sattuu

Kuulostaapa tutulta . Mulle kävi noin kun iski 3kympin kriisi (tosin muutama vuosi ennen 3kymppiä). Silloin iski paniikki, ja vaikka kuinka rakastin ja välitin silloisesta miehestä, niin oli vaan pakko mennä. Tuskaa se oli - satuttaa ihmistä josta välitti eniten maailmassa, mutta on vain 1 elämä.

siihen lopu....onneksi.
mun ex avomies petti mua... lemppasin pihalle..
2 vuotta jahkailtiin ja tavattiin senkin jälkeen.
nyt pari kk sitten tein päätöksen ..loppu mikä
loppu... olisi pitänyt tehdä se päätös jo silloin 2v. sitten eikä uskoa että kaikki vielä
onnistuu. koska exällä oli tän 2v. aikana myös
muitakin...
nyt olen siis vapaa... ja jossain mielessä onnellinen. sen opin ettei suhteen uudelleen
lämmittely johda kuitenkaan mihkään muuhun kuin
itsensä kiduttamiseen... sillä sitähän se on..
miettii mitä toinen tekee..pettääkö nyt vai huomenna...

Mieti pystytkö sitten tammikuussa enää elämään naisesi kanssa normaalissa suhteessa, jos hän haluaisi sinut takaisin, kun hän on monta kuukautta siinä välissä pelehtinyt toisen miehen kanssa? Voitko enää rakastaa toisen miehen "saastuttamaa" naista?

Vaimosi tuntuu olleen koko ajan rehelinen missä mennään ja se on harvinaista. Ja Jos suudelmia pitemmälle eivät ole menneet niin se varmasti helpottaa jonkin verran vaikka tunnetasolla pettäminen onkin kauheinta. Päätöksen jatkamisesta voit tehdä vain sinä itse. Lisäksi tiedät parhaiten onko tämä tyypillistä naisellesi vaiko esim. kriisi lopullisen sitoumuksen edessä. Joskus hyvässäkin suhteessa isojen askeleiden otto (yhteen muutto, omistusasunto, avio yms.) saa aikaan kriisin, jonka haihduttua pitää itseään ain tyhmänä ja katuu aidosti.

Tietysti kyseessä voi olla myös aidot tunteet, mutta silloin olettasi, että hän olisi kyllä tehnyt selkeän ratkaisun tämän toisen hyväksi.

Mieti nyt tarkkaan, oletko valmis pitämään elämääsi ja ennen kaikkea itseäsi seisokissa tammikuuhun asti? Siihen on melkein sama aika kuin mitä olet jo nyt viettänyt kaiken tuon tuskan keskellä. Mitä jos hän päättää että haluaa jatkaa elämää omillaan? Älä anna pitää itseäsi itsestäänselvyytenä, sinullakin on ihmisarvo! Jos kerran pelaa sellaista peliä, kuin mitä hän nyt sinun kanssasi, on hänen otettava vastuu teoista ja hyväksyttävä se, ettet sinä välttämättä ole häntä siinä enää odottamassa, silloin kun hänelle sopii.

Ymmärrän valitettavan hyvin tuskasi, samantapaisessa tilanteessa itse olevana. Minun kohdallani lopputulos ei näytä kauniilta, mutta silti yritän jatkaa elämääni eteenpäin, välillä paremmilla ja välillä huonommilla lopputuloksilla. En voi sanoa kuin että tämä taitaa olla sitä elämän koulua... Mikä ei tapa, se vahvistaa.

Voimia sinulle, muista arvostaa ja ymmärtää myös itseäsi!

Haloo? Tammikuuhun on neljä kuukautta, ei se mitenkään koko loppuelämää vie.

Joskus käy niin, että ihmissuhteessa jompi kumpi osapuoli tarvitsee omaa tilaa. Eipä siinä ole paljon tehtävissä, pitää päästää toinen menemään. Jos se tulee takaisin, niin hyvä, sitten voi aloittaa uudestaan varmemmalta pohjalta. Jos sillä on parempi olla ilman entistä partneria, niin sattuuhan se aikansa, mutta eihän kukaan halua olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua itseä.

Kannattaa sopia joku päivämäärä, jolloin pidätte tulevaisuuspalaverin. Siinä välissä voi koittaa itse parantua tai eheytyä tai jopa viettää normaalinsorttista elämää, vaikka vaikeaahan se on. Voi käydä deiteillä kumppanin kanssa, tai sitten ei, mikä järjestely nyt sattuu sopimaan sekä itselle että kumppanille. Ei kukaan voi tietää, miten loppujen lopuksi käy, kun jokainen suhde on omanlaisensa.

"Naurattaa entisestä pelimiehestä on tullut itkevä,surullinen ja sisäänpäin kääntynyt ihminen."
Meikällä samankaltainen kokemus, josta ylipääsemiseen kului n. 1,5 vuotta, mutta nyt nähtyänsä kaiken näkee enemmän. Olin todella syvällä tuskani kanssa, änkytin ensimmäistä kertaa elämässäni...

