Tuli sitten tälläinen juttu ilmi. Ihmettelin pitkään kun nainen käyttäytyy niin varautuneesti minuun kun yleensä naiset ovat luottaneet muhun aika samantien, yleensä jo heti ekojen treffien jälkeen. Nyt tämä nykyinen ehdokas paljasti kolmansilla treffeillä että hänet on raiskattu joskus ja toisekseen on ollut yksi pettämiskokemus jossa on valehdeltu ihan suoraan päin näköä rakastamisesta jne.
Nyt naisella on ongelmia luottaa minuun ja ei luota kovin helposti siihen mitä sanon. Siis tottakai ymmärrän tämän hyvin ja itseasiassa nuo asiat mitä nainen kertoi minulle on vain lisännyt suojeluhaluani tätä naista kohtaan ja on se kyllä syventänyt meidän suhdetta, jos nyt näin voidaan sanoa. Siis kyseessähän on todella ihana ja suloinen nainen ja mulla on todella paha mieli kaikesti tapahtuneesta ja itsellänikin on kaksijakoiset tunteet koska itse en ole koskaan ketään pettänyt, enkä ole raiskannut ja päinvastoin olen ollut aina todella suojeleva heikompia kohtaan.
Mitenköhän tässä kannattaa nyt edetä? Me ei olla pidetty edes kunnolla kädestä kiinni vielä tai ensisuudelmasta nyt puhumattakaan. Jotenkin mun edellisistä suhteista tulleet kokemusta "tooooodella hiiitaasta" etenemisestä, jotka ovat yleensä johtaneet friendzoneen, eivät auta vahvistamaan sitä että tämä nainen olisi kanssani tosissaan kun haluaa edetä hitaasti. Siis tottakai ymmärrän naista, mutta sitten taas tulee omat huonot kokemukset naisista esille kun ei voida kertoa totuutta vaan valehdellaan. Mulle ei nyt ole samassa mittakaavassa tehty pahaa kuin tälle nykyiselle treffikumppanille ja siitä osittain herääkin liuta kysymyksiä että miten tuollaisesta voi päästä yli kun minunkin pienet huonot kokemukset parista edellisestä naiset johtavat epävarmuuteen tämän nykyisen naisen kanssa.
Nyt naisella on ongelmia luottaa minuun ja ei luota kovin helposti siihen mitä sanon. Siis tottakai ymmärrän tämän hyvin ja itseasiassa nuo asiat mitä nainen kertoi minulle on vain lisännyt suojeluhaluani tätä naista kohtaan ja on se kyllä syventänyt meidän suhdetta, jos nyt näin voidaan sanoa. Siis kyseessähän on todella ihana ja suloinen nainen ja mulla on todella paha mieli kaikesti tapahtuneesta ja itsellänikin on kaksijakoiset tunteet koska itse en ole koskaan ketään pettänyt, enkä ole raiskannut ja päinvastoin olen ollut aina todella suojeleva heikompia kohtaan.
