Onko ketään äitiä täällä, joka on vienyt lapsen kristilliselle kasteelle ilman lapsen isän suostumusta yhteishuoltajuudesta (avioliitosta) huolimatta? Oletteko joutuneet Käräjäoikeuteen saakka vai onko kaste hyväksytty uskontolain nojalla ilman oikeusprosesseja? Entä mitä on käynyt avioliitolle? Oletteko eronneet jne?
millainen riita seurannut
uskontojen törmäys
13242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos uskonto on niin tärkeä asia itselle, niin miksi ja miten voi mennä tekemään lapsia ihmisen kanssa joka ei jaa uskontoasi? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt näiden "uskovaisten" keskuudessa.
Jos lapsen kastaminen kristinuskoon on niin tärkeää, että se pitää tehdä salaa lapsen isältä, niin taisi tulla tehtyä aikamoinen moka puolisoa valitessa. Ilmeisesti et kunnioita miehesi uskoa, vain sinun uskosi on se ainoa oikea.
Miltä tuntuisi jos lapsen isä tekisi vastaavan tempauksen sinun selkäsi takana?
Mitäpä jos jätät lapsesi kastamatta ja liittämättä myöskään miehesi seurakuntaan ja annatte lapsen päättää itse kun on tarpeeksi vanha tekemään päätöksensä itse?
Lapsen kasvua odotellessa voitte molemmat opettaa omaa uskontoanne lapselle, jotta hänellä sitten aikanaan on tietoa kun valintaansa tekee.
Saattaa tosin käydä niin, ettei lapsukaisenne valitse kummankaan vanhemman uskontoa, vaan ihan omansa, tai elää elää elämäänsä vailla minkäänlaista uskoa. U never know.
Haloo lapsen äiti saa päättää uskonnosta ja kasteesta ilman isän suostumusta lain mukaan piste.
Sehän on kiva että laki on puolella. Mitäpä sillä isän mielipiteellä sitten on väliä.
Oli laki mikä hyvänsä,en silti ymmärrä miksi tieten tahtoen haluaa lapsestaan kristityn ja kuitenkin valitsee sille ei-kristityn isän. Se ei vaan mene jakeluun mulle.
Vaikka olenkin nainen,niin pakko todeta, että suomessa isän oikeudet on kyllä huonommat kuin äidin. Se siitä tasa-arvosta.
Ei ihan näin. Ensisijaisesti vanhemmat sopivat uskontokuntaan liittämisestä tai liittämättä jättämisestä. Jos huoltajat eivät sovi, äiti voi vuoden kuluessa liittää lapsen uskontokuntaan. Mutta lapsi ei siis automaattisesti kuulu mihinkään uskontokuntaan, ja perusperiaatteena on vanhempien keskinäinen sopimus.
Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että kristityillä on kaste, mutta muslimeilla ei ole vaan muslimi-isän lapsi tulkitaan muslimiksi vain isänsä uskonnon perusteella. Tämä pätee oikeusistuimissa erityisesti muslimimaissa. Mikäli henkilö, jonka isä on muslimi, mm valitsee aikuisena kristinuskon tai muun uskonnon, häneen pätevät uskostaluopumislait ja hänet voidaan tuomita maasta riippuen vankeuteen tai kuolemaan. Tämän vuoksi lapsi ei myöskään saa mm syödä sianlihaa, vaikka häntä ei olisi liitetty mihinkään islamilaiseen yhteisöön. Muslimiksi "synnytään", kristityksi tullaan kasteen kautta, ja tässä on suurin dilemma. Eli muslimimiehen lapsi voidaan tulkita muslimiksi pelkän syntymisen perusteella. Itse näen turvallisena kompromissina sen, että molemmista uskonnoista tuodaan käytäntöön se tärkein...kristinuskosta kaste, islamista esim sianlihansyöntikielto tms.
Joo..., eli islaminuskossa tärkeintä on ettei syö sianlihaa???
Mä oon miettinyt tota sianlihakieltoa... kysytäänkö siellä taivaan portilla, että ootko syöny sikaa? Ai olet. Noh,ei mitään asiaa taivaaseen,pala ikuisessa helvetin tulessa sinä syntinen siansyöjä!
Tosin taitaa olla sianlihattomuus monelle muslimille se ainoa juttu mikä uskosta kertoo. Viinaa vedetään kaksin käsin, harrastetaan avioliiton ulkopuolista seksiä yms. mutta sikaa ei syödä, niin ollaan hyviä muslimia.
Jos kerran taivaan portilla miehille on tarjolla neityeitä,mietin että mitähän musliminaisille on tarjolla ,vai onko mitään.
Ei pieni lapsi osaa eikä voi noudattaa rukoussääntöä eikä hänen ole sallittua paastota. Ei hänellä ole rahaa almuihin eikä häntä voi viedä vaaralliselle pyhiinvaellukselle. Lapsi ei myöskään käytä alkoholia. Lapsen uskonto siis näkyy ulospäin mm. sianlihan syömiskiellon noudattamisena. Myös kristityssä kirkossa on rankat paastot niille, jotka tahtovat kirkon ohjeita seurata, mutta lasten ja raskaana olevien ei ole sallittua noudattaa paastoa.
Ongelmallista kyllä, mutta lain silmissä yksinkertaista, jos Suomessa eletään. Nämä ovat niitä asioita, jotka kannattaisi sopia jo ennen raskautta, vaikka ihan kirjallisesti. Molemmat vanhemmat yleensä haluavat lapsensa parasta ja molemmille oma vakaumus on yleensä se oikea. Itse en ymmärrä lapsikastetta, mielestäni lapsen pitäisi saada itse päättää, mutta toisaalta kaikki vanhemmat tekevät valintoja ja päätöksiä lapsen puolesta monissa asioissa.
No, joka tapauksessa Suomessa ei enää päde se, että lapsi seuraisi automaattisesti äitinsä uskontoa.
Tosta seuraa vielä jotain kamalaa, ole varovainen. Itse mussen kanssa aikoinaan naimisissa olleena tiedän sen sairaan kiihkon mikä niillä voi olla.
Kaikenlaisia harmeja ihmisillä jotka valitsevat puolison ilman parempaa tietämystä.
Normaaleilla ihmisillä ei moisia ongelmia ole.
Ns. normaalienkin ihmisten puolisot voivat muuttua, ja uskonnolla voi alkaa olla suurempi rooli elämässä. Lähipiirissäni on ihan suomalaisten keskuudessa erimielisyyksiä lasten uskonnollisesta asemasta, eikä kyse ole muslimeista. Suhde päättyi avioeroon, mutta suhde lapsiinhan ei katkea, ja lapset joutuvat sitten olemaan välikappaleina. On tietty hyvä, jos pystyy näkemään tulevaisuuteen tai valitsee puolison, joka ei ikinä missään asiassa muutu.