Otetaanpa aiheeseen "Sinkut" uusi tulokulma. Nimittäin: valokuvat.
Ammatikseni aiemmin valokuvanneena yksi nettitreffeissä kummastuttava seikka on se, että ihmisten valokuvat ovat keskimäärin huonoja tai surkeita, usein karmivia.
Ihmiset eivät tunnu tajuavan, että puhelimen tai taskukameran optiikalla ei yksinkertaisesti saa kovin hyviä henkilökuvia - ellei tavoitteena ole söpöjen marsuposkien esittely ja piirteiden vääristäminen palloksi.
Tosiasiassa hyviin henkilökuviin tarvitsee lähtökohtaisesti todelliselta fyysiseltä polttoväliltään 85-200 millisen optiikan. Eikä tuota saa PingPongin tms. uusimmallakaan kännykällä tai taskukameralla. Fysiikan lakeja kun ei voi muuttaa ja ellei se optiikka ulotu noin 10-20 cm kameran ulkopuolelle, lopputulos ei ole paras mahdollinen. Harrastelijajärkkäreiden 50-55 mm alkaa joissain tapauksissa riittää, mutta on siinä rajoilla. Kaikilla tuota lyhyemmillä optiikoilla lähtökohtainen tulos on marsuposket. Tavallisesti ammattimaisessa henkilökuvauksessa käytettävät optiikat ovatkin polttoväliltään 85-105 mm ja jos tausta tahdotaan kunnolla häivyttää miellyttäväksi ns. bokehiksi, 200 mm (tätä käytetään usein silloin, kun kuvaan on suunniteltu lisättävän tekstiä yms.).
Yllä olevan lisäksi kuvan pitää olla otettu sopivalta, muutaman metrin, etäisyydeltä, sillä läheltä otetut kuvat lyhyellä optiikalla korostavat marsuposkia ja vastaavia.
Vastaavasti ihmisillä ei tunnu olevan mitään tajua poseeraamisesta. Noin oletusarvoisesti ehkä 1% ihmisistä on "riittävän kauniita" suoraan kameraan katsottaviin poseerauksiin - mistä johtuen näitä kutsutan usein ammattimalleiksi. Useimmille ihmisille paras kuvakulma on kuitenkin 3/4 poseeraus, jossa kasvot ovat aavistuksen vinossa suhteessa kameraan tuoden kasvoihin syvyyttä.
Yhtälailla, valaistuksen osalta suuri osa nettikuvista on paikasta, jonne aurinko ei paista. Suora valaistus suoraan kasvoille takaa lattean lopputuloksen. Kyllä. Se toimii joillekin. Näitä joitakin on sitten ehkä 1/100.000 ihmisistä ja silloin puhutaan tapauksista, joilla on jotain jakoa Voguen kanteen.
Summa summarum:
- Ota profiilikuvasi järjestelmäkameralla
- Käytä riittävän pitkää polttoväliä, hätätilanteessa järkkäripaketin perusoptiikan 55 riittää
- Ellet ole todella hyvän näköinen, älä ota suoraa kasvokuvaa, vaan käytä aavistuksen vinossa olevaa 3/4 poseerausta
- Harkitse valaistus, vältä suoraan kasvoille tulevaa valaistusta
- Miehille suoraan ylhäältä tai 3/4 ylhäältä tuleva valaistus korostaa usein toivottavia piirteitä (selkeä leuka yms.)
- Mikäli leukasi ei ole "vahva", harkitse leuan työntämistä eteen ja aavistuksen yläviistosta otettua kuvaa
- Lopuksi, ota riittävän monta kuvaa, sarjakuvaus on hyvä lähtökohta - ihmisen mikroilmeet kun vaikuttavat yllättävän lopulliseen kuvaan - lopuksi valitset sitten sen parhaan otoksen
Ammatikseni aiemmin valokuvanneena yksi nettitreffeissä kummastuttava seikka on se, että ihmisten valokuvat ovat keskimäärin huonoja tai surkeita, usein karmivia.
Ihmiset eivät tunnu tajuavan, että puhelimen tai taskukameran optiikalla ei yksinkertaisesti saa kovin hyviä henkilökuvia - ellei tavoitteena ole söpöjen marsuposkien esittely ja piirteiden vääristäminen palloksi.