Mitenköhän tässä kannattaa nyt edetä? Me ei olla pidetty edes kunnolla kädestä kiinni vielä tai ensisuudelmasta nyt puhumattakaan. Jotenkin mun edellisistä suhteista tulleet kokemusta "tooooodella hiiitaasta" etenemisestä, jotka ovat yleensä johtaneet friendzoneen, eivät auta vahvistamaan sitä että tämä nainen olisi kanssani tosissaan kun haluaa edetä hitaasti. Siis tottakai ymmärrän naista, mutta sitten taas tulee omat huonot kokemukset naisista esille kun ei voida kertoa totuutta vaan valehdellaan. Mulle ei nyt ole samassa mittakaavassa tehty pahaa kuin tälle nykyiselle treffikumppanille ja siitä osittain herääkin liuta kysymyksiä että miten tuollaisesta voi päästä yli kun minunkin pienet huonot kokemukset parista edellisestä naiset johtavat epävarmuuteen tämän nykyisen naisen kanssa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mihin sulla on sitten kiire? Jos se nainen haluaa viettää aikaa sun kanssa niin tuskin se sitä tekisi jollei tykkäisi sinusta. Ensinäkin jos on kokenut raiskauksen tai pettämisen niin haluaa tutustua mieheen "tooodella hiiitaasti" koska haluaa suojella sitä kaikista arinta, eli sisintään vaikkei siihen olisikaan tarvetta sinun kanssa. Mutta onhan teidän suhteessa tapahtunut etenemistä jos nainen on sulle kertonut kyseiset asiat, eli hän on lähtenyt raottamaan sulle jo sitä kipeintä kokemustaan. Ei taida valitettavasti auttaa kuin aika ja niin olen pahoillani siitä että olet kokenut naisten suhteen tuollaista, mutta olet nyt vähän tilanteessa odota tai jätä. Itse kyllä suosittelisin odottamaan jokusen viikon, se on yksi hyttysen pieraisu sun elämästäsi.
Missäköhän iässä hänet on raiskattu kun on niin traumatisoitunut? Sekin saattaa vaikuttaa. Nuorena tapahtunut raiskaus jättää syvemmät haavat ja tietysti se riippuu siitä ketä sen tekee. Minut on raiskattu muutaman kerran ja olihan se kamalaa,mutta olin jo yli 20v kun nämä tapahtui ja tekijä tuttu. Elämässä on sen jälkeen tapahtunut ikävämpiä ja traumatisoivempia asioita jotka on laittaneet tapahtumat mittasuhteisiin. Ei raiskaustakaan voi loputtomasti märehtiä ja antaa sen haitata loppuelämää. Mutta tsemppiä tytön kanssa. Kyllä se luottamus hiljalleen tulee ajan kanssa. Kysehän on nyt vain siitä että jaksatko nähdä vaivaa.
Meitä on aika monen sorttista ihmistä. Sinä olet päässyt raiskauksista yli, mutta älä vähättele muiden tunteita. Lapsuudesta saakka rakennettu sielunelämä ja tunteiden kokeminen on meillä kaikilla niin eri tasoisia. Eikä siinä mitata kuinka vahva ihminen on. Sinun myöhemmät kokemuksesi, jotka laittoivat raiskauksen mittakaavaan saattaisivat jollekin toiselle olla vähemmän traumatisoivia.
Joo ei ole kärsimyksellä tapana kilpailla. Raiskaus nyt vaan ei ole niin iso juttu minun mielestäni.
Minusta tuntuu että sinun henkinen kehityksesi on jollain tavalla häiriintynyt, kun pystyt sanomaan noin.
Minut yritettiin raiskata, yritys epäonnistui. Olin silloin 32v. Kokemus oli minulle todella pysäyttävä. Toki elämä on jatkunut, mutta en koskaan kuvailisi raiskausta pieneksi asiaksi. Olen onnellinen siitä, että ymmärrän asian mittasuhteet. Raiskaus on törkeä väkivallan teko, jossa ihmisen arvo unohdetaan täysin.
Minusta ei kannata lähteä väittelemään siitä, miltä raiskauksen pitää tuntua ja millainen kokemus sen pitää naiselle olla. Ja miltä se ei saa tuntua ja millainen kokemus se ei saa naisesta olla. Jos täällä on joku selvinnyt ilman suuria traumoja asiasta, niin thank god! Valtavan hyvä juttu! Ei kukaan ihminen voi tuntea "väärin", vain ajatukset ja teot voivat olla väärin, tunteet ovat tunteita. Mutta samaa mieltä olen siitä, ettei pidä vähätellä toisten kokemuksia ja sellainen fiilis vähän tuli tuosta "ei niin iso juttu" -kommentista.
