Tapahtuneesta on jo yli vuosi, mutta en pääse siitä yli. Mies oli sängyllä aamu-unisena kun menin sinne ja kerroin nähneeni tuttavapariskunnan, meillä oli siihen aikaan paljon ongelmia. Harmittelin vaan että kun he näyttivät niin onnellisilta yhdessä, että kumpa mekin voisimme olla.
Miehellä kilahti, hän alkoi huutaa ja menetti kontrollin ihan kokonaan. Ensin löi nyrkillä sängyn päätyyn ison reiän, alkoi kävellä asunnossa edestakaisin huutaen ja mesoen, sitten lopuksi löi oman päänsä oveen niin että ovi meni rikki.
Säikähdin ihan kamalasti. Lopulta lähti ulos jäähylle.
Tapaus jätti arvet. Mies ei ole koskenut minuun, eikä saanut vastaavia kohtauksia enää sen jälkeen. En tosin enää puhukaan kaikesta kuten ennen, vaan vältän ärsyttämästä.
Miten tällaisesta pääsee yli? Isäni oli pahempi tapaus, harjoitti henkistä sekä fyysistä väkivaltaa. Pelon ilmapiiri herätti muistot ja saa minut ajattelemaan, että kun olen saanut lapsen tällaisen miehen kanssa olen lopullisesti pilannut elämäni. Mies on muuten ok, mutta on työnarkomaani ja tunnepuolella traumatisoitunut. Läheisyyttä ei ole enää.
En voi erotakaan, koska olemme taloudellisesti riippuvaisia toisistamme ja meillä on lapsi. Mies ei koskaan kotona, joten lapsi ei kärsi/ole nähnyt isän aggressioita.
Miehellä kilahti, hän alkoi huutaa ja menetti kontrollin ihan kokonaan. Ensin löi nyrkillä sängyn päätyyn ison reiän, alkoi kävellä asunnossa edestakaisin huutaen ja mesoen, sitten lopuksi löi oman päänsä oveen niin että ovi meni rikki.
Säikähdin ihan kamalasti. Lopulta lähti ulos jäähylle.
Tapaus jätti arvet. Mies ei ole koskenut minuun, eikä saanut vastaavia kohtauksia enää sen jälkeen. En tosin enää puhukaan kaikesta kuten ennen, vaan vältän ärsyttämästä.
Miten tällaisesta pääsee yli? Isäni oli pahempi tapaus, harjoitti henkistä sekä fyysistä väkivaltaa. Pelon ilmapiiri herätti muistot ja saa minut ajattelemaan, että kun olen saanut lapsen tällaisen miehen kanssa olen lopullisesti pilannut elämäni. Mies on muuten ok, mutta on työnarkomaani ja tunnepuolella traumatisoitunut. Läheisyyttä ei ole enää.
En voi erotakaan, koska olemme taloudellisesti riippuvaisia toisistamme ja meillä on lapsi. Mies ei koskaan kotona, joten lapsi ei kärsi/ole nähnyt isän aggressioita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä en tajua sanontaa taloudellisesti riippuvainen suomen oloissa. Jos ei ole rahaa niin meillä on sossu sitä varten mihin mennä. Ne auttaa elämässä eteenpäin. Vai onko tässä nyt kyse siitä, että jää kampaamoreissut, manikyyrit ja pedikyyrit ottamatta ja tekoripsiä ei pysty hoitamaan minimituloilla? Jää tyttöjen laiva/laskettelu/ulkomaanmatkat tekemättä? Mikä sen riippuvuuden muka aiheuttaa??
Henkisesti riippuvainen, sitä kyllä.
Ja miten voit pitää mestä "ihan OK"na? Läheisyyttä ei ole. Mies on työnarkomaani eikä koskaan kotona. Tunnepuolella traumatisoitunut. Ja lisäksi raivokohtaukset.
Mutta kai se sitten on sitä onnellsita avioelämää? Rakkautta?