Elämä jatkuu halusi tai ei

Avoliitto kesti 11v. ja erosta nyt puolisen vuotta, sattuu välillä vieläkin.

Sorruin toistamiseen kuvittelemaan että kyllä vielä kumppani muuttuu kun kuvioihin tuli alkoholi. Puolet liitosta tuntui kuin olisi valunut hukkaan kumppanin juomisen takia enkä tiennyt mitä tehdä, raskasta aikaa.

Pyysin monesti miestä hakeutumaan hoitoon ja kerroin hänelle että kun tästä päästään niin aletaan harrastamaan asioita yhdessä kuten lenkkeily sun muu
Mies raivostui tästä ja huusi ettei hänellä ole ongelmaa alkoholin suhteen vaan mnulla ja joo tietysti olihan se siinä mielessä minullakin kun jouduin katsomaan tätä lähes päivittäin, hakemaan miestä kuppiloista...en vaan halunnut että hän tuhoaisi itsensä koska rakastin häntä paljon.

Joulun aikaan sain vietyä yhteisellä sopimuksella miehen hoitoon josta hän sai loppuen lopuksi tällä kertaa suurta apua ja raitistui mutta ei palannut enää kotiin koska koki loukkauksena auttamiseni ja kirjoitti minulle että hän itse päätti hoidostaan eikä minusta ollut apua.

Meillä oli yksi ei yhteinen lapsi mutta hän lakkasi myös yhteyden häneen.
Tähän päivään asti hakenut ripotellen tavaroitaan, pyytänyt rahaa, lääkkeitä, katsonut käydessään jääkaappiini. Onko ihan normaali meininki