Tosiasiassa hyviin henkilökuviin tarvitsee lähtökohtaisesti todelliselta fyysiseltä polttoväliltään 85-200 millisen optiikan. Eikä tuota saa PingPongin tms. uusimmallakaan kännykällä tai taskukameralla. Fysiikan lakeja kun ei voi muuttaa ja ellei se optiikka ulotu noin 10-20 cm kameran ulkopuolelle, lopputulos ei ole paras mahdollinen. Harrastelijajärkkäreiden 50-55 mm alkaa joissain tapauksissa riittää, mutta on siinä rajoilla. Kaikilla tuota lyhyemmillä optiikoilla lähtökohtainen tulos on marsuposket. Tavallisesti ammattimaisessa henkilökuvauksessa käytettävät optiikat ovatkin polttoväliltään 85-105 mm ja jos tausta tahdotaan kunnolla häivyttää miellyttäväksi ns. bokehiksi, 200 mm (tätä käytetään usein silloin, kun kuvaan on suunniteltu lisättävän tekstiä yms.).
Yllä olevan lisäksi kuvan pitää olla otettu sopivalta, muutaman metrin, etäisyydeltä, sillä läheltä otetut kuvat lyhyellä optiikalla korostavat marsuposkia ja vastaavia.
Vastaavasti ihmisillä ei tunnu olevan mitään tajua poseeraamisesta. Noin oletusarvoisesti ehkä 1% ihmisistä on "riittävän kauniita" suoraan kameraan katsottaviin poseerauksiin - mistä johtuen näitä kutsutan usein ammattimalleiksi. Useimmille ihmisille paras kuvakulma on kuitenkin 3/4 poseeraus, jossa kasvot ovat aavistuksen vinossa suhteessa kameraan tuoden kasvoihin syvyyttä.
Yhtälailla, valaistuksen osalta suuri osa nettikuvista on paikasta, jonne aurinko ei paista. Suora valaistus suoraan kasvoille takaa lattean lopputuloksen. Kyllä. Se toimii joillekin. Näitä joitakin on sitten ehkä 1/100.000 ihmisistä ja silloin puhutaan tapauksista, joilla on jotain jakoa Voguen kanteen.
Summa summarum:
- Ota profiilikuvasi järjestelmäkameralla
- Käytä riittävän pitkää polttoväliä, hätätilanteessa järkkäripaketin perusoptiikan 55 riittää
- Ellet ole todella hyvän näköinen, älä ota suoraa kasvokuvaa, vaan käytä aavistuksen vinossa olevaa 3/4 poseerausta
- Harkitse valaistus, vältä suoraan kasvoille tulevaa valaistusta
- Miehille suoraan ylhäältä tai 3/4 ylhäältä tuleva valaistus korostaa usein toivottavia piirteitä (selkeä leuka yms.)
- Mikäli leukasi ei ole "vahva", harkitse leuan työntämistä eteen ja aavistuksen yläviistosta otettua kuvaa
- Lopuksi, ota riittävän monta kuvaa, sarjakuvaus on hyvä lähtökohta - ihmisen mikroilmeet kun vaikuttavat yllättävän lopulliseen kuvaan - lopuksi valitset sitten sen parhaan otoksen
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olipas tiukka asiaa perusteltuna. Mahtavaa!
Toivottavasti kaikki asianosaiset huomaavat tämän, koska postauksesi oli tiivis pakkaus todella hyviä neuvoja.
Parempi olisi jättää kuvaukset ammattilaislle, koska liian hyvä kuva on myös huono asia seuranhakua ajatellen: pitää näyttää omalta itseltään, eikä narrata.
Erkki-tädille, hauska kuulla jos koet tämän hyödylliseksi. Kieltämättä ammattilaiselta saa varmasti ne parhaat kuvat, mutta en ole täällä mainostamassa itseäni (en tee tuota enää ammatikseni, lopetin noin 5-10 vuotta sitten) tai kavereideni studioita. Se mitä kirjoitan on yleishyödylliseksi tarkoitettua.
Hfgh...lle, en valitettavasti oikein ehdi alkaa arvioimaan yksittäisten henkilöiden kuvia. Oman profiilikuvasi osalta pohdiskele tuota mitä ylle kirjoitin ja ota riittästi kuvia. Mikäli laitat linkin johonkin kuvaan, voin toki katsoa asiaa.
