Pettämisen raja?

Loukkaannutko itse, jos naisesi vaakamamboilee mielessään sinun parhaan kaverisi kanssa?

Mun moraalikäsityksessäni seksuaalisen pettämisen raja menee konkreettisissa teoissa.
Jos kumppanini kertoisi "tehneensä mielessään temput" mun parhaan kaverini kanssa, ihmettelisin vain sitä, miksi hän ylipäätään kertoo siitä mulle.
On vähän lapsellista kuvitella, että kaikki pitää aina jakaa kumppanin kanssa. Ihmisellä on lupa omaan yksityisyyteenkin, joka ei kuulu kenellekään toiselle.
On sitten aivan eri asia, jos tietoisesti pyörittää mielessään jonkun toisen ihmisen kuvaa. Silloin pitäisi jo omatkin kellot alkaa soida.

Ei ole pettämistä mielestäni. Parisuhteessa on myös ihan fiksua pitää satunnaiset fantasiat omina tietoinaan, ellei sitten ole jostain syystä tapana, että niistä kertoillaan toinen toisilleen. Voihan se jotakuta huvittaakin?

Tietysti jos mieheni mielessään tekisi tämän tästä temppuja muitten naisten kanssa, eikä siitä syystä enää viitsisi niitä oikeassa elämässä minun kanssani… no, silloin olisin kyllä pettynyt.

Fantasiat ei ole pettämistä, ellei niitä siirrä tekoihin - näin siis minun(kin) mielestäni. Perustelu: aivot ajattelee kaikenlaisia vaihtoehtoja ja juttuja koko ajan, halåusimme tai emme - mielikuvitus on sellainen, ja syystä. Mutta järki on sitten se suodatin joka jättää esim. pahimmat seksifantasiat sitten toteuttamatta, vaikka jonkun ihmeen kautta siihen joskus ilmenisi tilaisuus.

Aika moni on varmaan miettinyt kaikenlaista, esim. miltä itsarin tekeminen tuntuu, mutta eipä sitten tule tehtyä...

Tyhmää vain olisi kertoa avoimesti suodattamatta näistä ajatuksista, koska suhdehan perustuu kiintymisrn osoittamiseen luomalla romanttinen illuusio jossa kaikki åon ihanasti harmaan totuuden tilalle.

Ensin tulevat ajatukset, sitten sanat ja lopuks teot.

Eli jos miehesi ajattelee seksiä ystävättäresi kanssa,
ennenpitkää se sitä tekee.

Siksi siitä on haittaa että se edes ajattelee sitä, koska seuraavaksi se alkaa keksiä keinoja viettää aikaa sen kanssa, tai viestitellä sille ja sit hetken päästä ne jo tekee sitä!

Katsokaa vaikka Cheater ohjelmaa.

Joka toinen pettää puolison ystävättären, sisko tai muun tutun kanssa.

Mun bestis o puolisoni sisko, et tuskin fantasioi.

Ei pettämistä ole olemassa. Eläimetkin "pettää" kumppaneitaan ja se on aivan luonnollista. Ihmiset on tehneet sitä iät ajat ja kulkee geeneissä. Naiset nostaneet vaa jalustalle koko pettämisasian historian saatossa, kun ovat suhteessa heikompia. Mä petän, ja muijal ei oo siihen sanomista. Ja saa "pettää" mua niin paljon kun haluaa.

Mitä helve**iä aloittaja meinaa. Kyllä täytyy olla yksinkertainen ihminen. Täytyy se todeta kun moisia kyselee!

Huh huh :D

Totuus on, että naidessani vaimoni kanssa ajattelen toisinaan hänen ystäviään, että miltähän se tuntuisi sen kanssa, olisiko parempi. En kuitenkaan ole käytännössä koskaan pettänyt vaimoani. Myönnän, että tuommoinen ajattelu ei ole hyvä.

Jos ei tule, ainakaan sisään, niin ei ole pettämistä.

Se on pettämistä jos et voi kertoa siitä kumppanillesi.

Eli tähän lukeutuu:

- nettiseksi (sekä kirjoitettu että cäm)
- aito seksi (livenä)
- eroottisten kuvien vaihtelu
- pussailu (oli se mihin ruumiinosaan tahansa - ei kaveriakaan pussailla paitsi erittäiin harvoissa tapauksissa)
- halailu jos se ei ole TÄYSIN kaveripohjalla

Nykymaailmassa se on vaan niin että halutaan jakaa se elämä YHDEN ihmisen kanssa. :) Kukaan ei tykkää jakorasiasta - oli se sitten mies tai nainen.

