Etäisyys

Kyllä se 400km on paljon. Itseasiassa, mulle se 200-300 on jo paljon, koska mulla ei ole ajokorttia. Entäpäs jos siis se tapailujen järjestely on vain sula mahdottomuus, jos ei vaikka julkiset kulje sujuvasti, kun toinen asuu syrjemmässä. Sitten taas jos toisella on auto, koen huonoa omatuntoa jos toinen joutuu koko ajan matkustelemaan, entäpä sitten kulut, miten ne jaetaan? Tai jos toisella on pienet tulot, toinen kokopäivätyössä... Ei se iha nii yksinkertaista oo kuitenkaa. :)
Ihan sen takia laitoin tähän näit omia mielipiteitä, koska tunnut olettavan että ihan jokaisella on se ajokortti ja auto :D

400 kilsaa on aika naurattavan vähän. Meillä välimatkaa on 3500 km. Ihan joka ilta ei viitsi kaffeella käydä. Onneksi on vuorotyö ja välillä viikkokin vapaata.

Itse olisin halunnut koittaa ja panostaa kaukosuhteeseen, mutta toinen ei halunnut olen mies ja olisin ollut valmis matkustamaan hänen luokseen.

Itse myös ihmetellyt näitä "kaukosuhteita" jossa asutaan sentään samassa maassa ja hyvässä lykyssä nähdään monta kertaa kuussa. Oma mieheni asuu vielä tällä hetkellä Espanjassa, ja nähdään niin usein kuin pystytään. Joskus tapaamisten välissä on vain pari viikkoa, pisimmillään oltu 5kk erossa. Joka päivä puhutaan ja jaetaan arkiset asiat. Kyllä sen saa toimimaan jos tosissaan haluaa.

Mun suhteessa välimatkaa vajaat 2000 kilsaa. Eikä tunnu niin suurelta. Lennot sen verran halpoja että voin käydä paikan päällä joka toinen kk. ( tai välillä lentää kulta mun luo )

Muuten on sitten Skypet ja facetimet yms.

Niinpä niin, oma mies on 5000 km päässä, että kyllä joku 200-400 km ei tuntuis miltään tähän verrattuna.. Nyt ollaan nähty 4 kk välein 1-4 viikkoa kerrallaan. Itsekkin asun syrjässä, pienellä paikkakunnalla, että jo matkojen järjestäminen Helsinki-Vantaalle ottaa välillä koville, siitä sitten vielä usean eri maan kautta viimein sinne määränpäähän, matkustamiseen menee reippaasti yli vuorokausi.

Toki ymmärrän, että oma tilanne tuntuu aina kaikista hankalimmalta. Vaikka väliä olisikin vain se muutama sata kilometriä. Asiat ovat kuitenkin vain järjestely kysymyksiä. Mutta suomessa on helppo muuttaa yhteen, toisin kuin muuttaminen ulkomaalaisen kanssa yhteen. Ulkomaalaisen kanssa "joudut" mennä naimisiin ennenkuin voi edes ajatella pääsevänsä samaan maahan (toki EU:ssa helpompaa).

No kuitenkin, pointtina oli se, että pitäkää ajatukset positiivisina ja miettikää, että jollain muilla on vielä pidempi välimatka kuin omassa suhteessa. :)

Syksyllä olisi tarkoitus kosia ja koittaa saada häätkin aikaan.
Itselle pikkulinnut jo kertoivat että kultani ja hänen koko suku odottelee mun kosintaa. Sitten alkaakin se vaikea osuus, saada hänet ja lapset suomeen pysyvästi, byrokratia hieman "pelottaa". Sen verran ikäviä asioita siitä kuullut.

Mutta elämä antaa ja elämä ottaa. Positiivisesti eteenpäin. Turhia ei murehdita.

~ You have to go too far to find out how far you can go, fear it and do it anyway.

No mulla ja mun tyttöystävällä tulee olemaan pikkasen pidempi matka ku hän muuttaa Australiaan!!!

Oli välimatkaa 200 tai 2000 km, niin siitä huolimatta kun toinen on poissa luotasi se on poissa luotasi. Jos on mahdotonta nähdä vaikka haluaisi, niin ei sillä kilometrien määrällä oo väliä ikävän määrään nähden.

Koska matkustelu toisen luokse maksaa liikaa.

Mun mielestä on vähän ajattelematonta mitätöidä toisia ihmisiä tuollaisella kommenttilla. Monessa etäsuhteessa puolisot ovat opiskelijoita, ja kyllä silloin 50 kilometriäkin voi olla pitkä matka, koska jokainen kulkemisesta maksettu sentti on kortilla.

Minäkin olen viime aikoina ajatellut aika paljon tätä aihetta, oikeastaan on tosi suhteellista mikä on kaukana, kaikilla ei ole ajan tai rahan takia mahdollista matkustaa jatkuvasti ja silloin voi olla vaikka 100km kaukana. Itselläni on jonkinlainen kaukosuhdeviritys ja välimatkaa on paljon, tunnen myös monia muita joilla on kaukosuhde. Tietty sitä yrittää jollakin keinoin nähdä mahdollisimman usein, mutta ei tosiaan joka viikko, voi helposti mennä yli kuukausikin tai enemmänkin. Kun opiskelee tai on töissä, niin ei voi milloin vain lähteä pidemmäksi aikaa ja sitten taas jos lähtee vaikka viikonlopuksi, niin siinäkään ei ole oikein mitään järkeä, jotenkin tulee vain ahdistava olo kun siinä ajassa ei ehdi mitään kun heti joutuu lähtemään takaisin. Ja aika paljon menee rahaa matkoihin, vaikka lentoja saa usein halvallakin mutta ei se mitään ilmaista ole. Minusta suhde on kaukosuhde silloin jos ei olla samassa kaupungissa tai lähialueella, että voisi tavata noin vain extempore sopimatta.

Entäpä jos onkin semmoinen tilanne että kaikki on vastaan suhdetta ja ei voikaan nähdä toista? Meillä oli 300km välimatkaa. Ei voitu nähdä. Meni yhdessä vaiheessa yli vuosikin kun ei voitu nähdä... Sekö ei ole kaukosuhde? Ja minunkin kielestä oletat että jokaisella on ajokortti ja auto...