Yhtäkaikki, tuo yllä oleva on äärimmäisen kiteytettyä asiaa laajasta aiheesta. Kuvattuani esimerkiksi useiden naistenlehtien kansia, yritysjohtajia ja vastaavia, voin kertoa etteivät kuvaukset tapahdu "tuosta vaan" vaan esinerkiksi valaistuksen suunnitteluun käytetään paljon aikaa (jos kirjastosta löydätte, Hicksin, Schulzin ja muiden kirja "Photographing people", siitä saa oivan keittokirjan erilaisille valaistusratkaisuille). Vastaavasti pelkästä poseerauksesta on saatavilla useampia opuksia, joskin ammattitaitoinen kuvaaja toki osaa neuvoa mallia. Otettavien kuvien lukumäärä sitten vaihtelee aika paljon mallin kokeneisuudesta riippuen. Kokemattomien mallien kanssa olen pahimmillaan ottanut kansikuvaa varten 500-1000 otosta (sisältäen eri valaistuksia, pieniä asentojen muutoksia yms.), joka kertoo noin suuntaa antavasti mitä tarkoittaa paljon kuvia. Kokeneemmat sitteen osaavat pitää ilmeet ja asennot paremmin ja tarvittavien otosten määrä laskee.
Aloittaja mitä jos postattaisiin sulle profiilikuvia ja arvostelisit niitä?!:)
Nuo yllä olevat ovat siis varsin karkeita neuvoja, mutta toivon niiden edesauttavan joitakin.
Noin omakohtaisesti, usein katsoessani naisten kuvia, minulle tulee omituinen fiilis siitä, kuin varsin hyvän näköiset naiset onnistuvat saamaan itsestään surkeita kuvia. Ja näyttämään huomattavasi pahemmilta, kuin todellisuudessa ovat (ymmärrettävästi osaan arvioida varsin hyvin minkä tasoisia kuvia eri ihmisistä saisi).
Kun nyt vielä vähän pohdin asiaa, ihmettelen miksi niin suuri osa profiilikuvista tuntuu siltä, että on vain otettu, "räps" ja seon siinä, sitten profiilia täyttämään. Kun yksittäiset kuvat eivät maksa mitään, niitä kannattaa vain ottaa riittävästi yllä kuvaamissani lähtökohdissa.
Toivotaan tästä olevan jollekin apua.
Yhtä asiaa et ota huomioon.
Johan jokainen teinikin "tietää" että kuvan tulee olla kökön ja itseotetun näköinen. Tämä siksi, että kaikillla muillakin on sellainen peilin kautta otettu kohinainen kötöstys.
Ja musiikin tulee kuullostaa liikaa pakatulta. Ja viherhippien mielenosoituksen kylttien tulee olla epäselviä. Ja mitä vielä.
Tiivistän. Älä aliarvioi tapojen ja sosiaalisten konventioiden voimaa. Tähän sortuvat usein eri alojen ammattilaiset tai assburgerit.
Tulipa mieleen esimerkki optiikan vaikutuksesta. Tavallisia ihmisiä kuvattaessa. Eräs tunnetuimpia muotokuva-optiikoita on Canonin 85mm/1.2, jolla otetuilla kuvilla on omanlaisensa käsiala. Kannattaa katsoa tuolla kuvattua jälkeä Flickeristä. Linkki tässä:
https://www.flickr.com/groups/canonef85mmf12l/
Toki tuo optiikka on ääritapaus, mutta sanomani alleviivaamiseksi hyvä esimerkki. Noita Flickerissä olevia kuvia vastaavia otoksia kun ei vaan saa aikaiseksi kännykällä tai pokkarilla. Mutta vilkaiskaa kuvia, niin näette miten iso lasi puhuu.
No onpa aika kukkua. Toki tuolla, mistä kulmasta kuvan ottaa ja missä valaistuksessa, on merkitystä. Mutta että noita treffipalstan pikkukuvia (pieniä ne ovat auki klikattuinakin) pitäisi ruveta järkkärillä ottamaan, pyh.
Ja jonkun hikisen perusCanonin (1200D, 700D) tai Nikonin (3300D) kuvista nyt ei oleellisesti parempia tule kuin pokkarin tai uuden älypuhelimen kuvista. Croppisensori se noissa halvoissa järkkäreissäkin on ja ei kovin häävin laatuinen sekään. Ja bokeh nyt varsinkin on ihan vit*n no no. Blurrattu tausta, jee, onpa mahtavaa.
Hyvässä valossa, hyvästä kulmasta uudella iPhonella otettu kuva on juuri niin hyvä kuin nuo matalan tarkkuuden profiilikuvat vaativat.
Niin no tuon perusNikonin mallihan on tietty D3300 ei 3300D. Mutta samaa kuraa, oli nimi mikä hyvänsä.