Pettämisen raja menee siinä, ajaako paljaalla vai ei.
Wanha sananlasku sanoi, että ei järvi soutamalla kulu.

en laske sitä pettämiseksi että vanha ajovuoro joskus imaisee kassit tyhjiksi työn lomassa

Se riippuu siitä, onko mies oikeasti kiinnostunut ystävättärestäni vai ilmentääkö fantasiointi jotain ihan muuta. Se on vähän samanlainen juttu kuin unet, joskus voi unessa vaikka tappaa jonkun ihmisen, josta todellisuudessa pitää ja jolle ei ikinä tekisi mitään pahaa.

Jos miehen fantasia on ystävättäreni niin olkoot, kunhan se pysyy siellä mielikuvana vain. Musta pettämisen raja menee siinä, että fantasioida voi ja saa niin paljon kuin sielu sietää kunhan se pysyy tosiaan vain mielen tuotteena siellä pääkopan sisällä. Ei sekään pettämistä ole, jos kumppani tulee hyvin toimeen vastakkaisen sukupolen kanssa ja on läheinen ystäviensä kanssa.

Mutta siinä vaiheessa kun kanssa käyminen käy intiimiksi, niin se on musta pettämistä. Vielä tarkentaakseni mainitsen, että jos puolisoni edes suutelisi/pussaisi huulille toista ihmistä, joka ei ole hänelle sukua niin se on jo mielestäni pettämistä. Tuskinpa kukaan nyt sisaruksiaan pussaa suulle tai vanhempiaan enää aikuiseksi kasvettuaan, mutta kyllä varmaan lapsiaan joku suukottaa esim. hyvän yös pusu.

Maksettu seksi ei ole pettämistä mutta ilmainen on koska maksetuttu on vain vuokrattu eikä oma.

Kannattaa kyllä harkita kenen paskahousun kanssa seurustelee ja jopa avioituu.
Olin kerran lyhyellä kurssilla ammattienedistämislaitoksella. Siellä eräs nuori mies kertoi, että ennen naimisiinmenoa oli nainut jotakin naista ravintolan vessassa kusiränniä vasten. Nainen ehkä aavisteli jotain, mutta oli "rakastunut".
En ole kurssin jälkeen koskaan tavannut henkilöä, mutta oli mielestäni tosi härski tyyppi ja tapaus jäi mieleeni. Älä antaudu seksisuhteisiin kaikenlaisten saastuttajien kanssa.

Oliko pettämistä kun muijaa naitiin joukolla baarin vessassa?
Selitys oli et "mä olin niin kännissä"....
Miten ihmeessä joutui miesten vessaan jne jne
Yritänkö vielä lasten tähden vai mitä teen?
Vai onko kuitenkin suurin kaikista rakkaus?

Jos nainen juttelee vieraalle miehelle, on se pettämistä.

Tuo, että onko poskipusu tai muu yksittäinen teko pettämistä, on oikeastaan vain esimerkkitapaus, jonka voi pistää luokkaan pettäminen tai ei-pettäminen. Pettämisen raja lienee epäselvä, mutta jotkut teot ovat silti selvästi hyväksyttäviä ja toiset väärin.

Lähtisin liikkeelle sellaisesta ajatuksesta, että kypsässä suhteessa kumpikin osapuoli välttää tekemästä tekoja, joiden tietää loukkaavan toista. Eli jos toinen ei ole millänsäkään kaverien halaamisesta, se on okei. Jos puoliso ei pidä halailua hyväksyttävänä, sitä ei sitten tehdä. Jossain tietenkin tulee kohtuuden rajat vastaan, vaikka rajat olisivatkin liukuvat ja niitä joka suhteessa jossain vaiheessa kai hiukan pitää selvitellä. Lisäksi asia ei ole yhdenkään parin yksin pääteltävissä. Jos pariskunnan osapuolella on jotakin suhteelta näyttävää vaikka työkaverinsa kanssa, työyhteisö voi päätellä, että suhde on olemassa, vaikka asianomaiset kuinka inttäisivät vastaan. Edelleen ollaan tekemisissä sen kanssa, että mitä kannattaa antaa ihmisten ymmärtää. Nuoret ihmiset sanovat usein painokkaasti, etteivät välitä toisten puheista tai ajatuksista. Tietynlainen kovapintaisuus on ihan hyväkin ominaisuus, mutta kyllä peiliin on syytä katsoa, jos tällaiset vain-kaveruudet alkavat aiheuttaa sosiaalisia ongelmia.