Ehkä tämä asia herättää tunteita, koska naisia yhä joskus syyllistetään tapahtuneesta tai kokemusta vähätellään julkisisissa keskusteluissa, puhumattakaan oikeuden tuomioista. On siis uhka, että jos joku nainen alkaa puhumaan, ettei ole iso juttu, niin sitten julkinen keskustelu saa lisää pontta väärään suuntaan ja tuomiot pienenevät entisestään.
Mutta on tämä minullekin ensimmäinen kerta, kun ikinä missään kuulen raiskatun naisen sanovan, ettei tapahtuma ollut iso juttu. Mutta en nyt silti väittäisi, että sanojan kehitys on häiriintynyt. Minä vain ajattelen niin, että kyse on ollut jotenkin tuo suhteen dynaamikasta, jossa asia on tapahtunut. (Puhun muuten edelleen mieluummin "asiasta" tai "tapahtumasta" kuin raiskauksesta. Yksi trauman piirre on ollut, että kykene sanomaan koko sanaa. Nykyisin kykenen, mutta mieluummin vältän.)
Feministien laskelmien mukaan noin puolet suomalaisista naisista on ainakin kerran raiskattu, joten asiassa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä.
Jos nainen ei ole päässyt yli, niin ehkä sinun kannattaisi ihan itse sijoittaa hänet reilusti friendzonelle ainakin alkuun. Kuulostaa nimittäin siltä, että hän kaipaa tällä hetkellä enemmän ystävää kuin suhdetta. Jos treffit numero kolme aiheuttavat jo enemmän huolestumista, murheita ja miettimistä kuin orastavaa innostusta yhteisestä tulevaisuudesta, niin ehkä vähän väärillä teillä ollaan.
Kylmästi sanoen, ei ole sinun ongelmasi että hänet on raiskattu, mutta jos hän ei ole käsitellyt asiaa ja rupeatte suhteeseen, hän helposti tekee siitä myös sinun ongelmasi ja pyrkii käyttämään sinua parantajanaan.
Se on sikäli ymmärrettävää että ihmiset etsivät lähelleen sitä mitä tarvitsevat, mutta mieti onko parantajan rooli juuri sinulle sitä mitä kaipaat, vai haluaisitko esim. terveeltä pohjalta lähtevän tasapainoisen suhteen?
Teitpä mitä teit, vältä sellaista asetelmaa, että rupeat hänen suojelijakseen tai parantajakseen. Se vastuu on hänellä itsellään, sillä sinä et voi häntä parantaa, ainoastaan tukea.
Traumatonta ihmistä ei olekaan, joten jättäisin edellisen vastaajan kylmän ja laskelmoivan asenteen huomioimatta. Miehet laskelmoivat yleensäkin liikaa suhteen alussa ja tulevat siksi helposti jätetyksi. Kun miehestä näkee, että vain seksi kiinnostaa, niin se on useimmista parisuhdetta haluavista naisista turn-off. Ns. tasapainoinen suhde saattaa muuttua ihan toiseksi ajan kanssa, esim. pettämisen seurauksena.
Suhteesta voi tulla erittäin hyvä. On melkoinen luottamuksen osoitus kertoa lähes ventovieraalle, että on tullut raiskatuksi. Toivottavasti aloittaja ymmärtää tämän, eikä esimerkiksi ala kertomaan tällaisista asioista kavereilleen tai pettää luottamuksen.
Parisuhteessa toisesta huolehtiminen, suojeleminen ja toisen parantaminen on normaalia, eikä siinä pitäisi olla mitään erikoista. Joka tällaista pitää kuormana, ei ehkä ole kypsä parisuhteeseen. Mitä jos tällainen ihminen saa vammaisen lapsen, tuleeko hänestäkin rasite?
Päinvastoin, välitän todellisuudessa enemmän näistä ihmisistä kuin sinä. Kannustan tekemään sen, minkä aloittaja tuntee oikeaksi, koska se on viime kädessä se mikä on oikein ja mihin hän kykenee. Jos hän ei kestä edes neuvojani kommentissani, kestääkö hän muutakaan? Holhoamisesi ei auta ketään, ei se ole välittämistä.
