Huomata olen saanut todella mielenkiintoisen eron jälleen miesten ja naisten välisissä ystävyyssuhteissa.
Kun itse olin naimisissa ja painoin 30kg enemmän kuin nykyään, pyytelivät ystäväni ja kaverini usein jos jonkinlaiseen tekemiseen mukaan. Ensimmäinen katoaminen tuli kun erosin. Todella moni taantui hyvänpäivän-tutuiksi ja vaikka itse olin heihin yhteydessä, kyselin kuulumisia ja ehdottelin kahvillakäyntiä, ei heille koskaan sopinut eikä heistä koskaan omatoimisesti kuulunut. Hyväksyin tämän, olen eronneiltä monilta muiltakin kuullut samaa.
Mutta toinen katoaminen tapahtui kun laihduin. Nyt 30kg kevyempänä voin luetella yhden käden sormilla ihmiset, jotka haluavat kanssani viettää aikaa.
Juttelin tästä miespuolisen työkaverini kanssa, joka sanoi että johan on kummallista. Sanoi ettei miesten maailmassa näin ole hänen tietääkseen koskaan käynyt, päinvastoin porukka on kiinnostunut ja innostunut laihdutuksessa onnistuneen puolesta ja kun eroaa, pyydellään baareihin, mökkireissuille yms enemmän kuin parisuhteen aikaan.
Olen edelleen tismalleen se sama henkilö kuin aikaisemmin. En esittele kroppaani enkä pidä itseäni mitenkään erityisenä. Olen minä ja tällä hetkellä voin vain paremmin. Tottakai olen itsekin iloinen muutoksesta ja takaisin en enää halua. Mutta silti olen sisältä täysin sama ihminen. Ja yhtäkkiä en enää kelpaa kenellekään seuraksi.
Kun itse olin naimisissa ja painoin 30kg enemmän kuin nykyään, pyytelivät ystäväni ja kaverini usein jos jonkinlaiseen tekemiseen mukaan. Ensimmäinen katoaminen tuli kun erosin. Todella moni taantui hyvänpäivän-tutuiksi ja vaikka itse olin heihin yhteydessä, kyselin kuulumisia ja ehdottelin kahvillakäyntiä, ei heille koskaan sopinut eikä heistä koskaan omatoimisesti kuulunut. Hyväksyin tämän, olen eronneiltä monilta muiltakin kuullut samaa.
Mutta toinen katoaminen tapahtui kun laihduin. Nyt 30kg kevyempänä voin luetella yhden käden sormilla ihmiset, jotka haluavat kanssani viettää aikaa.
Juttelin tästä miespuolisen työkaverini kanssa, joka sanoi että johan on kummallista. Sanoi ettei miesten maailmassa näin ole hänen tietääkseen koskaan käynyt, päinvastoin porukka on kiinnostunut ja innostunut laihdutuksessa onnistuneen puolesta ja kun eroaa, pyydellään baareihin, mökkireissuille yms enemmän kuin parisuhteen aikaan.
Olen edelleen tismalleen se sama henkilö kuin aikaisemmin. En esittele kroppaani enkä pidä itseäni mitenkään erityisenä. Olen minä ja tällä hetkellä voin vain paremmin. Tottakai olen itsekin iloinen muutoksesta ja takaisin en enää halua. Mutta silti olen sisältä täysin sama ihminen. Ja yhtäkkiä en enää kelpaa kenellekään seuraksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei tuossa tarinaa lukiessan sinällään huomaa mitään ihmeellistä, sinä itse ja viiteryhmäsi ovat muuttuneet. Joudut siis etsimään itsellesi uusia kavereita.
Parisuhteessa yksilö rinnastetaan aina toiseen, eli miehet seurustelevat keskenään ja naiset keskenään. Ei tule kolmatta pyörää.
Laihtuminen puolestaan muokkaa harmittoman tyypin potentiaaliseksi kilpailijaksi joka ei olekaan enää "alemmalla tasolla".
Ja kyllä miesten maailmassakin on omat kiemuransa. Eivät miehet ole välttämättä enää (juttu-)kavereita keskenään sen jälkeen jos tulee ero. Usein mies seuranee vaimon mukana kyläpaikkaan ja lopettaa tulemisensa heti kun vaimoa ei enää ole.
Ovatko nuo kaverisi sinkkuja vai varattuja. Jos sinkkuja, he voivat kokea sut vapaana ja hoikkana kilpailijaksi miesmarkkinoilla. Varatut voivat vierastaa jos et ole enää samassa veneessä heidän kanssaan eli varattuja. Ei voi puhua parisuhdekiemuroista enää yhdessä. Ehkä pelkäävät, että vikittelisit heidän miehiään? Hoikistuminen voi saada myös sekä sinkut että varatut kaverisi kateellisiksi.
Suurin osa kavereista on parisuhteessa kyllä. Hauskinta on se, että silloin kun itse olin naimisissa, he olivat pitkälti sinkkuja mutta en koskaan jättänyt kutsumatta mukaan sen perusteella. Mutta maailma ei ikävä kyllä toimi niin että miten kohtelet toisia, niin sinua kohdellaan..
Ehkäpä jonain päivänä jos ja kun heidän suhteensa/avioliittonsa päättyvät, kelpaan jälleen seuraksi. Mutta naiivisuudessani olen surullinen ja yksinäinen tästä kohtelusta.
Naisten välinen ystävyys ,se on mielenkiintoinen juttu.Mulle käynyt niin pari kertaa että juuri "tosipaikan tullen" väistytään sivulle ja ollaan "kuin ei oltaskaan" . On useita naisia jotka ei uskalla jotenkin tulehduttaa omaa parisuhdettaan olemalla ystävä eron jälkeen molempien eroavien kanssa. Eihän niitä hittovie yhtäaikaa silloin tarvitse tavata! Kyllä se vaan niin on,että tossakin asiassa kun kaikki ihmiset omaisivat empatiaa ja osaisivat siis ajatella itseään eroavan naisen(tai miehen) asemaan, sitä vaan toimis hitsivie fiksummin! Kaikki on erillisiä ,tuntevia ihmisiä ,ei kenenkään ihmisarvo vähene eikä hän tyhmemmäksi tule jos hän eroaa(päinvastoin!). Mutta toisaalta mä olen hyväksynyt "hylkääjät", ompahan erottunut jyvät akanoista ja nyt tasan tiedän ketkä ovat aidosti ystäviäni, tuli mikä tuli. Heitä on vähän,mutta jokaikisestä olen ikionnellinen. Ja jos heille käy jotain suurempaa elämässä,haluan olla tukena ja olkapäänä niin hyvin kuin vain näillä resursseillani pystyn,hylkää en koskaan.