Ei tässä työhakemusten lähettämisessä taida olla paljon järkeä.
Jokaista työpaikkaa hakee varmaan 100-200 ihmistä. Näistä ehkä 10 otetaan haastatteluun. Se on pieni ihme jos edes haastatteluun pääsee.
Mutta todennäköisyys sille, että itse tulee valituksi on kyllä todellinen ihme.
Itse en näiden kymmenien hakemusten lähettelyn jälkeen enää jaksa uskoa tähän ihmeeseen.
Taitaa olla paljon helpompi vaikka perustaa edes jotenkin menestyvä yritys, jonka kautta saisi edes jonkinlaisen toimeentulon ja puuhasteltavaa päivisin.
Jokaista työpaikkaa hakee varmaan 100-200 ihmistä. Näistä ehkä 10 otetaan haastatteluun. Se on pieni ihme jos edes haastatteluun pääsee.
Mutta todennäköisyys sille, että itse tulee valituksi on kyllä todellinen ihme.
Itse en näiden kymmenien hakemusten lähettelyn jälkeen enää jaksa uskoa tähän ihmeeseen.
Taitaa olla paljon helpompi vaikka perustaa edes jotenkin menestyvä yritys, jonka kautta saisi edes jonkinlaisen toimeentulon ja puuhasteltavaa päivisin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pääsen yleensä hakemuksen jälkeen lähes aina haastatteluun tai jatkohaastatteluun mutta aina paikka on kuitenki annettu jollekin, jolla on jokin lisäkoulutus jota minulla ei ole. Näin on ainakin pari kertaa kerrottu. Tai vaikka olisikin se koulutus niin tyyppi on muuten vain parempi valinta.
Eli sen perusteella voin todeta että hakijoita on jonoksi asti (satoja per paikka) ja aina löytyy kyllä joku "täydellinen" kun työnantajalla on varaa mistä valita.
Olen tehnyt käytännössä kokopäiväisesti jo satoja hakemuksia muutaman vuoden aikana ja päässyt muutamaan haastatteluunkin, että revi siitä!
Ennen tätä internet-aikaa pääsin helposti töihin, kun vain menin itse suoraan töitä kysymään. Internet on tehnyt työttömän elämän vaikeaksi. Useimmat hakijoista eivät varmaan edes tarvitsisi uutta työtä. Tuntumani on se, että työttömät hakijat ovat vähemmistössä, koska hakemuksia on niin helppo tehdä. En tarkoita sitä, että niiden pitäisi olla vaikeampi, koska se on pahinta myrkkyä työttämälle, että kirjoittelee päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen tuntikausia hakemuksia turhaan!
Jotenkin pitäisi työttömille antaa mahdollisuus ennen työssä jo olevia! Ennen se toteutui, kun työtä etsivältä vaadittiin oma-aloitteisuutta lähteä kyselemään ja soittelemaan.
Perusvirhe työtä etsivällä liene se, ettei hän soita perään kiinnostavasta tehtävästä. Työhönottajat usein yksioikoisesti hylkäävät hakijoita pelkästään siitä syystä, että nämä eivät ole ottaneet yhteyttä suoraan. Masentuneen työttömän voi kuitenkin olla erittäin vaikea näytellä innostunutta ja aktiivista, kun kokemus työnsaannista on niin huono. Sitä kuitenkin työhönottajat lapsellisesti odottavat. Jos työtä saisi, niin kyllä siitä oikea into ja todellinen riemu vasta tulisi!
Hei tyypit!
Opiskelin 3 vuot ja vähä päälle, ku olin nuori ja tyhmä ja jäin "kotiin". Otin ittestäni niskast kii ja valmistuin ammattiin. Ammattiin joka on kyllä hyvä osata, mutta ei työtä josta ansaitsee sen verran että kannattaa tehdä.
Tämän jälkeen työkkäriin. Harjoittelijana melkee puoli vuotta, josta varmaa olisin päässy palkkatukeen, mut olin hakenut taas opiskeleen ja pääsinkin. Hain töitä koko ajan ja hakemuksia tuli laitettuu. Yhen kesän jaoin lehtiä. Nyt kun opiskellut olen 2 vuotta ja vuosi jäljellä, sain vakituisen osapäiväisen työn. Siivoojana. Parempi tämäkin, kun ei mitään ja ei tartte ainakaan työkkäriin enää men nolaamaan ja masennuttamaan itteään.
Että sitä vaan, ettei hae aina sitä oman alan töitä, vaan ihan mitä työtä vain!! Vaikka sitten toimitusjohtajaksi, jos vain uskoa piisaa itteensä ja sitä pitää nykypäivänä piisata! Sinä olet paras ja kaunein ja ihanin ja rakastettavin ja kaikkea hyvää! Ja jos nyt sit kuitenki o sairastunu masennukseen, niin hae rohkeasti apua, älä yksin jää murjottaa! Nosta mellakka hyvän asian puolest, äläkä niele asiaa, jollei se ole jonku mielest hyvä asia!
Tsemppiä!