Olet väärässä.
Kuvalla on merkitystä.
Hyvännäköinen on aina hyvännäköinen, mutta vähän tavallisemmankin näköisestä saa mielenkiintoisemman kun vähän miettii mistä kulmasta ottaa sen kuvan.
Tosin tuossa on se vaara sitten että toiselle tulee niitä enakkoodotuksia, ja pettymys voi olla suurikin jos ehtii rakentelemaan pilvilinnoja toisen kuvan varaan.
..itse lopetin sellaisten naisten tapaamisen kokonaan joilla on vain kasvokuva - Tapasin kerran jos parikin sellaisen sotanorsun, ettei toista uskoisi olevan. kasvot kyllä olivat nätit, mutta kehosta pidettiin huolta jolalin mäkkärin megasuperfeast aterioilla kymmenenkertaa päivässä...
Mutta hyvä kuva toimii siinä etät saa sen ensimmäisen kontaktin aikaan. Huonolla kuvalla lähtökohdat ovat heikommat suoraan.
Kyllä kuvalla on iso merkitys.
Nyt on tullut paljon näitä some-valokuvauspalveluita valokuvaamoihin. Siellä kampaajat ja meikkaajat tekee susta edustavan näköisen ja poseeraat ihkusti kuvaajalle. Sitten on oma profiili täynnä "automyyjä"-kuvia ihanalla tekohymyllä varustettuna.
Todellisuudessa niihin profiileihin kaivattaisi sellaisia kuvia joissa ei poseerata, vaan ollaan luonnollisesti (esim. kavereiden kanssa, harrastuksissa tms.)
Toki allekirjoitan ehdottomasti valaistuksen ja kuvakulmien merkityksen! Tosi usein näkee alaviistosta tietokoneen sinertävässä valaistuksessa otetun kuvan.
"Näin näytät ruumiilta ja nenäkarvasi pääsee hyvin oikeuksiinsa".
Ja miksi niissä kuvissa ei voi hymyillä koskaan!?!
Sulla on pakkomielle marsuihin.
Millä optiikalla Suárezilta saa poistettua etupurennan?
Jos muijalla on ammattilaisen ottama profiilikuva, herää saman tien kysymys, tulisiko meidän yhteinen elämämme olemaan kokonaisuutenakin samanlaista pikkuporvarillista esittämistä.
Aloittajalla on hyvää asiaa. Jos ottaa kuvan itsestään nettideittailua varten, niin se pitäisi tehdä myös kunnolla jos haluaa menestyä.
Kuitenkin muutamia pointteja.
- Kuvan kannattaa olla vain juuri niin hyvä että sillä pääsee riittävän monille deiteille. Kun tuo taso on saavutettu, kuvan ei kannata olla kuitenkaan liian täydellinen (ja photoshopattu), koska silloin live-deitillä vastapuolen päällimmäinen tunne voikin olla pettymys eikä positiivinen yllätys. Pettymyksen voittaminen vaatiikin sitten paljon enemmän että saa taas deitin positiiviseen tunnelmaan.
- Jos kuitenkin on vaikeuksia saada deittejä, niin sitten tietysti kuvaa pitää saada paremmaksi. Mieluumin kuitenkin liian hyvä kuva kuin liian huono. Parempi päästä deiteille vaikka aiheuttamaan pettymys kuin ei päästä deiteille ollenkaan.
- Jos nyt on pakko ottaa se kuva sillä kännykällä tai liian läheltä, niin linssin vääristymää voi yrittää hieman korjata erilaisilla filttereillä. Parempi olisi tietysti vain ottaa se kuva alunperin sopivalta etäisyydeltä sopivalla polttovälillä. Jos ei löydy sitä sopivaa välinettä siihen, niin sitten kannattaa harkita tuota jälkikäsittelyä. Muistaa vaan tehdä sitä hillitysti! Koska todellisuudessa millään photoshop filtterillä ei voi korjata täysin oikein sitä kalansilmä-efektiä. Ja pahimmillaan korjattu lopputulos on vain entistä kummallisempi.
