Miten päästä yli???
Olen jäänyt leskeksi vajaa kolmevuotta sitten...mieheni äkillinen kuolema 56- vuotiaana tuli täydellisenä shokkina. itse olin alta 50v silloin. Rakastin miestäni koko sydämestäni ja hänkin minua...niin luulin...
Surin alkuun häntä ihan niinkuin varmaan kuka tahansa puolisoaan rakastava ihminen. Mutta sitten joitain kuukausia hänen kuolemansa jälkeen, menin poistamaan hänen fb sivuansa. Minä onneton menin poistamaan viestejä (ajattelin että jos siellä on viestiä hänelle joltain ystävältä joka ei tiedä hänen kuolleen, niin voin sitten laittaa viestiä ja kertoa mieheni kuolleen).
Silmiini sattuikin sieltä jotain mikä tahrasi hänen muistonsa totaalisesti. Oli kuin minua olisi isketty märällä rätillä kasvoille...tai paremminkin lekalla päähän.
Voitte vaan kuvitella järkytykseni...sen jälkeen en ole pystynyt suremaan mieheni kuolemaa...jäin jotenkin turraksi. En pääse eteen enkä taakse. Olen sydämessäni antanut hänelle anteeksi, mutta jatkuvat painajaiset piinaavat, missä mieheni jatkuvasti jättää minut toisten naisten takia yms. Aina herään sellaiseen painostavaan ja surulliseen oloon. Hänen muistonsa tahrautui, enkä saa sitä tahraa enään pois :(
Onko kenellekkään muulle käynyt mitään vastavaa, että puolison kuoltua olisi ilmennyt jotain mikä olisi tahrannut hänen muistonsa?
Minä kun luulin että olimme onnellisia...että hänkin oli...
Tämä kaikki sai minussa aikaan sen, että uusi rakkaus ikinä, on jo pelkästään ajatuksenakin kauhistuttava. En uskaltaisi luottaa enään kehenkään...en onneemme, näyttäisi se kuinka hyvältä tahansa. Minussa meni rikki jotain, mitä ei ehkä saa enään korjattua :(
Olen jäänyt leskeksi vajaa kolmevuotta sitten...mieheni äkillinen kuolema 56- vuotiaana tuli täydellisenä shokkina. itse olin alta 50v silloin. Rakastin miestäni koko sydämestäni ja hänkin minua...niin luulin...
Surin alkuun häntä ihan niinkuin varmaan kuka tahansa puolisoaan rakastava ihminen. Mutta sitten joitain kuukausia hänen kuolemansa jälkeen, menin poistamaan hänen fb sivuansa. Minä onneton menin poistamaan viestejä (ajattelin että jos siellä on viestiä hänelle joltain ystävältä joka ei tiedä hänen kuolleen, niin voin sitten laittaa viestiä ja kertoa mieheni kuolleen).
Silmiini sattuikin sieltä jotain mikä tahrasi hänen muistonsa totaalisesti. Oli kuin minua olisi isketty märällä rätillä kasvoille...tai paremminkin lekalla päähän.
Voitte vaan kuvitella järkytykseni...sen jälkeen en ole pystynyt suremaan mieheni kuolemaa...jäin jotenkin turraksi. En pääse eteen enkä taakse. Olen sydämessäni antanut hänelle anteeksi, mutta jatkuvat painajaiset piinaavat, missä mieheni jatkuvasti jättää minut toisten naisten takia yms. Aina herään sellaiseen painostavaan ja surulliseen oloon. Hänen muistonsa tahrautui, enkä saa sitä tahraa enään pois :(
Onko kenellekkään muulle käynyt mitään vastavaa, että puolison kuoltua olisi ilmennyt jotain mikä olisi tahrannut hänen muistonsa?
Minä kun luulin että olimme onnellisia...että hänkin oli...
