Katsoin 8 vuotta pettävää patologista valehtelijaa, täysin narsistia. Hän koukutti minut valhemaailmaansa, todella viehättävällä persoonallansa. Sai minutkin mukaansa sairauteensa. Lupasi ja lupasi muuttua kerta toisensa jälkeen. Monet itkut ja itsesäälikohtaukset sain nähdä.
Jostain sain voimaa päättää että nyt loppu! Vaikka mitä tapahtuisi niin mulle riitti, tuli itsemurha uhkaukset ja kaikki. Mutta se päätös olla taas oman elämänsä herra antoi minulle voimaa.
Uskaltaa ottaa elämänne omaan käsiinne, tulee yksinäisyyttä ja tyhjyyttä, myönnetään. Mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin ja irtaannutaan kaikesta koetusta paskasta.
Jonain päivänä olo helpottaa ja päättäväisyys antaa voimia jatkaa loppuun asti. Ei yhtäkään kerjuuta en edes kuuntele.
Muistakaa että teissä itsessänne on kaikki voimavarat kun vain päätätte niin.
Jostain sain voimaa päättää että nyt loppu! Vaikka mitä tapahtuisi niin mulle riitti, tuli itsemurha uhkaukset ja kaikki. Mutta se päätös olla taas oman elämänsä herra antoi minulle voimaa.
Uskaltaa ottaa elämänne omaan käsiinne, tulee yksinäisyyttä ja tyhjyyttä, myönnetään. Mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin ja irtaannutaan kaikesta koetusta paskasta.
Jonain päivänä olo helpottaa ja päättäväisyys antaa voimia jatkaa loppuun asti. Ei yhtäkään kerjuuta en edes kuuntele.
Muistakaa että teissä itsessänne on kaikki voimavarat kun vain päätätte niin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minäkin tein saman päätöksen reilu puoli vuotta sitten. Nykyään tuntuu taas pitkästä aikaa siltä että voi hengittää vapaasti. Itsenäisyys on tuntunut ihanalta, ja luotan siihen että joku päivä kohtaan jonkun juuri minulle tarkoitetun miehen. En voi kieltää etteikö lähtö olisi kirpaissut (itkua, katkeruutta, lohduttomuutta yms.), mutta se oli sen arvoista. Täytyi tietenkin selvitellä käytännön asioita, mutta kun ne sai alta pois, niin ostin pullon kuohuvaa itselleni palkinnoksi ja hankin uuden kampauksen.
Tapauksesi kuulostaa niin tutulta, minunkin ex osasi hurmata ja puhua puolelleen. Kirkkain silmin valehteli ja lupaili muuttuvansa. Terapiassakin hän väitti käyvänsä. Visiitti tuttavapariskunnan luona avasi silmäni; se avoimuus, luottamus, keskusteluyhteys, ymmärrys ja aito välittäminen mikä heidän välillään oli, oli kaukana meidän liitosta. Päätin että en enää kärvistele, ei minun tarvitse.
Jokaisen kannattaa lähteä tuollaisesta suhteesta vähin äänin ja mahdollisimman nopeasti, takaisin ei pidä mennä ikinä. Kenenkään elämä ei ole niin vähäpätöinen, että sitä kannattaisi tuhlata päivääkään huonoon suhteeseen!