Olin nyt Juhannuksen isoimmassa tapahtumasa. Rupesin juttelemaan sellaisen kaverin kanssa, johon olin jo ihan ohimennen törmannyt aikaisemmin. Tämä olikin sen syy miksi aloimme taas juttelemaan. Mies on nimittäin hyvin hiljainen ja vetäytyy aika helposti omiin oloihin.
Viihdyimme hyvin pyhät yhdessä.
Ennen kotiin lähtöä vaihdoimme puh nr vaikka löytäisimme toisemme helposti Naamakirjasta. Oli jo vähän puhetta että voisimme vielä nähdä vaikka asumme toisistamme kaukana.
Miehessä on kaikki minulle tärkeä kohdalla (siis nimenomaan tunnetasolla), eli olisin valmis katsomaan löytyiosikö enemmän - vaikkei nyt ihan jalat lähtenyt suoriltaan alka.
kaveri ei ottanut eilen illalla yhetyttä - erottiin siis eilen puoliltapäivin. Mietin tässä pitääkö tästä ymmärtää ettei kiinnosta - eli onko epätoivoista laitta esim Naamakirja kaveripyyntö
Viihdyimme hyvin pyhät yhdessä.
Ennen kotiin lähtöä vaihdoimme puh nr vaikka löytäisimme toisemme helposti Naamakirjasta. Oli jo vähän puhetta että voisimme vielä nähdä vaikka asumme toisistamme kaukana.
Miehessä on kaikki minulle tärkeä kohdalla (siis nimenomaan tunnetasolla), eli olisin valmis katsomaan löytyiosikö enemmän - vaikkei nyt ihan jalat lähtenyt suoriltaan alka.
kaveri ei ottanut eilen illalla yhetyttä - erottiin siis eilen puoliltapäivin. Mietin tässä pitääkö tästä ymmärtää ettei kiinnosta - eli onko epätoivoista laitta esim Naamakirja kaveripyyntö
Vastaukset 4
Vanhimmat
Te voitte puolin ja toisin arvuutella, että onko toinen kiinnostunut, ja sen takia kävellä onnenne ohi (kumpikin odottaa aloitetta toiselta). Tai sitten otat selvää asiasta ja laitat itse tekstarin, jossa kiität kuluneesta ajasta ja toivot sille jatkoa. Mitä voit hävitä? Jos hän ei olekaan kiinnostunut niin saat sen selville heti eikä tarvitse olla epävarmuudessa. Jos hän on kiinnostunut niin saat sen selville heti eikä tarvitse olla epävarmuudessa.
Joo, samaa mieltä! Laitat sille rohkeesti vaan viestiä! En suosittele lisäämään naamakirjassa, koska sitten ootte taas samassa tilanteessa että "no kumpi tulee chatissä puhumaan ensin" Jos se sitten ei vaikka ikinä vastais viestiisi, niin ihan sama! Oot ainakin yrittänyt eikä jää mitään mitä jos-fiiliksiä.
Mäkin oon hiljainen ja olen lähes aina yksin. En kyllä menis johonkin tapahtumaan yksin. Et häviä mitään jos otat faces yhteyttä.
No asia ratkesi kun mies laittoikin sen tekstarin - ennen kun itse ehdin kotiin. :-)
Viestiä on nyt jokunen kulkenut.
Oltiin Jussina jo vähän sovittu missä voitaisiin taas nähdä (asutaan eri kaupungeissa), mutta se on vasta heinäkuussa.
Ollaan jo tavattu keväällä pari kertaa yhteisessä kaveriporukassa. Nyt löytyi enemmän aikaa, joten viihdyttiin hyvin toistemme kainalossa, oltiin paljon yhdessä ja jopa hiljaisuus tuntui luontevalta.
Hieman jänskättää miten tämä tästä, kun en oikein muista minkälaista "normaali" tutustuminen on.
En näköjään tahdo osata arvioida minkälainen yhetydenpitoväli on normaalia ja milloin pitäisi osata itse päätellä että nyt on jotain pielessä.
Miehet (ja varmasti myös naiset) kertoo varsin harvoin ettei kiinnostakaan - pitäisi osata lukea rivien välistä.