Miten uskovan tulee suhtautua moniin vastoinkäymisiin joita elämässä tulee eteen tuon tuostakin. Raamatun lukeminen ja rukous päivittäin tietenkin, mutta miten tulee rukoilla? Pyytääkö Jumalan siunausta ja johdatusta kyseiseen päivään ja enkelin kulkemaan jo etukäteen ja valmistamaan tulevan päivän. Vai sitoako Saatana päivittäin minne meneekin ja mitä tekeekin. Vai kuuluuko kiittää joka tilassa ja joka tilanteessa Jumalaa kaikesta mitä sitten tapahtuu? Vai onko se "oikea vaellus" jotakin näiden edellä lueteltujen sekoitusta?
En oletakaan että olisi jotakin hokkuspokkus-konsteja joilla selätetään kaikki vaikeudet, mutta monenlaista opetusta kuullessa alkaa miettiä että onko jokin tapa oikeampi kuin toinen vai onko se vain kiinni siitä, millaisesta taustasta uskovainen tulee. Jonkun elämässä on enemmän kompurointia kun toinen saa osakseen menestystä. Miten olette nämä asiat ymmärtäneet?
En oletakaan että olisi jotakin hokkuspokkus-konsteja joilla selätetään kaikki vaikeudet, mutta monenlaista opetusta kuullessa alkaa miettiä että onko jokin tapa oikeampi kuin toinen vai onko se vain kiinni siitä, millaisesta taustasta uskovainen tulee. Jonkun elämässä on enemmän kompurointia kun toinen saa osakseen menestystä. Miten olette nämä asiat ymmärtäneet?
Vastaukset 5
Vanhimmat
perusteellinen vastaus haudan takaa miten tulee rukoilla: http://sermons.worldchallenge.org/fi/node/5209
Hei. Mä rukoilen aamulla ja pyydän siunausta päivään. Kyllä mä sidon s"""""n voimia päivän mittaan kuten sanassa sanotaan. Käy myös niin, että asiat ei mene niinkuin halusin. Jumala oli erimieltä asiasta. Mä pyrin päivittäin kuuntelemaan pyhänhengen ääntä ja toimimaan sen mukaan. Haluni on olla Jumalan tahdossa, en silti ole täydellinen.
Maan päällä elo on aika kurjaa välillä, tai hyvinkin usein. Ainakin minulla. Laitan toivoni puolestani kuoleeseen Kristukseen ja siihen että joku päivä pääsen täältä vielä poiskin ja Herra armossaan päästää minut luokseen (autuaita olette te jotka nyt itkette jne...). En oikeastaan edes kuvittele että maan päällä elo olisi kovinkaan kaksista, sillä emmehän ole tästä maailmasta kotoisin ja vanha, synnillinen puoli edelleen haraa Jumalaa ja hänen suunnitelmia vastaan. Olepa siinä sit onnellinen kun vanha luonto vetää koko ajan pahaan, vaikka Herran luoma uusi luomus minussa ei niin haluakaan (Paavalillakin oli sama ongelma muuten). Pikemminkin löydän onneni armosta, siitä että Jumala kykenee pitämään minut elämään johtavalla tiellä ja armahtaa minut.
En sido mitään henkivaltoja, vaan rukoilen että tapahtukoon hyvä Jumala tänäänkin sinun tahtosi (sisältipä se sitten mitä tahansa).
Minulle katseen nostaminen Ristin ja Elämän Herraan on se isoin juttu. Jeesuksen näkeminen tai muistaminen siellä minne menee ja mitä tekee enemmän kuin sitominen/päästäminen tai enkeleiden pyytäminen. Ymmärsin että varmaan rukoilet Herraa valmistamaan päivän, ja se onkin oikein, jotta saisi kulkea "valmistetuissa teoissa" . Herra kyllä lähettää enkelinsä, jos heitä tarvitaan.
Nyt valehtelin kun sanoin, että sidon s"""""aa päivän mittaan. Välillä on montakin päivää, etten sido, mutta rukoilen.. En tehnyt sitä tarkoituksella. Pyydän anteeksi.. Joskus tulee tilanteita, että on kuitenkin toimittava sitomalla. "Se minkä te sidotte maanpäällä on sidottu taivaassa" Sitä ei voi käyttää väärinkään, koska me ollaan kaikesta vastuussa Jumalan edessä.