Appiukko kutsui itsensä juhannusjuhliimme, eikä puolisoni tohtinut estää, vaikka muu väki oli ystäviämme. Alkuilta meni kohtalaisen siedettävästi, mutta sitten tyyppi veti liikaa itse tuomaansa kirkasta viinaa ja alkoi hämmentyneiden ja suhtkoht selvien ystäviemme edessä ladella mielipiteitään minusta sellaisella sävyllä ja sellaiseen tahtiin, ettei jäänyt epäselväksi, että niitä oltiin kauan haudottu.
Lopulta tyypille tehtiin selväksi, että on aika lähteä ja se onneksi onnistui, vaikka tappelun partaalla kai käytiinkin. Hän keräsi kamansa ja lähti tiehensä jäätävän hiljaisuuden vallitessa. Anteeksipyyntöä ei ole kuulunut, eikä sellaisella olisi enää edes väliä - puheista oli käynyt täysin selväksi, ettei hän ole aikoihin, jos koskaan, pitänyt minua missään arvossa.
No, nytpä tiedän missä mennään.
Lopulta tyypille tehtiin selväksi, että on aika lähteä ja se onneksi onnistui, vaikka tappelun partaalla kai käytiinkin. Hän keräsi kamansa ja lähti tiehensä jäätävän hiljaisuuden vallitessa. Anteeksipyyntöä ei ole kuulunut, eikä sellaisella olisi enää edes väliä - puheista oli käynyt täysin selväksi, ettei hän ole aikoihin, jos koskaan, pitänyt minua missään arvossa.
No, nytpä tiedän missä mennään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä puolisosi teki? Puolustiko sua? Vai esittääkö vielä isälleen, että voi voi, koeta ymmärtää vaimoani?
Onnittelut.. Olen saanut samaa kohtelua mutta tosin puhelimen välityksellä. Puolisonihan ei isälleen ole mitään uskaltanut vastaan koskaan laittaa, mutta minäpä reippaana tyttönä ilmoitin että kiitosta kovasti samoin vaan ja jos näin on että "naamaani ei kaivata" kannattaa pysyä siinätapauksessa meidän tontilta kaukana. Ei ole appea näkynyt eikä tarvinnut törkyjuttuja toiste kuunnella. Pistin ihan kylmästi välit jäihin. Tottakai annan anteeksi siinä vaiheessa kun pyydetään. Ja varmasti oli alkoholilla hänellä osuutta tässäkin.
Tilannehan on suht sama sinulla että menet sinne appiukon tontille vaan umpikännissä kylään ja haukkumaan tämän puoliso, niin olette silloin tasoissa...
Nyt siis tiedät. On paljon helpompi jatkaa elämää, kun asiat ovat kirkastuneet.
Eli jos et kelpaa, et ole tarpeellinen, eikä seuraasi kaivata, niin olet vapaa. Sano se myös appiukolle selvin sanoin, kun tilaisuus tulee.
Sano se rauhallisesti ja lopullisesti, mitään neuvotteluvaraa ei pidä jättää.
Kannattaa varmaan myös kertoa että appi ei ole tervetullut taloonne, ennenkuin tulee lakki kädessä pyytämään sanojaan anteeksi. Muuten se äijä tulee kumminkin taas muina miehinä käymään, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Itsellä tuli melkein tappelu isäukon kanssa juurikin kun oli juonut ärripyurriviinaa. Meni monta monituisen vuotta kun ei oltu paljoa missään tekemisissä, sitten taas välit lämpeni kuin lopetti sen viinan juonnin.
Ihminen voi pyytää anteeksi rumaa käytöstään ja illan pilaamista, mutta hän ei voi pyytää anteeksi mielipiteitään.
Hän on miniästään muodostanut mielipiteensä, jotka hän laukoi viinapäissään julki. Ne on nyt sanottu. Hän rehellisenä ihmisenä sanoi, mitä ajatteli poikansa vaimosta.
Jos miniä katsoo, että ei halua olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka on hänestä muodostanut itselleen niin vastenmielisen kuvan, niin ei sille voi kukaan mitään. Appiukko on sanansa sanonut. Kai mies omien sanojensa takana seisoo? Ei kai hän sano, ettei tarkoittanut mitä sanoi! Se on vihonviimeinen veruke ja anteeksipyynnön halventamista. Loukkauksien loukkaus.
Miniä puolestaan voi torjua elämästään appiukkonsa. Kenenkään ei tarvitse pakosta antaa anteeksi. Se ei ole anteeksiantoa vaan nöyrtymistä typeryyden edessä.
Tasapeli, eikö niin?
"Ihminen voi pyytää anteeksi rumaa käytöstään ja illan pilaamista, mutta hän ei voi pyytää anteeksi mielipiteitään."
No eipä taida olla pelkoa että tuollalinen ukko tulisi hattu kädessä anteeksi pyytämään...