Totta tosiaan, se kauhein mitä voi tapahtua pojan ja tytön välillä on ero... Ite oon poika jonka tyttöystävä jätti, mitään pettämistä parisuhteessa ei ollut. Tytön mukaan se ei vaan toiminut, meillä oli loppu vaiheessa vaikeeta mut vaikeudenki keskellä oli ihania ja mukavia hetkiä. Ite koitin muuttua kaikklla mahdollisilla tavoilla, mut nyt ku meillä oli ero lähellä ni koin sen täydellisen henkisen muuttumisen enkä ollu enää sama rasittava ihminen. Tyttöystävä eivaan uskaltanut ehkä uskoa siihen et asiat mun kannalta olis muuttunut kokonaan uuteen suuntaan, vieläkin toivon et se tyttö saa jostain uskoa ja uskaltaa kokeilla uusiksi. Oon tehny kaikkeni tässä viime aikoina et näytän sen sille... Hän kyllä sanoo et on vahvoja tunteita mua kohtaan mutta ei ole uskoa et toimisi.. Hän myös joskus sanoi että haluaa viettää munkanssa elämänsä, ja tehdä kaikkea yhdessä.. Virheistä oon oppinu, jos jossakim vaiheess hän haluaa yrittää mun kanssa, ni en todellaka tee samoja virheitä vaan oon se ihminen joka on muuttunut henkisellä tasolla ja pystyy olemaan järkevä...
Ero raastaa
....
590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täällä samankaltainen tilanne päällä. Nainen jos on päättänyt lähteä niin se lähtee. Niin se valitettavasti menee.
Onko muilla kokemuksia toisenlaisesta?
Mä itse olisin halunnut yrittää kyllä, ja olisin mitä vain tehnyt että suhde jatkuu erilailla.. Mutta minkäs sille voi että toinen ei halua, ikinä ei voi tietää että oliko uskosta kiinni, vai rakastiko hän ollenkaan. Vaikka tälläset pahalta alussa tuntuu niin kyllä se siitä ajallaa. Tsemppiä sullekin surusuu
Mä kirjoitan sen lähteneen osapuolen näkökulmasta. Kun tarpeeksi monta kertaa joutuu pettymään toisen lupauksiin, niin mitta tulee täyteen. En mä ihmeellisiä mielestäni odottanut seurustelulta, vaan sellaista luottamukseen ja toisen kunnioittamiseen perustuvaa rakastavaa yhdessäoloa. Ja jatkossa yhteisiä suunnitelmia, yhteenmuuttamista, joskus tulevaisuudessa perhettä jne.
Ei parisuhteen tarkoituksena ole se, että pitää muuttua toisen mielen mukaiseksi ja koko ajan yrittää ja yrittää... Jos ihmiset eivät jo valmiiksi sovi yhteen, miksi tuhlata elämää siihen, että yrittää miellyttää toista tai vastaavasti yrittää "kasvattaa" toisesta sellaista, että tämän kanssa pärjää.... Kun kyse ei itselläkään ollut kuitenkaan kuin kaikkineen alle vuoden kestäneestä jutusta, oli aika tehdä oikeat johtopäätökset ja jatkaa eri suuntiin. Totta kai toista kohtaan oli edelleen samoja tunteita kuin joskus alkuvaiheessa - mutta ne eivät pitkälle kanna, kun arjen asioiden yhteensovittaminen oli lähes mahdotonta. En mä halunnut, että mun takia muututaan - vaan siksi, että toinen oikeasti haluaa muuttaa itseään suotuisampaan suuntaan, ihan itseään ajatellen.
En mä koittanutkaan muuttua hänen mieleisekseen vaan itsellä ilmeni suuria ongelmia parisuhteen ulkopuolella jotka sitten vain vaikuttivat parisuhteeseen. Ja itsellä alkoi hermot menno moneen turhaan asiaan liian helposti. Sitä vaan tarkotan jos ymmärrät
"Ei parisuhteen tarkoituksena ole se, että pitää muuttua toisen mielen mukaiseksi ja koko ajan yrittää ja yrittää... Jos ihmiset eivät jo valmiiksi sovi yhteen, miksi tuhlata elämää siihen, että yrittää miellyttää toista tai vastaavasti yrittää "kasvattaa" toisesta sellaista, että tämän kanssa pärjää.... "
Tässä oli kyllä viisautta vaikka muille jakaa.
Ja alkuperäiselle sanoisin: valitettavasti olet jo sössinyt suhteesi. Jos olet oikeasti muuttunut ja "parempi ihminen" nyt, käytä sitä hyväksi seuraavassa suhteessasi. Ei se siis hukkaan mennyt vaikka nykyinen suhteesi loppuu. Nykyisessä nyt vain on luultavasti jo liikaa menneisyyden painolasteja.