Olen seurustellut mieheni kanssa reilu vuoden ja asumme yhdessä minun asunnossani. Olen miehestä henkisesti ja taloudellisesti riippuvainen. Koko vuoden ajan suhteemme on ollut helvettiä ja hyvinä hetkinä ollaan leijailtu taivaissa. Kun olin tuntenut miehen vasta pari kuukautta, hän kerta toisensa jälkeen juodessaan jätti minut ja huusi kuinka olen "ruma huora ja kaikki naiset on samanlaisia" bla bla bla.. Silloin olisi jo hälytyskellojen pitänyt soida. Miehellä oli kaiken lisäksi huume ongelma ja jonkin asteinen alkoholiriippuvuus. (Tässä vaiheessa viimeistään olisi pitänyt kellojen soida!) Hänellä oli kymmeniä naisia silloin, kun tapasimme. Ja ilmeisesti vielä jonkin aikaa sitten oli pitänyt osaan yhteyttä. Noin puoli vuotta sitten hän on pettänyt minua, eikä osota mitään katumuksen merkkejä, eikä oikeestaan edes suostu puhumaan koko asiasta, paitsi joskus pienessä hiprakassa. Hän on vannonut uskollisuutta, mutta luottamukseni on 80% viety ja epäilen hänen jokaista liikettänsä. Itse en käytä huumeita tai edes alkoholia, joten selvinpäin on todella rankkaa katsoa tätä.
Kysymys kuuluu: mitä IHMETTÄ teen vielä tämän miehen kanssa? Olen yrittänyt häntä jättää, mutta purskahdan vaan itkuun ja suunattomaan epätoivoon ja sitten en yhtäkkiä haluakkaan erota, kun mies vääntää pari kyyneltä ja puhuu pehmosia.
Olen yrittänyt olla hyvä nainen ja tukea miestä kun menee huonosti ja hänen käyttämien sanojen mukaan "nostanut hänet pohjalta". Mies ei käytä enään huumeita, mutta itse epäilen hänen käyttävän jotain vielä selkäni takana, koska on muutamia kertoja jäänyt siitä kiinni. Viime aikoina hän on ollut todella kultainen ja meillä on mennyt hyvin, silti takaraivossani on ajatus, että nyt pitää erota ja olen miehen takia jatkuvasti henkisessä ahdingossa ja on paha olla. Nyt ilmeisesti olen saanut häneltä klamydian tai olen raskaana, vielä odotan tuloksia.
Tämä on uskomaton tilanne. Yksi suuri syy siihen, miksen uskalla erota on se, että pelkään jääväni täysin yksin, suruun ja epätoivoon, jos jätän mieheni. Ja yleisestikkin se ero prosessi on niin raskas ja olen kaiken tämän tapahtumien jälkeen niin loppu, että en usko jaksavani erota. Kuulostaapa tyhmältä, mutta ihan oikeasti en tiedä mitä tehdä? Hän on saanut minusta niin tiukan otteen. Hän ei lyö, mutta käyttää henkistä väkivaltaa senkin edestä.
Muuten meillä on kivaa yhdessä, hän saa minut nauramaan ja tunnen oloni rakastetuksi, seksi toimii ja vanhempanikin pitävät hänestä.
Välillä hän loukkaa minua tietämättään, jos hänen prioriteettinsä pitäisi listata, olisin listan viimeisimpänä. Mies täytti 30 vuotta vähän aikaa sitten, olen itse todella köyhä ja sain rahat kerättyä kokovartalohierontaan miehelle, kun hän valittaa selkäänsä aina. Kun tämä hieronta päivä sitten koitti, niin hän vaan suoraan sanoi "Ei mua tollaset kiinosta, en mä sinne nyt mee, kun et sitä vielä kuitenkaan oo maksanut." Hän muutenkin laittaa kaverinsa, juhlimisen ja töiden teon edelleni, aina. SIlti hän niiiiiiiin kovasti haluaa olla kanssani ja rakastaa.
Olenko ihan sekaisin, onko vika minussa? Mitä mieltä olette?
Kysymys kuuluu: mitä IHMETTÄ teen vielä tämän miehen kanssa? Olen yrittänyt häntä jättää, mutta purskahdan vaan itkuun ja suunattomaan epätoivoon ja sitten en yhtäkkiä haluakkaan erota, kun mies vääntää pari kyyneltä ja puhuu pehmosia.
Olen yrittänyt olla hyvä nainen ja tukea miestä kun menee huonosti ja hänen käyttämien sanojen mukaan "nostanut hänet pohjalta". Mies ei käytä enään huumeita, mutta itse epäilen hänen käyttävän jotain vielä selkäni takana, koska on muutamia kertoja jäänyt siitä kiinni. Viime aikoina hän on ollut todella kultainen ja meillä on mennyt hyvin, silti takaraivossani on ajatus, että nyt pitää erota ja olen miehen takia jatkuvasti henkisessä ahdingossa ja on paha olla. Nyt ilmeisesti olen saanut häneltä klamydian tai olen raskaana, vielä odotan tuloksia.
Tämä on uskomaton tilanne. Yksi suuri syy siihen, miksen uskalla erota on se, että pelkään jääväni täysin yksin, suruun ja epätoivoon, jos jätän mieheni. Ja yleisestikkin se ero prosessi on niin raskas ja olen kaiken tämän tapahtumien jälkeen niin loppu, että en usko jaksavani erota. Kuulostaapa tyhmältä, mutta ihan oikeasti en tiedä mitä tehdä? Hän on saanut minusta niin tiukan otteen. Hän ei lyö, mutta käyttää henkistä väkivaltaa senkin edestä.
Muuten meillä on kivaa yhdessä, hän saa minut nauramaan ja tunnen oloni rakastetuksi, seksi toimii ja vanhempanikin pitävät hänestä.
Välillä hän loukkaa minua tietämättään, jos hänen prioriteettinsä pitäisi listata, olisin listan viimeisimpänä. Mies täytti 30 vuotta vähän aikaa sitten, olen itse todella köyhä ja sain rahat kerättyä kokovartalohierontaan miehelle, kun hän valittaa selkäänsä aina. Kun tämä hieronta päivä sitten koitti, niin hän vaan suoraan sanoi "Ei mua tollaset kiinosta, en mä sinne nyt mee, kun et sitä vielä kuitenkaan oo maksanut." Hän muutenkin laittaa kaverinsa, juhlimisen ja töiden teon edelleni, aina. SIlti hän niiiiiiiin kovasti haluaa olla kanssani ja rakastaa.
Olenko ihan sekaisin, onko vika minussa? Mitä mieltä olette?
Vastaukset 2
Vanhimmat
jama bad,juokse,mitä vielä odotat huhhuh
Tosiaan uskomaton tilanne!
Miten joku nainen vielä nykyaikana voi olla niin pöljä, että roikkuu tuollaisessa?
Joo oot sekaisin!
Tottakai vika on sinussa, kun et tee eroa ja heitä tuota pummia ulos!
Jos et tee eroo, niin elä tuu valittelemaan, pidä sitten hyvänäsi ja jatka oloasi hyväksikäytettynä!
Mee johonkin naisten kerhoon ja juttelemaan asiantuntijan kanssa!
He auttavat!