- Sitten se kaikista pahin ongelma... Kuten kaikkialla vinkeissä muistetaan kertoa, niin etenkin miehillä tärkeintä ei ole pelkkä komeus, ja paras kuva ei todellakaan ole se kasvokuva (jollei ole miesmallin tasoa). Vaan paras kuva on se joku sosiaalisuutta, luonnetta, statusta ja menevyyttä kuvaava kuva. Eli klassiset vinkit on joko kuva luonnossa, matkalta, jotain aktiviteettiä tehdessä, tms. Ainakin sen jonkun kasvo-/vartalokuvan lisänä. Valitettavasti nuo kuvat eivät usein ole itse otettuja, vaan kaverin ottamia jostain tapahtumasta, matkalta, yms. Niiden laatuun tai valaistukseen ei voi itse pahemmin vaikuttaa.
- Nokkela deittaaja toki voi myös hieman feikata ja ottaa vaikka jalustan avulla sen kuvan itse, vaikka kuvasta joku voisi saada käsityksen että kaveri on kameran takana.
- Sarjakuvauksesta olen ehdottoman samaa mieltä. Mikään yksittäinen kuva ei koskaan onnistu. Siinä menee aina jokin pikkuasia pieneen. Usein juuri siinä ilmeessä. Parempi räpsiä aina roppakaupalla kuvia kun nykyaikana digikuvaaminen ei maksa mitään. Yksi niistä voi onnistua.
- Ja ainahan voi palkata ammattilaisen jos on todella tosissaan! Voi tulla kalliiksi, mutta lopputulos on melko varmasti parempi kuin mihin itse kykenee.
Itse en todellakaan ole kuvauksen ammattilainen, harrastelija enemmänkin, joten siksi nuo omat ajatukseni keskittyvät enemmän vielä siihen kokonaisuuteen eikä kuvaustekniikkaan. Molemmat asiat tietysti oleellisia. Vaivannäöllä ja järjen käyttämisellä näissäkin asioissa pääsee pitkälle.
Erittäin hyviä pointteja hullultatiedemieheltä, joka selvästi ymmärtää mitä ajan takaa ja joka tuo lisää hyviä vinkkejä.
Kieltämättähän tilanne on juuri se, että kuvan on oltava riittävän hyvä "deittikynnyksen" laukaisemiseen. Tuon osalta eri ihmisillä on taas erilainen kynnys, joten parempi kuva vain laajentaa omia mahdollisuuksia.
Photoshopin käytöstä olen myös täsmälleen samaa mieltä. Niin pitkään kuin photarin käyttöä ei "näe" kuvasta kaikki on yleensä OK (esimerkiksi tästä vaikkapa valotuksen säätö). Mikäli kuvasta kuitenkin havaitsee selvän manipuloinnin, siitä ei yleensä ole kuin haittaa.
Kieltämättä, tätä aihetta nyt pohtiessani mieleen tulee parin tuntemani naisen profiilikuvat, jotka ovat molemmat aivan karmeita. Kumpikin näistä naisista on livenä 1-10 asteikolla about 8, eli varsin vetävä.
Ensimmäisen profiilikuvassa nainen on kuitenkin käsittämättömän kalpea tummaa taustaa vasten ja näyttää jotenkin sairaalta liian voimakkaan valaistuksen takia (ilmeisesti pokkarin tai puhelimen kameralla ja salamalla otettu kuva - suoraan edestä). "Peura autonvaloissa"-katse kruunaa kokonaisuuden. Profiilikuvan perusteella em. asteikolla tuo nainen olisi about 3. Kieltämättä, vaatii jonkinlaista luovuutta saada tuosta naisesta yhtä huono kuva. Edes 5 minuuttia kuvan suunnitteluun ja 5 minuuttia toteutukseen sarjakuvauksella, niin tulos olisi ollut omaa tasoa vastaava. Mikäli minun olisi pitänyt kuvata tuolle naiselle profiilikuva, väitän, että olisin vartissa saanut otoksen, jonka perusteella kyseinen nainen olisi asteikolla 10, aivan minimissään vahva 9.
Toinen kauhuesimerkki koskee omalla tavallaan persoonallisen näköistä naista, jolla on hieman pyöreät posket luonnostaankin. Emme missään nimessä puhu pullukasta - tämä nainen käy samalla salilla kuin minä, hänen vatsalihastensa reunat näkyvät varsin hyvin. Mitta profiilikuva. Huoh. Arvioisin 1-10 asteikolla tuon jonnekin 2-3 kolmosen väliin. En tiedä miten kuva on otettu, mutta on kaksi vaihtoehtoa. Joko nainen on hakenut keittiöstä perunan, leikannut sen puoliksi ja tunkenut puolikkaat poskien alle ennen kuvausta. Tai sitten kuva on otettu kännykän ruudunpuoleisella kameralla, joissa optiset vääristymät tekevät mitä pahinta tuhoa. Edes kalansilmäoptiikalla ei olisi saanut paljon pahempaa jälkeä aikaan. Tämänkin osalta pätee sama kuin yllä olevaan. Pienellä vaivalla olisi saanut huomattavasti paremman lopputuloksen.
