Mulla on sellainen ongelma, että välillä kun asiat ärsyttävät ja on sellainen tietynlainen fiilis, saatan saada aivan hillittömän raivokohtauksen. Kohtaus kestää muutamia sekunteja, enkä koskaan vahingoita ketään tai riko mitään sen aikana, mutta muuten vaan tuon koko hulluuteni esille. Ongelmallista on se, että vaikka muutaman sekunnin kuluessa tajuan, kuinka typerä olen, on tuolloin jo aivan liian myöhäistä. Tälläkin hetkellä kihlattuni on varsin vittuuntunut tämänpäiväisistä edesottamuksistani ja minä olen siinä sivussa helkkarin vihainen itselleni ja omalle tyhmyydelleni. Mitä teen?? Meenkö jonkin psykiatrin pakeille vai mitä? Onko muilla samanlaisia kokemuksia??
Miten itsehillintää
Ronin
2670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jokin muutos on tultava. Mikä tyttöystävässäsi on se, mikä sinussa aiheuttaa tämän kohtauksen? Tietääkö hän, että jotkut asiat saavat sinut ärsyyntymään? Mieti, onko joitakin tulenarkoja aiheita, suhtautumistapja, asenteita jne. Jos hän yrittäisi vältellä niitä? Tai jos et ossaa itsellesi selittää, mene ensisijaisesti psykiatrille. Se ei ole niin traagista kuin voisi kuvitella, että psykat ovat vain hulluja varten. Tein itse aikoinani raskaan päätöksen jättämällä silloisen rakkaan miesystäväni, koska hän aiheutti minussa noita vastaavanlaisia purkauksia. Kukaan muu ihminen ei ole vaikuttanut minuun niin. En halunnut hänen kärsivän, enkä kestänyt itseäni. En tosin käynyt lekurissakaan, jotta... Mutta elän nykyisin tasapainoisessa suhteessa uuden miehen kanssa. Hän tietää aiemmista hepuleistani eikä ole pelännyt niitä ilmenevän. Peloista huolimatta eivät ole olleet lähelläkään. Itse asiassa, en edes muistanut niitä ennen kuin luin kirjoituksesi.
Kerran leipoessana huomasin unohtaneeni hiivan kokonaan. Silloin huusin, heitin pullataikinan lattialle. Ystäväni säikähti jumalattomasti. Se oli meistä kummastakin todella pelottavaa, sen tapahtuneen jälkeen olin todella heikko lysähdin lattialle vain itkemään. Ystäväni herkistyi ja istuimme lattialla pitkään itkemässä. En tavallisesti tuhoa mitään, kuten vahingoita muita ihmisiä.
Jokaisen ihmisen on purettava paine tai jokin reaktio. Meillä se tapahtuu äkkinäisen
tunnepurjauksena. On huono mielestäni pitää tunteet sisällään. Ei tuosta todellakaan tarvitse psykiatrille mennä. On tuo normaali joo. Jos jotkut ihmiset on juoppohulluja, niin eikö meille pieni tunnelataus välillä sallita.