Ongelmat eivät synny siitä, että harkitaan vaan siitä, että ei harkita. Ehkä tämäkin nainen olisi jäänyt raiskaamatta, jos hyökkääjä olisi hetken harkinnut mitä tekee.
Kerran aloittajalla heräsi kysymyksiä, joita hän piti niinkin tärkeinä, että kirjoitti niistä tänne - niin kehotan aloittajaa todella miettimään ennen kuin tekee ratkaisunsa, ja elämään sitten ratkaisunsa mukaan.
Ei pysty huolehtimaan, eikä suojelemaan jos ei pysty harkitsemaan vakavan paikan edessä. Ei terveestä eikä vammaisesta lapsesta.
Jos lähdet raiskatun naisen kanssa suhteeseen, sinun pitää ehdottomasti ymmärtää, että hän oireilee asiaa eri tavoin. Minä olen tällainen nainen. Kävin 6 vuotta asian takia terapiassa. Kun tapasin nykyisen mieheni, olin käynyt terapiassa vajaa 3 vuotta. Terapia-aika oli todella rankkaa, mieheni oli aivan uskomattoman loistava tuki. Hän oli minulle melkein yhtä tärkeässä roolissa kuin terapeuttini. Kärsin posttraumaattisesta stressireaktiosta, joka kannattaa googlettaa - en jaksa selittää mitä se tarkoittaa, muuta kuin että tapahtuma ei muistoissa vanhene, vaan kohtauksen iskiessä päälle, tilanteen elää kuin eilisen päivän.
Jokaisen naisen tarina on erilainen, ja he oireilevat eri tavalla. Minulle tuo oli tapahtunut 19-vuotiaana, ja en todellakaan päässyt siitä helposti yli, kuten joku täällä on päässyt. Tekijät olivat minulle tuntemattomia, olin päästä hengestäni. Vuosiin en hakenut apua, koska ajattelin, että minun täytyy selvitä siitä itse. Lopulta tajusin, etten selviä.
Nyt olen ok, terapian ja mieheni ansiosta. Mutta kauan siinä meni. Mieheni kanssa harrastin seksiä aika nopeastikin suhteen alussa, mutta se oli aika rajoittunutta ja kaiken piti mennä minun ehdoillani.
Meillä oli silti älyttömän ihanaa yhdessä, aito ja syvä rakkaus, yhteenkuuluvuude tunne, eikä mies koskaan sanonut, että tämä traumani olisi este millekään. Vaikeinakin aikoina (vaikeudet johtuivat muista syistä) hän aina halusi jatkaa suhdetta, ei jättää minua. Nykyisin olemme naimisissa ja seksielämä on normalisoitunut. En edelleenkään kykene tv:stä katsomaan mitään kohtauksia, missä naiselle uhkaa tapahtua jotakin tms. enkä muutenkaan halua nähdä mitään väkivaltaa tv:stä, mutta ei tämäkään ole suuri rajoite. Sitten vain en katso, mutta annan miehen katsoa. Hän myös osaa salamana vaihtaa kanavaa, jos vahingossa meinaa tulla silmilleni jotakin ahdistavaa (jos säädin on minulla, vaihdan itse ja sanon "nyt ahdistaa, vaihdan kanavaa").