Mulla on varmaan koko ikäni ollut fantasioita, niin vaimon kavereista, kuin naapurien naisistakin. Lähinnä nukkumaan mennessä fantasioin, se on sellaista hyvää unilääkettä.. Vähän kuin lampaita kaskisi, mutta mukavampaa.

Fantasiointi ei tietenkään pettämistä, niitähän on varmaankin kutakuinkin kaikilla ja nehän antavat vain lisämaustetta!

MIksi pettää?

Kun on vapaa ei tule ketään pettäneeksi kunhan vain katsoo mahdollisimman tarkkaan että ei vain joudu petturin kumppaniksi ja harhaanjohdetuksi tai mitenkään välikädeksi ikävään tapahtumaan.

Miksi sitten olet naisesi kanssa, jos haikailet jotain muuta...., "Ilman tekoja"? Ajatteleppa, jos oikeasti pääsisit panemaan ja pettyisitkin...., on se tämä ihmispoloinen se kun ei koskaan tunnu pääsevän haluistaan... vaikkakin ilman tekoja... hmmmmm

fantasiat ovat vaarallisia jos niissä alkaa esiintymään pettämisiä.

minäkin joudun taistelee omia haluja vastaan ja se ei ole mitään kivaa juttua.
olen seksuaalinen henkilö silloin herkästi ajattelen(vain naimista oli sitten, kuka tahansa siinä) mutta vihaan itseäni suuresti( kun ajattelen tekoja ajatuksena mitä en ole vielä tehnyt) ja olen manalan lieskojen piinatessa, kertonut siitä miehelleni koska itsekin pelkään omia ajatuksia, jolloin haluan että hän tyydyttää minun haluni himokkaampina hetkinä kuukausista.Itse alistun naukumaan ja naukumaan.


haluan pyyhkiytyä pois koska itse en suvaitse koskaan tuollaista ja syy(koska järjen ääntä on kuultava ja en missään nimessä halua pilata parisuhdetta tai syyllistyä siihen pilaamiseen)
olen luvannut päästä hengestäni(itselleni)jos siihen pettämiseen lähden, minä tiedän kuinka paljon sattuu ihmistä hairahdukset ja kuinka syylisenä pidän ihmistä, joka tieten tahtoen saattaa toisen vielä pettämään itsensä kanssa.
ihan kuin suhteesta ei välitettäisiin tai kunnioitettaisiin.

ei se eeden ole siellä "paratiisissa" , eikä se ruoho ole vihreää aidan toisella puolella.
kaikki me rakennamme ympärille onnen että voimme itsekin onnesta nauttia.

itse olen pahimmin miettinyt puuhun painautua tai jotain pahempaa.

Herranpieksut sentään ja hyvää päivää taas. Kun toista ihmistä ei voi omistaa, niin miten h-ssä voi omistaa, hallita tai vaikuttaa kenenkään ajatteluun ja vaikkapa fantasioihin, unelmointiin, haaveksimiseen ...

Miten hemmetissä täällä voi olla niin paljon kuolleina syntyneitä ajatuksia / aloituksia? Siksikö, että ahtaus, mielen kapeat karsinat, ovat yleisempiä kuin se, että annettaisiin kaikille lupa olla, eleä ja ajatella ihan niin kuin itse lystää. Muussa tapauksessa parisuhteet ovat pelkkiä vankiloita.

"Moraalinvartijan" linkki ei nyt ihan tähän juttuun onnannut. Ihmisten hengen lähdetyksen suunnittelu on ainakin tässä päässä aivan eri asia kuin haaveilla tai uneksia lämpimästä sylistä, hengen heimolaisuudesta tai sielujen kumppanuudesta.

Edellisestä vartijatyypistä en tiedä, mutta itse en kysy lupaa keneltäkään omiin sisäsyntyisiin juttuihini ja asioihini. Ne ovat minun eivätkä kuulu kenellekään muulle, eivät edes kumppanille.

Fantasioilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Mä vedin käteen fantasioinnista ja porno videoista yhden suhteen aikana. En pettänyt kertaakaan ja suhde kesti kolme vuotta. itse asiassa seksi tuntui paljon paremmalta, kun tuota teki.

