Kansanmusiikin määritelmä

Perinteinen määritelmä kansanmusiikista. On jostain syystä paljon pelimanniporukoita jotka soittavat vain ja ainoastaan sitä oikeaa musiikkia eli sitä kansanmusiikkia. Soitetaan yleensä vain niitä helppoja tuttuja kappaleita joihin yleisö on jo ehtynyt kyllästyä vaikka tekninen soittotaito antaisikin mahdollisuuden muunkinlaisen musiikin soittamiseen ? Sitten valitellaan ettei ole yleisöä ? Esimerkiksi klassinen musiikki on hyvin lähellä perinteistä kansanmusiikkia . Mielestäni "alan " miehet ja naiset voisikin yllyttää porukoita kokeilemaan jotain ihan uutta musiikkia. Näin saataisiin myöskin nuoria innostumaan monipuolisen musiikin esittämiseen. Perinteinen kansanmusiikki on kyllä "taantuva ala " ja aika tekee tehtävänsä tässäkin asiassa. Muuntokykyinen musiikki tullee edelleen säilyttämään arvostuksensa.

Perinteisemmän rinnalla on yhtä paljon uudemman kansanmusiikin yhtyeitä.
Lähdepä mukaan seuraavalle Folklandia-risteilylle.
Jos et enää saa lippua, niin voit tutustua nykytarjontaan vaikkapa käymällä kirjastossa lukemassa Kansanmusiikki-lehteä tai lainaamalla uusimmat kansanmusiikkilevyt.

Niin, ja entäs sitten tää "kansanmusiikki-laulu".

Nykyisin kaikki samaan muottiin ja ollaan niin mahdottoman "aitoa".

Ei jaksa kuunnella sitä uikutusta.

Toinen tapa on sitten sotkea soitinmusiikkiin kaikkien maitten tyylit ja soittimet.

Toimitaan apurahoilla.

Ne pelimanniporukat soittavat vielä musiikinilosta. Mitäpä väliä, jos vinksahtaa, sehän on sitä oikeampaa kansanmusiikkia.

Meikkä on siis 40-luvulta, nähnyt ja kuullut paljon.

Jossain vaiheessa tää "kansanmusiikki" meni bisneksen puolelle ja ärsyttää, että "tekemällä tehdään" -- että saisi liksaa.

Meikkää ei kylläkään hämää mikään.

Räikein esimerkki on just nää "kansanmusiikki-laulajat".
Haloo! Ei takuulla oo vängytty noin!!

Tässä tullaan tuohon "laitislauluun", mistä on aikaisemmin ollut juttua tällä palsatalla. Minkä verran liksaa tää "laitislaulu" on tuottanut? Muille ja itse Laitiselle ja Laitisen faniporukalle?

Sorry ja sorry: tekemällä tehtyä, että luotaisiin joku "suomalaisugri-mennään olevinaani menneisyyteen"-tyyli.

Mimmit ujeltavat... Täysin karmeeta (no on toki joku poikkeus onneksi, kiitos).
Kun ei vain jaksa kuunnella.

Iskelmätähdet on paljon mielenkiintoisempia (taso on mitä on milloinkin), mutta noin periaatteellisesti = käyttömusiikkia kansalle ajassa.

Kun muut kansat yrittävät päästä eteenpäin, - niin suomalaiset "kansanmuusikot/"laulajat" tarrautuvat enemmän ja enemmän "ugrilaisuuteen" = tavaramerkki (hyvä kansantaloudelle toki).

Ei silti, tää systeemi on muuallakin maailmassa. Varsinkin Pohjoismaissa. Muualla maailmassa on vielä kansallisella pohjalla.

Jatketaan keskustelua.

No Kake Randelin on mielestäni kansanmusiikkia.
Laulaa tavallisten ihmisten elämästä.
Ei oo nähtävästi monivuotista koulutusta Sibelius-Akademiassa, - on siis tavallinen kansan mies, joka laulaa.

Paljon räväkämpää kuin nää Sibiksen uikutukset ja tekemällä kopioidut jutut!

Railakas meininki.

Kuka on määritellyt "kansanmusiikin"?

Sibeliusakatemian professorit?
Kaustisen bisnesporukka? Kansalaisopistojen vetäjät?

Eli joku porukka on päättänyt, että tietty musiikki on sitten "kansanmusiikkia" ja muut eivät oo? Että "veneellä soutelen" on kansanmusiikkia, mutta "moottoriveneellä pyyhällän" ei oo.

Loppujen lopuksi sama asia, paitsi että moottoriveneelä taittuu matka nopeammin.

Yleensä kansanmusiikkia harrastava ei "juokse" rahan perässä, sillä se luokitellaan harrastuksen piiriin, niin kuin esim. pilkkiminen, tai potkupallon peluu.
Saa paljon kavereita, eikä tarvitse osata niin "viimosen" päälle soittaa. Kaikki ovat tervetulleita mukaan joita musiikki kiinnostaa.
Pääsee esiintymään erilaisiin tilaisuuksiin/tapahtumiin joita on ympäri vuoden pitkin Suomenmaata.

Kieltämättä joka musiikin lajeista löytyy alansa harrastajia.
On paljon yksin soittelijoita joilta puuttuu soittokavereita sekä mahdollisuus johdettuun yhteissoitto opetteluun, sillä hyvältäkin soittajalta vaaditaan yhteen soittotaitoa, joka ei vai kaikille ole itsestään selvää.
Itsekkin vasta 50 vuotiaana tulin joukkoihin mukaan, vaikka olin soitellut omin voimin 15 vuotiaasta asti vailla johdettua opetusta. Nyt on mukava soitella erilaisissa kokoonpanoissa vanhaa sekä uutta musiikkia, tilanteesta riippuen.

Hyvä kirjoitus joka tuli mieleen tänään aamulla, kun helsinkiläiset tytöt(Tuuletar-yhtye) olivat Kalevalaa luettuaan päätyneet esittämään mongolien kurkkulaulantaa.
Tällaiset huutajat ja mölyäjät tekevät ison loven suomikuvaan maailmalla.