Olen ollut parisuhteessa 8 -vuotta, olemme kihloissa ja meillä on 1 lapsi.
Puolisoni kärsii paniikkihäiriöstä, johon hänellä on lääkkeet käytössä. Olen tukenut
häntä tässä, mutta nyt luulen että kaikki kotityö,huolehtiminen jää minulle, koska
hän haluaa toteuttaa itseään. Hän kyllä vannoo rakkautta minua kohtaan, mutta
jotenkin luulen, että hän ei keskity, tai pysty keskittymään perheeseen tällähetkellä.
Lääkkeitä hän on käyttänyt kuukausia, ja ennen käyttöä oli rakastava ja huolehtiva
avovaimo. Tänäpäivänä ei tule puheluita tai viestejä samalla tavalla, vaan ne jäävät
lyhyeksi. Kaikkeni yritän tehdä perheeni eteen, mutta voiko tämä johtua hänen lääkityksestään vai onko hän kyllästynyt ja haluaa lähteä suhteesta. Onko
kellään kokemuksia ajatuksia? ja fiksuja kiitos!
Puolisoni kärsii paniikkihäiriöstä, johon hänellä on lääkkeet käytössä. Olen tukenut
häntä tässä, mutta nyt luulen että kaikki kotityö,huolehtiminen jää minulle, koska
hän haluaa toteuttaa itseään. Hän kyllä vannoo rakkautta minua kohtaan, mutta
jotenkin luulen, että hän ei keskity, tai pysty keskittymään perheeseen tällähetkellä.
Lääkkeitä hän on käyttänyt kuukausia, ja ennen käyttöä oli rakastava ja huolehtiva
avovaimo. Tänäpäivänä ei tule puheluita tai viestejä samalla tavalla, vaan ne jäävät
lyhyeksi. Kaikkeni yritän tehdä perheeni eteen, mutta voiko tämä johtua hänen lääkityksestään vai onko hän kyllästynyt ja haluaa lähteä suhteesta. Onko
kellään kokemuksia ajatuksia? ja fiksuja kiitos!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oletko kokeillut puhua hänelle ja kertoa ajatuksesi suoraan?
Puolisoilla on oltava yhtäläinen oikeus toteuttaa itseään mutta niistä pitää osata keskustella ja sopia..Eikä paniikihäiriö (jos on lääkitys ok) ole milestäni mikään syy siihen että toinen kantaa kaiken vastuun kotitöistä jne...Mitä saat puolisoltasi? Onko suhteenne ns hoivasuhde? sinä hoivaat...kauanko jaksat?Olisko muutto erilleen ratkaisu?..
Tietysti pitää olla mahdollisuuksia toteuttaa omia harrastuksia
jne. Mutta hän on puhunut, että kun paranee yms niin
jaksaa tehdä asioita . Kun otan jonkun asian esille ,niin
hän ottaa siitä itseensä vaikka tarkoitan hyvää. Jos
asiat ei korjaannu ajan kanssa, muutto erilleen voi
olla vaihtoehto. Parisuhteesta hän puhuu mukavasti
ja kehoittaa luottamaan.
Lääkityksen vaihto tai lääkkeet pois jos niistä alkanu
Lääkkeet koituvat monen liiton kohtaloksi.
"Lääkkeitä hän on käyttänyt kuukausia, ja ennen käyttöä oli rakastava ja huolehtiva
avovaimo. "
Ei se ole lääkenarkomaniaa, kun reseptin mukaan käyttää, vaan ihan puhtaasti ne vaietut sivuvaikutukset...
On se lääkenarkomaniaa. Ei sillä ole väliä, onko kyseessä reseptilääkkeet. Lääkäritkin ovat vain ihmisiä ja siten erehtyväisiä. Useat narkkeja itsekin.
Tota tota.
Tarkoittaako tämä sitä, että kun vaimosi on saanut lääkkeet niin vointi on parantunut nyt niin hyväksi, että hän pystyy olemaan normaalisti ihmisten ilmoilla? Ennenkö hän siis on kykkinyt 4:n seinän sisällä lasta hoitaen, kun ei oo päässyt paniikin takia ulos?
Toisaalta on hyvä, että hän on parantunut(?), mutta toisaalta huono, että hän laiminlyö kotityöt jne.
Oletko keskustellut tästä asiallisesti vaimosi kanssa?
Loppupeleis et voi kahlita vaimosi kotiin, mutta häntä pitää muistuttaa vastuusta. Uskon että tuo menohalu hiipuu, kun "uutuuden viehätys" menee ohitse.
Valitettavasti nuo lääkkeet yleensä muuttaa ihmistä. Nähty ja koettu monesti. Niissä on aina "hyvät" puolensa, mutta valitettavan monella silti ne haittavaikutukset ottaa isomman roolin. :( Kato sen miehesi lääkkeen nimi ja googleta vähän ns. kokemuksia siittä, niin osaat sulkea pois vaihtoehtoja.
Avaaja on kuules miespuolinen.
No anteeksi ajatus-virheeni :)
Väärää lääkitystä epäilen. Nykyään lääkärit työntävät tutkimatta vaikka mitä myrkkyjä kun ihminen olisi ehkä vain keskustelun tarpeessa. Kannatta vaihtaa lääkäriä, jos asia vielä ajankohtainen.