oOnko kellään toisella pitkän avioliiton ja lasten kasvatuksen jälkeen yhtä yksinäinen olo kuin minulla. Mies ei osaa enää, tai halua puhua edes arkisista asioista suuttumatta. Päivät kuluvat hyvin, niin kauan kuin jatsat tehdä työtä fyysisesti. Asioiminen, tai lehtien lukeminen kesäauringossa on turhaa laiskottelua jne. Itse olen siihen syyllinen, kun aikoinaan tapasin tuon "kiltin"huutavan ja tavaroita paiskovan tyypin. Ihmettelette miksin en ole eronnut. Vastaus on, halusin lapsille turvallisen kodin. Nyt olen rahallisesti riippuvainen tuosta miehestä ja vanhana en halua kadulle joutua.sii
avioliitossa yksin
siisti seniori
1101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärrän ihmetyksesi. Meillä on lyhyt suhde ja avioliitto. Lapset on hankittu toisissa suhteissa. Meiltä puuttuu suutelu, haliminen,hyväily miehen puolesta ja seksiäkin on kuulemma liikaa kun saan sitä kerran kuussa sen 10min. Mieheni on ärtyvä tuppisuu jota selvästi kiusaa minun olemiseni äänessä joten en puhu kuin tärkeimmät asiat. Tappelemme kunnolla aina kun hänen lapsensa on meillä. Muu aika on tasaista hissuttelua. Ja minä hullu rakastan silti. Mies väittää rakastavansa minua. Minä vain vaadin liikaa ja häntä ahdistaa. Ei näitä suhteita ymmärrä kukaan.