En pääse exästä irti

Joo , eli siis apuja kaipaillaan. Tiedän että tämä on säälittävää mutta en voi sille mitään , en vaan pääse irti exästä. En tiedä jaksaako kukaan lukea , mutta kuitenkin:
Ollaan siis tunnettu muutama vuosi ja vähän yli vuoden vakituisesti seurusteltiin. Nyt siis oltu vähän alle kaksi vuotta erossa.
Seurustelun aikana usein exäni oli aivan hirveä. Hän määräili minua ja yritti päättää kaikesta mitä teen , kiristi , oli todella mustasukkainen , kateellinen ja vainoharhainen ihan pienistä ja turhistakin asioista , ja mikä pahinta , hän itse flirttaili muille naisille ja yritti iskeä montaa naista samaan aikaan suhteemme aikana. Erottuamme välimme menivät kokonaan poikki ja olimme pahoissa riidoissa liki vuoden , jonka aikana hän tietysti haukkui minut pahimmalla mahdollisella tavalla ja levitteli muille minusta perättömiä huhuja. Minä tietysti olin aivan rikki , sillä se oli ensimmäinen vakava suhteeni ja hän oli ensimmäinen mies jota rakastin tosissani. Ajattelin , ettei enää koskaan oltaisi väleissä enkä koskaan enää pystyisi edes kävelemään miestä vastaan tuntematta kamalaa vihaa , surua , pelkoa ja katkeruutta.
No , kuluipa kuitenkin noin vuosi , ehkä puolitoista (en muista tarkkaan) ja jotenkin vain taas ystävystyimme exän kanssa ja alettiin taas vaihtaa kuulumisia. Hän kertoi uudesta tyttöystävästään ja olin oikeasti onnellinen että exäni on jatkanut elämäänsä ja on onnellinen , vaikka minun olikin ollut hyvin vaikeaa unohtaa häntä. Kului taas vähän aikaa ja exä erosi tyttöystävästään. Aloimme pitää paljon yhteyttä ja myöskin tapailla aika useasti , jolloin tottakai suutelimme ja joka kerralla menimme pidemmälle , onhan sitä tullut seksiäkin harrastettua. Suostuin tähän , koska tiesin ettei minulla ollut enää tunteita joten eihän siitä haittaakaan olisi. Säätömme alkoi viime vuonna alkutalvesta , ja sitä on jatkunut siis edelleen. Talvella ja alkukeväällä ei ollut ongelmia , mutta nyt loppukevään ja kesän aikana valitettavasti olen huomannut että tunteet ovat tulleet peliin vaikka niin ei missään nimessä pitänyt käydä. Nyt en vain voi olla ajattelematta häntä , vaikka en ymmärrä sitä kaiken sen jälkeen mitä hän teki minulle. Kai se aika vaan jotenkin kultaa muistot. En tietenkään koskaan unohda minkälainen hän oli , ja on edelleen (tai siis olisi , jos olisimme suhteessa). Kuitenkin aina kun saan olla exäni vierellä , olen aivan järkyttävän onnellinen ja odotan vaan että pian näkisin hänet uudestaan , vaikka todellakin tiedän ettei se ole minulle hyväksi. Tiedän etten ole exäni ainoa , eikä hän ota säätöämme tosissaan niinkuin en minäkään , mutta silti sattuu aivan kamalasti ajatella jotain muuta naista hänen kanssaan. Vuosi sitten olin tottunut vähitellen ajatukseen , mutta enää en , enkä tiedä mitä voisin tehdä. Tuntuu aivan kamalalta ajatella päivät jä yöt miestä , jota kaikesta huolimatta tiedän rakastavani , mutta jota en kuitenkaan koskaan enää voi saada itselleni. Enkä kyllä haluaisikaan. Järki ja tunteet ovat vain hyvin pahasti ristiriidassa. Olisi siis todella mukava kuulla muiden kokemuksia ja näkemyksiä asiaan. Miten pääsisin taas eroon miehestä ? Tiedän , että tapailu pitäisi lopettaa , mutta ilman häntä tuntuu taas samalta kuin ennenkin: kaikki on vaan tyhjää. En vain voi lakata ajattelemasta häntä , hänen vierellään olen onnellisempi kuin missään muualla ja se syö minua sisältä. Siinä miehessä vain on jotain erityistä mitä ei ole muissa , en ole koskaan tuntenut mitään samanlaista. Tuntuu vain että hän on se oikea , vaikka tiedän ettei hän todellisuudessa ole. Vielä vaikeampaa tästä tekee se , että ihastun hyvin , hyvin harvoihin. En siis lähes ikinä. Joo , tästä tuli aika pitkä ja voi olla myös sekava , enkä usko että kukaan jaksaa lukea tätä edes , mutta ainakin sain purkaa tunteitani ja ajatuksiani ! :D