Olen ajatuksineni ja tunteineni eksyksissä. En tiedä mitä tunnen ja miksikä niitä kutsuisin. Kaikki oli helpompaa nuorempana kun ei vielä ollut kokemusta. Silloin ensirakkaus iski kuin salama, ensikerrasta jolloin hänet näin. Tunteet oli valtavia ja fyysiset oireet voimakkaita. En vain koskaan saanut vastarakkautta vaan suhde pysyi ystävyystasolla vaikka odotin yli vuoden siihen muutosta. Silloin tuntui, että siinä oli elämäni mies.
Nykyistä suhdetta olen peilannut tähän voimakkaaseen kokemukseen. Kaikki vain on alkanut ja mennyt aivan eri tavalla, ja siksi epäilenkin omia tunteitani ja koko suhdetta. En enää tiedä mitä rakkaus on.
Nykyisen mieheni tapasin muutamia kertoja ja viestiteltiin satunnaisesti ennen ensi treffejä. Noiden treffien jälkeen emme ole olleet edes viikkoa erossa vaan meistä tuli välittömästi ME. Oli niin hyvä olla ja kaipasi valtavasti toisen luo. Päivänkin ero sai kyyneleet poskille.
Mutta silti en ole varmaankaan koskaan tuntenut sellaisia samoja voimakkaita rakkaudentunteen aaltoja ja sydämen pomppaamista kurkkuun hänen läsnäollessaan kuin silloin vuosia sitten. Johtuuko se siitä, että rakkautemme muovautui syvemmäksi kumppanuudeksi hyvin nopeasti ja sen myötä se alkujännitys ja epävarmuus ei mahtunutkaan enää kuvioon?
Mieheni on myös todella tunteellinen ja hänellä tunteet ovat aina voimakkaita ja syviä. Itse olen pettymysten seurauksena kovettunut ja minun on ollut vaikea näyttää tunteita. Häneenkin olen itseäni verrannut ja ihmetellyt kun en pysty osoittamaan tunteitani samalla tavalla.
Onko syytä huoleen vai onko tämä rakkautta?
Nykyistä suhdetta olen peilannut tähän voimakkaaseen kokemukseen. Kaikki vain on alkanut ja mennyt aivan eri tavalla, ja siksi epäilenkin omia tunteitani ja koko suhdetta. En enää tiedä mitä rakkaus on.
Nykyisen mieheni tapasin muutamia kertoja ja viestiteltiin satunnaisesti ennen ensi treffejä. Noiden treffien jälkeen emme ole olleet edes viikkoa erossa vaan meistä tuli välittömästi ME. Oli niin hyvä olla ja kaipasi valtavasti toisen luo. Päivänkin ero sai kyyneleet poskille.
Mutta silti en ole varmaankaan koskaan tuntenut sellaisia samoja voimakkaita rakkaudentunteen aaltoja ja sydämen pomppaamista kurkkuun hänen läsnäollessaan kuin silloin vuosia sitten. Johtuuko se siitä, että rakkautemme muovautui syvemmäksi kumppanuudeksi hyvin nopeasti ja sen myötä se alkujännitys ja epävarmuus ei mahtunutkaan enää kuvioon?
Mieheni on myös todella tunteellinen ja hänellä tunteet ovat aina voimakkaita ja syviä. Itse olen pettymysten seurauksena kovettunut ja minun on ollut vaikea näyttää tunteita. Häneenkin olen itseäni verrannut ja ihmetellyt kun en pysty osoittamaan tunteitani samalla tavalla.
Onko syytä huoleen vai onko tämä rakkautta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
..ainakaan minusta. Olen sinua muutaman vuoden vanhempi ja peilaan samanlailla nykyisiä tuntemuksiani aikaisempiin. Sen kuitenkin olen jo huomannut, että ihan niitä nuoruusvuosien tunnekuohuja ei juurikaan enää koe, sillä sitä ei vain enää ole niin kokematon ja hyväuskoinen kuin silloin. Vanhempana elämänkokemus ja pettymykset muokkaavat väkisinkin omaa tunnemaailmaamme. Myös odotukset kasvavat suuriin mittasuhteisiin.
Kerroit, että ennenkokemattomat tunteet olivat kohdallasi yksipuolisia. Et päässyt kyseisen henkilön kanssa kokemaan arkea vaan elit omaa fantasiaasi. Noin minullekin on käynyt ja varmasti lähes kaikille.
Nykyinen suhteesi kuulostaa hyvältä eikä sinulla mielestäni olisi mitään syytä epäillä rakkauden määrän riittämättömyyttä. Sitä on vain niin vaikea tietysti uskaltaa luottaa itseensä ja antautua suhteelle. Kun vertaa menneisiin ja toisiin niin mikään ei tunnu riittävän. Itselläni on käynyt juuri näin.
Minua neuvottiin aiemmin olemaan miettimättä liikoja. Sitä on hyvä kokeilla aina kun voi, sillä liika vatkaaminen hajottaa. Kun ei osaa olla rennosti niin tunteetkin menee piiloon.
Onnea teille molemmille ja hyvää jatkoa!