Ei kannata jäädä odottamaan.
Sulje ovi entiseen elämääsi ja ajattele kuinka monta ovea samalla avautuu eteesi.

..te miehet unohdatte kuitenkin naisia nopeammin et turhaan itket.

..minäkin elämäni rakkaammalle ihmiselle.

Elin samanlaisen tilanteen itse läpi noin 4 vuotta sitten. Siis avovaimosi kanssa samanlaisen. Olin menossa naimisiin, minulla oli maailman paras ja luotettavin mies ja silti.. rakastuin toiseen. Peruimme häät ja yritimme unohtaa tapahtuneen ja jatkaa yhdessä.. tuota yhdessoloa jatkui häiden peruuntumisen jälkeen noin 5 kk ja sitten eräänä maanantai-iltana vaan päätimme, että meidän stoorimme on loppu. Mieheni olisi antanut minulle anteeksi kaiken (suudelmia kohdallani myös vain), mutta minä koin etten ole tarpeeksi hyvä hänelle enkä ikinä olisi tapahtuneen jälkeen voinut katsoa häntä alttarilla silmiin ja sanoa "tahdon". Kyseinen tapaus järisytti niin suhteemme perustaa ettei se enää toiminut.
Nyt 4 vuotta myöhemmin hän on naimisissa ja minä tallaan sinkkuna tätä elämän raittia. Olenko näin saanut rangaistukseni, kun hänen jälkeensä ei kukaan ole lopullisesti kelvannut minulle. Tiedä sitä sitten, mutta mielestäni tein hänelle oikein kun annoin tilaisuuden saada vierelleen rehellinen nainen, jollainen olen perusluonteeltani myös minäkin, mutta josain syystä en pystynyt olemaan sitä hänelle. Siksi näin.
Voimia sinulle, mitä ikinä päätätkään, halusin vain kertoa oman tarinani.. muista silti, että elämä jatkuu TAKUUVARMASTI ja löydät vielä jonkun vierellesi joka osaa arvostaa sinua juuri sinina itsenäsi!!

Lunttu hilivattiin, ei tommosta kannate katto oli sitten kuin "ihana" tahansa. Itsestäni tommone akka tuntus aika "saastuneelta".

Kyllä se siitä unehtuu!

Jatka hyvä mies elämää. Kyllä sitäkin vielä on edessä. Tyytyväinen tulet olemaan ratkaisuun tulevaisuudessa.

Ymmärrän sua paremmin ku tiedätkään. Itse oon ollu puolivuotta sitte samassa tilanteessa. Silloinen tyttöystäväni arpoi ihan samalla lailla ja sanoi myös, että haluaa olla aivan varma ennenkuin palaa mun luokse. Minä tyhmänä hakkasin päätä seinään ja odottelin. No sitten päästiin tilanteeseen että halutaan molemmat olla yhdessä ja kaikki näytti hyvältä ennenkuin sama toistui. Jos olisin ollut tuolloin viisas niin olisin ottanut itteeni niskasta kiinni ja jatkanu elämääni. Jos siinä vaiheessa ei naisen kiinnostus herää kun huomaa konkreettisesti menettävänsä jonkun ei se ole tulossa takaisin ainakaan oikeista syistä. Jos joku on koko ajan siinä rinnalla odottamassa ja valmiina vaihtoehtona on liian helppoa huonon viikon jälkeen hypätä vanhaan tuttuun ja turvalliseen suhteeseen takas. Nyt kun olen lopullisesti eronnut eikä jatkoa tarvitse enää millään asteella miettiä oon tajunnut, että aikoinaan lähtemällä omille teille odottamisen sijaan olisi ehkä voinut tapahtua ns. "uudelleen rakastuminen" ja suhde olisi voinut saada uuden terveen alun. Ihmissuhteet ei kuitenkaan ole verrattavissa mitenkään esim. kaupanhyllyn tuotteisiin. Ottaisinko tuon vai sittenkin tuon. Ymmärrät varmaan.

Se on kummallista miten naiset useasti kiinnostuu siitä mitä ei saa ja on valmiita hylkäämään sen vuoksi jotain paljon parempaa. Mun neuvo on että jatka elämää äläkä omaa päätäsi tuhlaa naisesi pää on tässä tilanteessa sitä varten. Vaikka kuinka tekee mieli jouduttaa asioita ja tehdä niiden eteen kaikkensa niin yritä kuitenkin antaa naisesi itse ymmärtää mitä on menettämässä. Jos ei tuu takas ni sitten ei. Varmaan tajuaa jossain vaiheessa mitä on menny tekemään. Muista että sen on lähdettävä rakkaudesta ei huonostaolosta.


Virheen tehny

nainen sanoo sinulle puolitotuuksia sillä hän pelkää tuottavansa sinulle tarpeetonta kipua. Hänellä on suhde toiseen ja sanoo toista. Olen itse pettänyt ja kuvio on ollut ihan samanlainen. Älä usko siihen naiseen ja hanki henkiseen surullisuuteen lääkäriltä Fontexia, joka on onnellisuuspilleri. Jaksat paremmin ja olet iloisempi. Ja aika parantaa loput.