Fantasiointi sinänsä ei ole pettämistä. Mikäli mieheni ei kuitenkaan osoittaisi millään tavalla kiihottuvansa minusta ja tietäisin hänen haaveilevan jatkuvasti muista, kyllähän se loukkaisi... Noin muuten mies voi vapaasti fantasioida mistä haluaa, minulla ei ole oikeutta määrätä hänen ajatuksistaan.

Yleisesti ottaen pettämisen raja menee mielestäni siinä, jos kokee tarvetta pimittää kanssakäymistään jonkun kanssa kumppaniltaan. Kaikkea ei tarvitse tietenkään puolisolle tilittää, mutta jos kokee tarvetta esim poistella viestejä kännykästään jottei puoliso niitä vahingossakaan näkisi, ollaan astuttu jo pettämisen puolelle vaikka mitään fyysistäkään ei olisi vielä tapahtunut. Omatunto on hyvä mittari.

jos omassa suhteessa ei ole seksiä tai muutakaan läheisyyttä, pitäisi pihtaavan osapuolen ymmärtää antaa kumppanilleen lupa käydä helpottamassa oloaan kumien kanssa, mikäli ei halua että toinen menee ilman lupaa vieraisiin,tai häipyy kokonaan, jos pihtaava osapuoli aiheuttaa parisuhteen ongelmat....oli ne sitten rahaan, seksiin tms.liittyviä...

Kiistämätön fakta on se, että hyvin aniharva ihminen seurustelee, on naimisissa tai on yhdessä juuri sellaisen kumppanin kanssa, jota haluaa kaikista eniten. Niin se vain menee.

Ylivoimaisesti suurimmassa osassa kaikista suhteista haaveillaan toisista kumppaneista, miehistä, naisista, jne.

Ei se oma halu tai toive tai fantasiointi ole pettämistä, mutta minulle riittävät jo pelkästään AJATUKSET, HALUT JA TOIVEET. Teot ja sanat ovat vain pelkkää REALISOITUMISTA.

Jos nuo eivät realisoidu, kyse on vain ongelmien peittämisestä ja olennaisuuteen keskittymisen puutteesta. Voit sanoa mitä vain tai olla sanomatta mitä vain, voit tehdä mitä vain tai olla tekemättä mitä vain, mutta ainoat, mitkä eivät ikinä milloinkaan missään vaiheessa valehtele, ovat AJATUKSET, HALUT JA TOIVEET.

Ne ovat minulle aina ne kaikista olennaisimmat. Kaikki teot ja sanat kumpuavat ajatuksista, toiveista ja haluista. Joka kerta, aina ja ikuisesti.

Joten se fyysinen pettäminen ei ole minkäänlainen ongelma, koska se on vain niiden olennaisten asoiden REALISOITUMISTA.

Se fyysinen tapahtuma on kuitenkin lähtöisin ajatuksista, haluista ja toiveista.

Moni ajattelee, että kun tapahtuu fyysistä pettämistä, niin tilanne on kauhea. Ei, ei se ole millään lailla kauheaa. Se olennainen on tapahtunut jo niissä AJATUKSISSA, HALUISSA JA TOIVEISSA. Se olennainen on tapahtunut jo siinä, että se oma kumppani ei olekaan se haluttavin ja hänen tilallaan on ajatuksissa, toiveissa ja haluissa joku toinen.

Moni kiinnittää huomiota asioihin vasta, kun on ollaan edetty sanojen ja tekojen tasolle. Mutta kun sanoja ja tekoja ei ole ilman ajatuksia, haluja ja toiveita.

Kun tapahtuu fyysinen pettäminen, mies/nainen murtuu. Kun kerrot toiselle haluavasi jotakin toista kumppania enemmän kuin sitä omaasi, toinen murtuu. Ei ehkä niin paljon, mutta ottaa koville kuitenkin.

Mutta mitä, kun saisit sen kumppanisi ajatukset, toiveet ja halut selville, ilman siis mitään kyseisen henkilön tekoja tai sanoja? Kyllä se sinuun vaikuttaisi. Kyllä se vaikuttaisi, kun saisit tietää, että toinen haaveilee jostakin toisesta ihmisestä harrastaessanne seksiä.

Ajattelisit ehkä, että no, ei tuo ole vielä niin paha, kun ei ole ollut tekoja. Mutta miksi pettäisit itseäsi? Miksi antaisit toisen kohdella sinua niin? Kyseessä ovat kuitenkin ajatukset, halut ja toiveet, mutta juuri nimenomaan ne ovat ne kaikista pahimmat. Ne ovat ne perustat teoille ja sanoille.

hyvä kirjotus edellä