Mä olen hakenut ja tehnyt monenlaista työtä, en pelkästään yhtä ja samaa hommaa, vaihtanut alaa ja käynyt ammattitutkintokoulutuksissa. Itsellä terveys ei kestä enää tehdä siivoustöitä vaikka haluaisin, käsien iho aukeaa ja repeilee atooppisen ihottuman ja pesuaineallergian takia. Jauhopölyallergian vuoksi ei leipomoala, eikä ruokapuolen hommat sovi mulle. Sehän tässä masentaa lisää, kun ei kädet enää siivoustyötä kestä, sillä alalla olis vielä töitä ja se ala oli oikeastaan ainoa johon munlaiselle toistaitoisella idiootilla olis jotain mahdollisuuksia, muihin hommiin ei äly ja ulkonäkö riitä. Eli yritetty on tehdä vaikka ja mitä hommia, käyty on koulua ja alaa vaihdettu muutamia kertoja. Nyt ikää alkaa olla liikaa, ei ole suuria mahdollisuuksia päästä töihin, eikä kouluttautuminen enää oikeastaan hyödytä. On tullut muutamat kerrat tapeltua omien oikeuksien puolestakin, kun esim.palkka ei ollutkaan sitä mitä oli luvattu. Kyllä sitä on yritetty ja taas uudestaan yritetty ja tehty sitä sun tätä pätkätöitä välillä ja välillä harjoiteltu työntekoa kurssien yhteydessä ja haettu töitä ja haettu harjoittelupaikkoja jne... Nyt ei enää jaksa, alkaa takki olla tyhjä ja eväät lopussa. En mä enää oikeisiin töihin tule pääsemään, se on työkkärissäkin sanottu ja todettu, palkkatukihommiin tai työkokeiluun saatan päästä, mutta niitäkin paikkoja pitää hakea. Onneks on enää vajaa kymmenisen vuotta enää eläkeikään, jos niin vanhaks elän. En mä enää jaksa panna tikkua ristiin työnsaamisen eteen. On niin monesti vedetty matto alta ettei enää jaksa nousta ylös. Mulla ei muuhun työhön kuin siivoustyöhön ollut mahdollisuuksia ja terveyssyistä sekään työ ei mulle enää sovi =(
143 hakemusta takana. Kaksi johti haastatteluun. Toiseen paikkaan oli 715 hakijaa ja toiseen yli 400. Insinöörihommista oli kyse.
Heikot putoaa aina.
99% kansalaisista on putoamassa, kun öky-yhtiöt siirtyvät sortamaan vielä kurjempia vinkuintialaisia, ja kun automaatio ja palvelujen vähentäminen poistaa työpaikkoja, ja kun maassa velloo vierastyövoimajoukkiot, jotka tekevät vielä halvemmalla kuin suomalaiset. Että ei kannata uhota. Korjataan systeemi, joka on läpimätä. Perustuu yritystoiminnan nykyiseen mottoon: "Kaikki minulle heti ja muille ei mitään." Asiakkaat etsivät halvinta hintaa ja ostavat niitä vinkuintialaisten väsäämiä. Yritysten johtajat yrittävät turvata omat työpaikkansa ja bonuksensa ja eläkkeensä teettämällä halvalla ja myymällä kalliilla - ja kohtahan ne voivat unohtaa ympäristönsuojelusäädöksetkin, jos 'vapaakauppa' -sopimus tulee voimaan, selkiemme takana.
Totuushan on kylläkin se, että moni yritys ottaa suhteilla työntekijöitä ja siihen ei liity millään tavalla pätevyys(ammattitaito, työkokemus yms.).
Jep, vähän masensi, kun huomasin, että jopa jossain työkkärin työnhakuohjeistuksessa länkytettiin tehokkaasta verkostoitumisesta. Myöntävät siis ihan suoraan sielläkin, että suhteillahan nää hommat ensisijaisesti menee. Ei ole liiemmin toivoa sellaisella, joka on pätevä ja motivoitunut, mutta ei osaa myydä lärviään joka suuntaan.
Täsmälleen samasta syystä olen lopettanut työhakemuksien lähetyksen. Olen siis lähettänyt aikoinaan moneen paikkaan työhakemuksia ja en ole enää pitkään aikaan jaksanut lähettää työhakemuksia kun toivottelevat vaan hyvää jatkoa. Vielä kun meillä Suomessa on sellaisia firmoja, jotka ottavat pelkillä suhteilla töihin väkeä niin tuntuu ihmeeltä mikäli sellaiseen pääsee töihin ilman suhteita.. Siis vaikkapa firma hakee 10 uutta työntekijää, 250 hakee paikkaa, joista 8 pääsee suhteilla niin pitää olla tosi hyvä tuuri, jos saa paikan ilman suhteita..
Joo kyllä se näin on, että helpompi on perustaa tuotava yritys tai Olla menestyvä kirjailija nykypäivän Suomessa kun saada työtä ilman suhteita. Parempi käyttää hakemusten täytämisen ja mahdolisten työpaikkojen etsimisen sijasta aika paremmin.