Kannattanee pohtia noita yllä olevia juttuja, kun profiilikuvaansa valitsee.
TNX!
Tuo nyt on ihan paskapuhetta että pitäisi olla järkkäri ottaakseen hyviä kuvia nettiin. Ja jos halutaan kuvan syväterävyyttä säätää niin se tehdään aukolla eikä millään teleputkella.
Mutta muuten ei tee pahaa vaikka harjoitella.
Niin siis tietty jollei ole arsenaalia putkia tms. vaan vaikka pokkari.
Siis toi syväterävyys ei varmastikaan ollut se pääpointti mitä aloittaja haki takaa. Vaan se linssin aiheuttama kuvattavan naaman "vääristymä" eri polttoväleillä.
Asiasta löytyy aika monta esimerkkiä googlettamalla, mutta laiskoille laitan vaikka tällaisen sivun. Siinä on hyvä sarja kuvia mistä pitäisi tulla selväksi mistä on kyse. Jos ei tuosta kuvasarjasta ymmärrä miksi ei pidä ottaa sitä kuvaa se kamera kiinni naamassa, niin sittenpähän ei ymmärrä. :)
http://petapixel.com/2013/02/16/dont-zoom-move-a-video-on-treating-your-zoom-as-a-series-of-prime-lenses/
Vinkkinä myös kaikille kännykkä-kuvaajille joilla ei ole sitä optista zoomia tai vaihdettavia linssejä... Pitkälti saman asian saa aikaiseksi kun ottaa kuvan kauempaa, siten että omat kasvot ovat vain pienemmällä alueella ihan keskellä kuvaa eikä koko kuvan alueella. Sitten rajaa kuvankäsittelyohjelmassa sen kuvan vain sille kasvojen alueelle. Kuvan tarkkuus kärsii, mutta lopputulos vastaa paremmin sitä että olisi ollut suurempi polttoväli. Tuo kuvan epätarkkuus saattaa olla huonoista vaihtoehdoista se paljon parempi (vrt. pullaposkinaama).
Naulan kantaan. Juuri näin.
No tuossa linkissä ei ollut kyse mistään vääristymästä vaan perspektiivistä, juurikin syväterävyydestä mutta toteutettuna linssillä eikä aukolla.
Mutta joo oma pointtini oli juuri pilkun nussinnan vähentäminen, eli turhaa se jollei tosissaan harrasta. Vaan se ettei tarvitse mitään ns. kunnon kameraa vaan enemmän yritystä.
Jonkin verran kuvankäsittelyä harrastavana kysyisin...
MISSÄ VAIHEESSA MUKAAN TULEE SEN TOISEN OSAPUOLEN VASTUU SIITÄ ETTÄ HÄN TAJUAA ETTÄ KUVA ON VAIN HETKELLINEN OTOS TIETYSTÄ KUVAKULMASTA JA EI VÄLTTÄMÄTTÄ SE PARAS PUHUMATTAKAAN ETTÄ HENKILÖ NÄYTTÄÄ LIVENÄ ERILAISELTA LIIKKUESSAAN (erityisesti mikrot kasvoissa) KUIN STILL-KUVASSA.
Kännykkäkameralla saa siedettäviä otoksia jos niitä jälkikäteen muokkaa esimerkiksi valaistuksen osalta.
Mutta ajatus siitä että hommaisin järkkärin tai joku toinen ottaisi järkkärillä minusta kuvan ihan vain nettideittejä varten on täysin hupaisa.
Olemmeko me ihmistä etsimässä vai autoa?
Olemmeko kertomassa itsestämme vai myymässä itseämme?
Itse en aio enää moiseen roskaan alentua.
Kuvani olivat aikoinaan ok ja saan huomiota tosielämässä, mutta kuvissa näytän aina huonommalta.
Mutta yhden jutun osaan tehdä ja se on katsoa ihmisen kuvan taakse ja todeta että kuva on vain kuva.
Jos muutkin osaisivat, ERITYISESTI NAISET, niin kenenkään ei tarvitsisi vaivautua lukemaan antamiasi ohjeita.
Ohjeille sinällään annan kuitenkin peukut.