puolustaako puolisosi sinua

No ei todellakaan. Olemme kuin kaksi maailman eri navoista lähtenyttä, joiden mielipiteet eivät kohtaa. Näemme asiat ja aiheet niiin eri kantilta eikä hänellä ole olemassa sellaista puolta, että pystyisi siipan eriäviä mielipiteitä puolustamaan saatika hyväksymään.

Joten itsekään en puolusta. Joskus olen hiljaa - säälistä.

Puolustaa. Tosin ei ole ollut erimielisyyksiä naapureiden, sukulaisten tai muidenkaan kanssa, mutta yleisellä tasolla puoliso osoittaa arvostusta ja huomiota olemme sitten kahdestaan tai isommassa ryhmässä.

En kaipaa puolustajaa. Sanotaan näin, että voimme julkisestikin näyttää olevamme eri mieltä, mutta emme nolaa toisiamme. Arvostaa siis, vaikkei olisi samaa mieltä.

Ei puolusta. Oikein mulkku siskonsa sai nolata minut viime jouluna koko porukan kesken vihapuheellaan ja siinä ne puheet sitten oli siinä porukassa, että hiljaista hyväksyntää tuli.
Sitä aikaisemmin ne olivat vain henkilökohtaisia ja pienemmässä porukassa tehtyjä tempauksia. Selväksi on tullut ettei sen vanhin sisko voi sietää minua.

Kun otan asian puheeksi vaimoni kanssa se kieltää sen ja korostaa hyvin selvästi, että sen sisko on tärkeämpi kuin minä ettei sen takia sano mitään vastalausetta. Kuulemma pitäisi kestää vaan sen outouksia. Ei se kyllä mikään keharikaan ole, joten en ymmärrä miksi näin.

Kyllä vaimoni minun vanhempieni luona osoitti mieltä silloin kun ne vielä oli hengissä mm. paiskasi ulko-oven kiinni vauhdilla kun oltiin lähdössä, että kyllä se itse on yksi pahimman luokan mielensäpahoittaja.


Ensi jouluna pysyn kotona, kun sen sisko vain käy kääntymässä siellä niin kerkeää jo loukkaamaan minua tai se pelko minua kalvaa, kun se tekee sen aina.
En ota enää osaa lahjaostoksiin, kun sen vanhemmat ovat kovin arvostelevia ja näytti kyllä mielensä viimeksi eräs niistä, kun tabletti notkui samassa paikassa puoli vuotta mihin se sen jouluna jätti. Kuitenkin niiden kaksi muuta lasta ovat aina käyttäytyneet hyvin lahjan saadessaan. Tokihan ne kaikki on nyt jo täysikäisiä, että tämä lahjapelleily olisi jo aika lopettaa muutenkin.

Vaimo tietysti reagoi tähän äkäisellä hämmästyksellä tietysti kun ei mennäkkään sen pillin mukaan aina, mutta sittenpähän näkee ettei ollut mistään hetkellisestä päätöksestä kyse, jos tuon takia tulee ero niin ihan hyvä vaan. Tuulettaa vaan minunkin mielenterveyttä sellainen.

Ei minun synnyinkodissa ollut kukaan katkerana jouluna kenenkään siellä olevan takia tai mököttänyt kuin koko tapahtuma olisi vastenmielinen aikaa kuluttava juttu.

Minun mieheni osaa kyllä ilmaista mielipiteensä asioista tai ihmisistä kun ollaan kahden kesken, mutta ei hänestä ole juurikaan muiden seurassa omia mielipiteitään kauppaamaan, saati sitten minun mielipiteitäni puoltamaan. Ja jos noin ylipäätään on missään tai kenenkään kanssa "sotimista", niin minähän se olen joka sanoo asiat suoraan ja puolustan omia kantojani tai mieheni ja minun kantoja. Hän on vaan sellainen kaikkien kaveri, lällykkä, joka varoo visusti astumasta kenenkään varpaille vaikka asia olisi ihan pieni ja vähäpätöinenkin eikä kukaan mieltänsä pajoittaisi vaikka hän suunsa avaisikin.
Eli minusta on kehkeytynyt tarvittaessa meidän perheen päällepäsmäri ja se jollain tapaa kiukuttaakin. Haluaisin kyllä, että minun mieheni olisi rohkeampi avaamaan suunsa tilanteessa kuin tilanteessa, ettei minun aina tarvitsisi.

Eipä ole tullut vielä neljässä vuodessa sellaista tilannetta tullut eteen. Jos nyt ihan tikulla alkaisi kaivaa niin löytyisi ehkä jotain sellaista että mies liittyy mollaajiin. Mutta sekin on niin veteen piirretty viiva. Yleensä vain mies haukkuu minua muille ja muut on hiljaa. Puolustan itseäni jos jaksan. Ollaan toisistamme todella kaukana ajatusmaailmatamme ja kaikin tsvoin.

Ollaan oltu 20v yhdessä ja tiedän, että puolustaa.
Kerran joutui sanomaan äidilleen siitä kuinka tämä käyttäytyi minua kohtaan. Anopilla oli ollut huono päivä, muttei sitä minuun olisi tarvinnut purkaa.

Itse en ikinä arvostele tai mollaa miestäni julkisesti eikä hänkään minua.