Eli sinun täytyy ihan tosissasi haluta olla juuri tämän naisen kanssa. Vielä et tiedä, mihin joudut hänen traumansa vuoksi. Sinun pitää olla ehdottoman ymmärtäväinen ja hienotunteinen siinä asiassa tai hän sulkeutuu. Ja empaattinen. Ja kestää hänen mahdolliset rajoitteensa sänkypuolella. Hän ei pääse käskemällä trauman yli, saattaa tarvita ammattiapua. Minäkin kerroin miehelleni melko pian tapahtuneesta. En osannut mitenkään varoittaa häntä siitä, mihin hän kanssani joutuu. Hyvin hän kesti. On maailman empaattisin mies ja olen hänelle valtavan kiitollinen siitä, että hän osasi olla rinnallani juuri oikein. Joskus minun piti käskeä hänet kokonaan pois, kun voin oikein pahoin. Sekin pitää kestää. Joskus miehen läheisyys vain ahdistaa oli se kuka tahansa mies. Mieti tarkoin, oletko valmis lähtemään tämän naisen kanssa tällaiseen. Se ei ole helppoa kummallekaan, mutta asia helpottaa ennen pitkää, jos nainen saa oikeanlaista apua.
Meillä oli muuten niin, että olimme tunteneet muutaman kuukauden jo ennestään ja olleet molemmat tahoillamme kauhean ihastuneita toisiimme. Eli suhteelle oli tavallaan luotu pohjaa jo vähän pidempään. Ekojen treffien jälkeen olimme erottamattomat. Ehkä miehen oli siksi ns. helppoa ottaa tuo traumani vastaan, kun sai tietää siitä kun jo tunsi minut pidemmältä ajalta muutenkin.
Jos päätät, ettet halua tuon tapailemasi naisen kanssa suhteeseen tämän takia, en suosittele, että kerrot syytä suoraan. Se syventää traumaa, jos joku vielä "jättää" sen takia, että on raiskattu etenkään kun naisella itsellään tuskin on vielä tässä vaiheessa ymmärrystä siitä, mitä se asia vaatii mieheltä suhteessa. Jokainen vaihe tulee itsellekin yllätyksenä. Jos mieheni olisi alussa sanonut, ettei lähde kanssani suhteeseen, koska olen raiskattu nainen, se olisi tuntunut aivan hirvittävältä (syventänyt tunnetta siitä että on likainen ja pilalla eikä kukaan enää pidä sinua oikeana ihmisenä - nämä ajatukset ovat ihan hulluja näin kirjoitettuna, mutta trauma vaikuttaa ihmisen psykkeeseen niin kummallisesti, että hänen ihmisarvonsa tavallaan katoaa. Minulla asiaa vaikeutti se, että kaikki kenelle olin asiasta kertonut joko syyttivät minua tapahtuneesta tai nauroivat. Sinun naisellasi on toivottavasti parempia kokemuksia. Ihmisten ensireaktioilla on suuri vaikutus, luin jälkeenpäin).
Tsemiä, päätit mitä vaan. Ole itsellesi rehellinen - jos et halua suhteeseen tämä vuoksi, asia on erittäin ok. Se ei tee sinusta epäempaattista tai huonoa ihmistä. Mutta tytölle, jonka selviämisprosessi on vielä kesken, ei kannata kertoa asiaa suoraan. En minäkään olisi aikanaan ymmärtänyt miestä, joka siksi lähtee, nyt ymmärtäisin.
Hei
Sanoisin, että niin kauan kuin teidän kommunikointi pelaa hyvin, ja ilmaisette ajatuksenne, tunteenne ja toiveenne täysin rehellisesti ja siekailematta joka sekunti, niin mitään ongelmaa ei pitäisi tulla. :)
Tärkeintä on antaa tytön edetä omaan tahtiin, seksuaalista väkivaltaa kokeneen naisen on ERITTÄIN tärkeää kokea olevansa tilanteessa kontrollissa, ja kaikki painostaminen tai aggressiivinen lähestymistapa voi tuntua ahdistavalta. Anna siis naisen johdatella tilanteita..
Voitte myös keksiä jonkun turvasanan, ihan minkä vain, ja sovitte, että annatte tilanteen viedä eteenpäin normaalisti, mutta jos häntä yhtään ahdistaa, tai haluaa lopettaa, tai että sinä peräännyt, hän sanoo tämän sanan. Silloin otatte väliajan.
