Eikö maiset teitä vaivaa,,mitä miehenne tekevät baariteissuillaan. Kun olen itse ollut siellä niin varatut miehet pahimpia vonkaajia.
hyväksytkö miehesi baarireissut
viatonta?
272579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Vaimoni ei ole kiinnostunut baarireisuista ja Keski- Ja Etelä-Euroopan tyttöjen matkoille olen alun pitäen kannustanut.
Usean tuollaisen 1 - 3:n viikon matkan aikana olen käynyt lähibaarissa nauttien parin tunnin aikana yhden oluen ja viskin.
Ko. paikassa ei juurikaan ole ollut vongattavia.
Olisitko vongannut jos olisi ollut.
En ole aktiivinen. Nuorena olen selvinnyt pahemmastakin houkutuksesta enkä nykyisin ole ensimmäisiä vieteltäviä.
Ko. baarissa ei ole näkynyt naisia jotka mahdollisesti olisivat kiinnostuneet minusta ja ne joista itse olisin kiinnostunut, eivät ottaisi minua vakavasti.
Ei kiinnosta miehen baareilut, 5 aikaan kömpii usein kännissä kotiin, pyydän pesemään hampaat. Myöskään miestä ei kiinosta mun baareilut, about sama kaava paitsi pesen hampaani ihan ilman erillistä huomautusta.
Varmasti flirttailee ja tanssii, ihan sama kunhan ei pussaile. Juttelen itsekin vieraiden miesten kanssa, that's fine. Se vituttaisi jos mieheni mun nähden flirttailisi, ja myös itse suuttuu jos juttelen vieraille kun olen hänen kanssaan. Joskus ollut kunnon riitoja kun yhdessä ollaan oltu ja mies saanut mustasukkaisuuskohtauksen, mutta ei sitä 5 vuoden jälkeen enää jaksa turhasta hiuksia katkoa.
Nainen on täysi surkimus jos sitä ei kiiinnosta miehen baari reissut. Ja muutenkin jos mies dokaa joka viikonloppu ja nainen hyväksyy sen. Naiset ei kai arvosta parisuhdetta ja ovat tossun alla kun antavat miehen tehdä mitä lystää. Mies pettää varmasti jos saa tilaisuuden baarissa.
Kertoo sinusta paljon tuo kommenttisi. Älä petä enää.
Mies käy baarissa muutaman kerran vuodessa, ehkä 3-4 kertaa. Joko harrastusporukalla tai työhommien kautta. Ei ole uskotonta tyyppiä, ja luotan mieheeni. Saattaahan se olla, että jos joku hyvännäköinen misu juttusille tulee, niin mies ei siitä heti pois lähde... Onneksi en ole katsomassa, joten ei haittaa minua. Mutta sen tiedän, että jutustelu ei mene pettämisen puolelle, ja fyysinen kontakti ei myöskään. Toisen naisen matkaan mieheni ei ikinä lähde. Kotiin lähtee aina ennen valomerkkiä, kotona yleensä 2-3 välillä yöllä. Kännissä toki. Se ei haittaa.
Omat baarireissuni ovat ehkä 2 kertaa vuodessa, ja samoilla pelisäännöillä joita odotan mieheltäni.
Kymmenen vuoden aikana mies on käynyt baarissa pari kertaa. On sellainen, etten usko että edes flirttailisi, kömpelöä huulta saattaisi heittää. Toisaalta minua ei haittaisi vaikka tekisi enemmänkin joskus muiden naisten kanssa. Minä olen meistä se enemmän muihin lankeava, siksi en itse olekaan käynyt suhteemme aikana baareissa enkä muuallakaan, missä herkästi voisi jotain tapahtua. Tilaisuus tekee varkaan, jos on siihen kallellaan, sanoisin. ;)
Huoh. Mieht iskee naista kympillä ja panevat myös ja sillee. työ matkat ja kurssi matkat jeah. Mopo äijät ja ammattiliitojen seminaarit sitten vasta tapahtuukin.
Kumpikaan ei käy baarireissuilla, joten ei tarvi mieltä sillä vaivata.
tähän mennessä ollaan keksitty parempaakin tekemistä niin ajalle kuin rahallekin...
Yhdessä ollaan oltu 20v.
kyllä mietityttää..kuten myös jatkuvat kalareissut ja puhumattomuus. ja se ettei soita kun vasta aamulla. kuulun niihin ressukoihin jotka ei jaksa uskoa enää rehellisyyteen.
No eipä haittaa millään tavalla :D käy ehkä kerran vuodessa pari tuntia istumassa terassilla.Ei ole alkoon menevä ja sellaista miestä en edes haluaisi.