Tämä kaikki sai minussa aikaan sen, että uusi rakkaus ikinä, on jo pelkästään ajatuksenakin kauhistuttava. En uskaltaisi luottaa enään kehenkään...en onneemme, näyttäisi se kuinka hyvältä tahansa. Minussa meni rikki jotain, mitä ei ehkä saa enään korjattua :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei surullinen leski,
Kuulostaa surulliselta ja vaikealta tilanteelta. Et kertonut tarkkaan mitä miehesi fb-tililtä selvisi, mutta sain sen vaikutelman, että se tuhosi luottamuksesi häneen ja loukkasi sinua syvästi. Miehesi ei ollutkaan enää sellainen, millaisena olit hänet tuntenut.
Jos miehesi loukkasi sinua, vaikka kuolemansa jälkeenkin, on ihan oikein olla hänelle vihainen. Hän eläessään teki väärin sinua kohtaan. Vaikka loukkauksen voi antaa anteeksi, sitä ei tarvitse hyväksyä.
Uskon, että tuntuu hirveältä kun ihminen osoittautuu toisenlaiseksi kuin miltä hän on näyttänyt. Miehesi on itse vastuussa teoistaan. Se, että hän on loukannut sinua, ei tarkoita että et ole ollut hyvä hänelle. Kerroit, että rakastit häntä koko sydämestäsi ja se on varmasti ollut paljon. On ollut miehesi virhe että hän ei ole sitä kunnioittanut, ei sinun riittämättömyyttäsi.
Varmasti on vaikeaa enää luottaa ihmisiin. Mutta samaan tapaan kuin ihmiset osaavat loukata, he myös osaavat olla hyviä, helliä ja luotettavia.
Toivon, että painajaisesi helpottaisivat. Ne varmasti tekevät elämän raskaaksi.
Vilppu H.
pappi
Kiitos vastauksestanne...sitä minäkin toivon, että painajaiset hellittäisivät. Toivon että voisin normaalisti surra mieheni poismenoa, mutta en vaan pysty...en pysty ajattelemaan koko asiaa. En voi edes jutella kenenkään kanssa asiasta, koska jos juttelisin niin ihmiset ajattelisivat että haluan tahrata mieheni muiston tahallaan...
Halusin tulla tänne vielä kerran ja kertoa että, nyt on aikaa kulunut kirjoituksestani, ja tilanne on nyt se että; olen pystynyt vihdoin antamaan miehelleni anteeksi ja painajaiset ovat loppuneet
kiva että vihdoin pystyt antamaan miehellesi anteeksi hänen muut suhteensa.me miehet kun harvoin tyydytään yhteen naiseen, vähintään pitää olla kaksi, mieluummin kolme rinnakkaissuhdetta.
lähes kaikkihan niin tekevät, papiitkin. naisen pitää vain hyväksyä ja niellä se. pitää naisen oikein kasvattaa siihen itsensä, koska me miehet vain ollaan sellaisia ja silllä siisti.
useimmat naiset jo tänä päivänä ymmärtävät ja hyväksyvät meidän miesten tarpeet eivätkää juuri korvaansa lotkauta niille. se onkin ainoa oikea tapa suhtautua tilanteeseen. kun se on joko hyväksyttävä tai itkettävä ja hyväksyttävä. eiköhän se eka ole miellyttävämpi vaihtoehto. ei miesten hermot kestä parkuvaa naista, se on niin lapsellistakin.
eikä kannata katkeroitua noista, pikku juttujahan ne loppujen lopuksi ovat.
unohda vaan jatkossa kokonaan miehesi teot, niin olosi helpottuu entisestään. ja eihän tehtyä kuitenkaan saa tekemättömäksi, vaikka kuinka raivoaisi ja hysterioisi!
KUULE!!!! Voi että pistää vihaksi. Vai sellaisia te miehet olette, ettäkö oikein pitäis hyväksyä??? Ja en varmasti hyväksy huoripukkia, ero tuli ja sillä selvä. Että oikeinko pikkujuttuja haista nyt......Ei tosiaan kannata sinun kaltaisen miehen takia itkeä tippaakaan. KUULITKO, EI TIPPAAKAAN!!!
Ja tämä tuli sinulle nimim. elämän viisuksia. Leskelle toivon paremman miehen.