Olin ateistiperheen pojan kanssa naimisissa. Meillä oli siviilivihkiminen, koska mies ei halunnut liittyä kirkkoon. Itse olen käynyt rippikoulun ja olin evankelisluterilaisen kirkon jäsen. Menimme naimisiin ja alkoi ateistiperheen uskonnonvastainen propaganda. Kerran erehdyin kertomaan että rakas isoisäni "lähti Taivaan Isän luokse" niin suku oli kauhuissaan. Pian avioliiton solmimisen jälkeen aviomieheni kysyi minulta "Aiotko tosiaan maksaa kirkollisveroa, miksi kuulut kirkkoon yms? ". Erosin kirkosta miehen mieliksi, yritin olla hyvä vaimo (olin teini-ikäinen).
Jotenkin totuin suvun uskonnonvastaisuuteensa vuosien varrella, en kertonut heille (suojelus)enkeleistä enkä Taivaan Isästä enkä muusta heitä ärysyttävistä asioista. Olen itse saanut melko uskonnollisen kasvatuksen (ainakin ateistien mielestä).
Nyt eronneena tulee tällainen asia mieleen. Mieheni ei halunnut lapsia, joten ero oli helppo siinä mielessä. Nyt sitten saan käydä kirkossa ihastelemassa kauniita rakennuksia, hienoja maalauksia. Täälläkin on mukavia pappeja välillä kommentoimassa.
Kyllä ateistisukukin osaa alistaa!
Jotenkin totuin suvun uskonnonvastaisuuteensa vuosien varrella, en kertonut heille (suojelus)enkeleistä enkä Taivaan Isästä enkä muusta heitä ärysyttävistä asioista. Olen itse saanut melko uskonnollisen kasvatuksen (ainakin ateistien mielestä).
Nyt eronneena tulee tällainen asia mieleen. Mieheni ei halunnut lapsia, joten ero oli helppo siinä mielessä. Nyt sitten saan käydä kirkossa ihastelemassa kauniita rakennuksia, hienoja maalauksia. Täälläkin on mukavia pappeja välillä kommentoimassa.
Kyllä ateistisukukin osaa alistaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikki osaa alistaa, kysymys on vain siitä, suostuuko alistumaan
Mieheni oli ateisti. Itse olen fatalisti.Liekö sama asia.
Mieheni oli syntyisin pohjoisista.Siellä vallitsi lestadiolaisuus ja helluntailaiset.
Hän muisti tapauksen,jossa helluntailaiset olivat pystyttäneet telttansa kylälle.
Uteliaana pikkupojat olivat menneet telttaa katsomaan.
Sieltä oli huutanut ovella joku,että Te Saatanan synnissä elävät sikiöt!
Hän sai poikien kanssa jalat alleen.
Hän ei uskonut mihinkään jonninjoutavaan höpinään tuonpuoleisesta,enkä usko minäkään.
Kun mieheni nukkui sairaalassa pois,sanoin hänelle Älä pelkää,ei ole mitään pelättävää. Olivat viimeiset sanani.
Tämä on tässä ja nyt. Muuten se on kerrasta poikki.
Ettekö muistaneet keskustella asioista ennen naimisiinmenoa seurusteluaikoina. Sitä varten seurustellaan, että tiedettäisiin ennen avioliittoa, että millainen ihminen toinen on. Luulisi, että tällaiset koti uskonto isänmaa-asiat olisivat kärjessä.
Itsekin olen ateisti, mutta minulla on kunnioitus toisia ihmisiä ja heidän vakaumustaan kohtaan. Jos tuleva puolisoni kokee uskon tärkeäksi, niin sen sallin hänelle jos hän ei vaadi minua osallistumaan sen harjoittamiseen fyysisesti tai taloudellisesti (mm. kirkossakäynti, kirkollisvero tms.)
Tosin hiukan etäiseltä tuntuisi mennä naimisiin ihmisen kanssa, joka uskoo "joulupukkiin". Tiedostan kuitenkin, että jossain perheissä aivopesu uskontoon on ollut niin voimakasta pienestä pitäen, että siitä on vaikea ajatella järkisyin.