Asiat ovat todella hyvin jos aloituksen mukainen huoli on päällimmäisenä!
Ensimmäisten avioliittovuosien aikana mieheni oli noin 1/4 osan arkipäivistä viikon mittaisilla kouluttautumis- ja sittemmin koulutuskursseilla.
Mukana oli naisia vaihtelevasti.
Olisin tullut hulluksi jos olisin alkanut miettimään miehelleni tarjoutuneita mahdollisuuksia.
Baarireisut ovat pikku juttu noiden lukuisien viikkojen rinnalla.
Eiköhän nainen vaistoa millä mielellä mies sinne baariin lähtee?
Ennen häiritsi ja pelkäsin pahinta.. ravasin ees taas kotona hermostuneena koska olin 100% VARMA että se vois pettää tilaisuuden tullessa. Ja tilaisuuksia riitti. En koskaan estänyt menemästä kuitenkaan.
Lopulta sitten petti ja jäi kiinni. Pitkien keskustelujen jälkeen päätettiin yrittää uudestaan..
Mikä oudointa ja itsellekin yllätys niin tuon tapahtuneen jälkeen en ole enää pelännyt. Kai pahimman mahdollisen jotenkin piti tapahtua että osaisin suhteuttaa asiat. Nyt on hyvä fiilis kun ei tarvitse enää jauhaa asia pään sisällä..
Kai tajusin että selviän kyllä eikä asia ole maailman loppu.
Toki sama voi tapahtua uudestaan, mutta nyt ainakin tiedän että mitä teen jos niin käy - ja tiedän että ainakin annoin toisen mahdollisuuden, sekä hänelle että itselleni.
Vaivaa,häiritsee,ärsyttää,suututtaa mut eikai sille minkään mahda. Meilläpäin tuo toistuu vieläpä joka vkloppu. Huoh. Oishan se kiva ettei viikon välein tarttis sitä idiootti-buustia:/
Haluan hankkia mahdolliset tautini itse. Suututtaa, jos mulle joku tuliainen tuodaan. Ukko tietää, että se on kerrasta poikki.. Voi vaimorukat kun tietäisitte, mitä "poikien illoissa" tapahtuu. Olen baareissa aikani pörrännyt ja nähnyt yhtä sun toista.. En ikinä sido itseäni kehenkään lapsilla tai asuntolainalla, eli en ole itsestäänselvyys, ehkä sillä elämääni on valikoitunut kunnon miehiä.
Voi voi teitä, jotka penskojen kanssa ootte kotona ja mies on baarissa, paskan haukkaatte. Monet miehet haluaa perheen ja lapset ja kuitenkin seikkailut.
vietät siis vanhana piikana loppuelämäsi. Onnittelut!
En tajua sun pointtia. Oon ollu suhteessa jo 10v saman miehen kanssa. Yhdessä käydään baarissa, kun käydään. Kotonakin viihdytään hyvin.. Miks ees on suhteessa, jos vapaa-aikaansa ei halua toisen kanssa viettää? Halutaanko että palvelu pelaa ja kuitenkin voidaan elää kuin poikamiehet?
Minusta joko ollaan yhdessä kunnolla tai ei ollenkaan. Jos toiselle herää menohalut ja haluaa lähteä viettämään uutta nuoruutta, suostun eroon. Reilu peli. En tajunnut sinkkunakaan kuinka varatut miehet pyöri ympärillä ja tirsui ettei vaimo ymmärrä.. En ymmärtäis minäkään. Minä annan toisen mennä jos haluaa, en ole asuntolainalla tai lapsilla koskaan ketään itseeni sitonut. Kannattaisko suhteen alussa jo käydä läpi pelisääntöjä ja kummankin odotuksia suhteelta? Haluaako KUMPIKIN lapsia ja sitoutuu perhe-elämään, ettei vaan oleteta vaikka vaimon hoitavan lapset ja kotityöt? Miten kummallakin on mahdollisuus omiin harrastuksiin? Kuinka paljon alkoholi kuuluu elämään? jne. Ei sitten tule otettua "sikaa säkissä"?
Hel'etin hyvä neuvo.
Monet ei oikeasti osaa kommuniukoida suhteen alkumetreillä, mitä tarvitsee suhteelta ollakseen onnellinen.
Jos mie shaluaa rampata baareissa, hänen pitää sanoa ja myöntää ettei aio suhteen myötä tehdä muutoksia elämäänsä, ja jos nämä ehdot sopivat naiselle, voi suhde alkaa.
Tai sitten nainen sanoo miehelle, että kokee että suhteeseen kuuluu myös enemmän yhteisiä sosiaalisia menoja, ei pelkästään omia juoksuja.
