeksi jääneestä. Eli toisin sanoen se on huutomerkki kaikille muille "juoskaa kauas tuosta pahasta ihmisestä, sillä sen läheisyydessä ihmiset tuhoutuu."
Puolisoni ei tehnyt itsemurhaa. Hän sai aivoverenvuodon. Olin hänen omaishoitajansa. En omasta mielestäni ollut kylmä ja julma.
Hautajaiset on aika kallis investointi.
Rahaa palaa.
no jospa en. en nyt oikeen usko että siitä olisi apua, kiitos kumminkin ajatuksesta.
niin siis kerro murheistani, vastauksena nimimerkille "yritetään ymmärtää". Eli siis kirjeeseen anteeksipyyntö ja rahaa, mitäs muuta? En tiedä kannattaako kirjeeseen paljastaa kaikkia teon syitä, koska pelkään, että silloin suru olisi vain suurempi. Sillon mietittäisiin, että miksei aiemmin tajuttu niitä asioita ja syyllistetään itseään.
Ei tehnyt minunkaan mieheni itsaria vaan kuoli syöpään. Vai ei hyvän ihmisen lähellä kukaan tapa itseään. Niinkö on? Minä tiedän perheen jonka äiti tappoi itsensä mielenhäiriössä. Onkohan se jokin merkki jostain jollekin? Älä ole naiivi.
Hautajaisiin meni kuolinpesän tililtä kuutisen tonnia. Onneksi rahaa oli sen verran jäljellä vielä että sain kunnialliset hautajaiset aikaan. Monella niin ei ole ja siksi ehdotin rahatukon kuoreen laittamista viestin kanssa.
kuolevainen...en usko että mikään veisi pois itsesyytöksiä läheisiltäsi. Tietysti kirje on hyvä jättää jotta läheiset tietää että todella halusit päättää päiväsi, eikä se ollut mikään vahinko. itse ainakin toivoisin jos läheiseni päätyisi tuollaseen ratkaisuun, että jättäisi jonkinlaisen kirjeen. Tietysti jos jätät kirjeen jossa syyllistät läheisiäsi niin se vaan lisäisi syyllisyyden taakkaa.Tosi asia kuitenkin on että vanhin kokee aina syyllisyyttä siitä että, mitä hän olisi voinut tehdä toisin jotta sinun ei olisi tarvinnut päätyä tuollaseen ratkaisuun. Miksi elämäsi oli niin raskasta ja vaikeaa että et halunnut elää. Jos päätät itse luopua elämästäsi, et voi välttää sitä että aiheutat läheisillesi mittaamattoman elämänpituisen surun ja tuskan...toki on sinun päätöksesi mitä haluat elämälläsi tehdä.
Se on vähän kinkkinen juttu...itsemurha on ehkä jäljellejääneiden mielestä itsekäs ratkaisu, mutta toisaalta voihan sen ajatella niinkin että on läheisiltä itsekästä vaatia sinua pysymään täällä jos elämäsi on kovin vaikeaa ja kurjaa.
Elämäsi on kuitenkin omasi. Mieti kuitenkin voisitko vielä jotenkin tehdä itse elämästäsi siedettävämpää täällä, ettei sinun tarttis noin radikaaliin ratkaisuun päätyä. Minä olen menettänyt oman poikani, ja se ikävä ei koskaan lopu. Mutta jos hän olisi lähtenyt omankäden kautta en varmaan koskaan vapautuisi syyllisyydestä että olinko niin huono äiti että lapseni päätyi riistämään oman ainoan elämänsä :(
Voistko jutella lähestesi kanssa pahasta olostasi...ehkä kukaan ei tiedä mitä ajattelet ja miltä sinusta tuntuu. Niin kauan kun on elämää on myös toisoa...voimia sulle kuolevainen