Muista myös, että ei-seksuaalisen läheisyyden lisääminen vahvistaa naisen luottamusta sinua kohtaan. Olkaa usein niin, että sovitte, että vain halaatte ja esim pussailette, ette tee muuta. nautitte läheisyydestänne, näin nainen oppii mieltämään läheisyyden ihanaksi, turvalliseksi ja kauniiksi asiaksi SINUN kanssasi, ja se sitten johtaa pikkuhiljaa luonnostaan siihen seksiin. Jos hän itkee seksin jälkeen, älä pelästy, ota hänet syliin, rutista hellästi, ja anna hänen itkeä. Pian itkut ja estot jäävät pois ja kaunis ja hyvä seksi voi alkaa.
Mutta kaikista tärkeintä on, että tyttö kokee voivansa ilmaista itseään ja tunteitaan sinulle niin paljon kuin haluaa ja toivoo. Kuulostat aivan ihanalta mieheltä, ja jos hänen ehdoillaan etenette asioista jutellen, tulee sinusta hyvin arvokas ja korvaamaton osa ja ihminen hänen elämäänsä.
Haavoittuneen naisen luottamuksen saavuttaminen on paljon palkitsevampaa, ja saa sinut erityisasemaan naisen elämässä :)
Tsemppiä!
Minusta gynekologilla käynti on pahempaa ja nöyryyttävämpää kuin raiskaus. Siinä olet täysin avuton. Et saa laittaa vastaan. Haarat levällään parhaimmillaan monen ihmisen tuijottamassa vaginaasi. Kylmiä laitteita, kirkkaita valoja ja minulle se tuottaa joka kerta kipua ja pystyn vaivoin pidättelemään itkua. Tarvitsen aina rauhoittavan ennen sinne menoa ja voin huonosti jo päiviä ennen tapahtumaa.
Minutkin raiskattiin nuorena. Sen jälkeen olin 25 vuotta parisuhteessa enkä koskaan kertonut miehelleni raiskauksesta. En ole kertonut siitä myöskään niille miehille, joiden kanssa olen eron jälkeen seurustellut.
Mikset ole kertonut? Oletko kokenut että mies alkaisi säälimään ja et halua sitä?
Ymmärrän täysin että et ole kertonut. Heti asian tapahtumisen jälkeen ensimmäiselle suhteelleni ja sittemmin (ex)aviomihelleni mutta en kenellekään muulle. Tavallaan tapaus jotenkin hävettää ja pelkään sitä miten toinen suhtautuu, toisaalta haluaisin jättää sen taakseni. Mutta huomaan että pienikin lupauksen tekemättä jättäminen saa minut pois tolaltani ja koen sen johtuvan siitä että en pysty luottamaan mieheen. Nykyinen kumppani ei asiasta tiedä eikä ymmärrä kuinka saatan kilahtaa tai pettyä kovin ja pahoittaa mieleni todella paljon jos hän lupaa jotain mikä ei tapahdu. Olen täysin vakuuttunut että tämä on seurausta siitä ettei vain voi enää täysin luottaa kenenkään "uuteen"
anna aikaa! Kuulostaa falskille kliseseelle mutta jos teidät on tarkoitettu yhteen, jaksatte kumpikin kasvattaa luottamuksen toisiinne.
Minut raiskattiin 18v ja ensimmäinen seurustelukumppanini sen jälkeen oli vielä tosi sika, vaikka itse luulin voivani luottaa häneen. Kesti todella kauan ennenkuin pystyin luottamaan mieheen täysin. Nyt olen jo kahden teini-ikäisen äiti, joten aikaa on kulunut paljon, mutta siltikin huomaan että hyvin harvoihin miehiin pystyn luottamaan ja pienikin lupauksen pettäminen tai "lupailu" ilman sanojensa takana seisomista saa minut täysin tolaltani.
Edetkää hitaasti hänen ehdoillaan, se varmasti kannattaa!
Onnea suhteellenne!!