On olemassa järkyttävä määrä idiootteja ja itsekkäitä "miehiä", jotka todella uskovat että on ok elää sinkkuelämää, ja olla parisuhteessa samaan aikaan.
Kyllä sen tietää mitä varten miehet baareissa ramppaa.
Siihen on tasan kaksi syytä. Joko viina, tai useammin naiset.
Eri asia sitten pettääkö joka kerta kun baariin menee, mutta varmasti se on mielessä, jos sellaiseen ympäristöön hakeutuu jossa naiset ja miehet hilluvat keskenään jumalassa yön pimeillä tunneilla. Ainakin yökerhot on seuranhakupaikkoja kaikille sinne meneville.
Itseasiassa tuntuu että jotkut seurustelevat naiset kyllä menee baariin viettämään tyttöjen iltaa, juomaan ja tanssimaan, mutta harva mies haluaa mennä vaan poikein kaa kikattamaan ja tanssimaan? Ei, miehelle sinne vetää aina se kiinnostus vastakkaista sukupuolta kohtaan, se on selvä. Joten ainakin säännöllisenä toimintana melkoisen hälyyttävää...
no voi hellanduudelis sentään. Mitäs jos hankkisit virkkuukoukut ja keinutuolin.
Kyllä ne varatut naisetkin tuota peliä osaavat, olen tehnyt töitä baareissa kohta 6 vuotta ja aina olisi varattu nainen lähtemässä mukaan, vaan en ole ottanut.
Oma vaimoni ei valita jos käyn ulkona, miksi valittaisi kun tulen aina kotiin nukkumaan kun baari menee kiinni tai aiemmin. Olen yleensä työkavereiden kanssa tai sitten jonkun synttäreitä juhlistamassa.
Kerran viikossa tulee käytyä 2-3 oluella kun tulee hyviä jalkapallo-pelejä, avovaimoni on tervetullut aina mukaan, mut yleensä ei halua kun ei urheilua jaksa katsoa.
Minua ei haittaa mieheni baarireissut. Menköön ja tulkoon kunhan tulee kotiin yön aikana. Jos ei aamuun menessä kuulu niin huolestun. Eikä mua haittaa tai häiritse kenen kanssa se on. Luotan häneen täysin.
Valitettavasti asia ei ole ihan sama minun baarireissujen suhteen. Mies on epäileväinen aina, päästää kyllä, eikä kiukuttele, mutta on hiukan poissaoleva seuraavana päivänä. Pelkää, että lähden toisten miesten matkaan :/. Toivottavastin joskus luotto kasvais, ettei tarttis pahaa oloa potea jokaisen tyttöjen reissun jälkeen.
Naisellista oveluutta?
Ennen avioitumistamme olin päättänyt, etten anna parisuhteen rajoittaa liikaa omia menojani, ainakaan ennen lasten hankkimista.
Minulla oli menoja viikoittain. 3 punttitreniä, jokainen viikko oli joku "poikien palaveri".
Oli jaoston kokouksia yms.
Useimmissa istujaisissa nautittiin alkoholia. Etupäässä kohtuullisesti mutta joskus lipsahtikin.
Olin varautunut nuorikkoni purnaamiseen ja siihen, ettei minua komennella.
Yhtään moitteen sanaa en kuullut. Kun joskus olin aamulla huonossa kunnossa vaimoni tiedusteli mikä auttaisi olooni.
Omatuntoni alkoi soimaamaan. Tuli morkkis siitä, että olin aiheuttanut kumppanilleni vaivaa ja mielipahaa vaikka hän ei sitä osoittanutkaan.
Muutaman kuukauden kuluttua olin päätynyt tilanteeseen jossa hoidin vain tarvittavat kokoukset ja palasin niistäkin niiden päättymisen jälkeen ilman hengen pöllähdystä.
Jos tämä ei ole naisen ovelaa kavaluutta tai päin vastoin niin mikä sitten?
Joo, itsekin olin ymmärtäväinenvaimo miehelleni yli kaksikymmentä vuotta. En koskaan moittinut menoistaan. Alkoa kului sitten enemmän vuosi vuodelta. Uskon, että ei ollut uskoton ainakaan kolmanne lapsemme synnyttyä. Arvosti minua kyllä. Menehtyi osin alkon aih. tapahtumakulkuun.
Jos saisin aloittaa alusta, en olisi niin kiltti vaan vaatisin hänen omaksi parhaakseen alkotonta elämää. Näin siis hyvyys voi johtaa alamäkeen. Hyvän vaimon syndrooma.
Jos ajattelisin, että mieheni kuuluu "vonkaajiin", niin jättäisin hänet riippumatta siitä käykö hän baareissa vai ei.