Miten tuo etäisyyden otto toimii näissä parisuhde tilanteissa, kun ottaa etäisyyttä niin sanotaanko sille toiselle esim että "haluan ottaa etäisyyttä X viikkoa" ja sitten ei soitella eikä nähdä?
Montako viikkoa on kohtuullinen aika ottaa etäisyyttä, jos haluaa vaikkapa miettiä haluanko olla enää toisen kanssa?
entä jos on kaksi miestä kenestä pitäisi ottaa etäisyyttä, niin miten se heille ilmoitetaan?
Pitääkö sanoa, että sillä miehellä on oikeus muihin suhteisiin tänä aikana? Entä jos mies sanoo siihen että ei halua muita suhteita, vaan haluaa heti joko erotaan kokonaan tai ollaan loppuelämä yhdessä, mutta ei hyväksy etäisyyden ottamista parisuhteen vaihtoehtona, koska hän ei kestä sitä odottamista? vaan se raastaa hänen sydämensä riekaleiksi?
Vai onko rielua erota kokonaan, jos ei tiedä vaan heti vastausta siihen kysymykseen kun toinen vaikka kysyy "rakastatko minua loppuikäsi" tai "mitä aiot tehdä tänä kesänä" tai muuta vastaavaa?
Mitä on etäisyyden ottaminen suhteesta?
Montako viikkoa on kohtuullinen aika ottaa etäisyyttä, jos haluaa vaikkapa miettiä haluanko olla enää toisen kanssa?
entä jos on kaksi miestä kenestä pitäisi ottaa etäisyyttä, niin miten se heille ilmoitetaan?
Pitääkö sanoa, että sillä miehellä on oikeus muihin suhteisiin tänä aikana? Entä jos mies sanoo siihen että ei halua muita suhteita, vaan haluaa heti joko erotaan kokonaan tai ollaan loppuelämä yhdessä, mutta ei hyväksy etäisyyden ottamista parisuhteen vaihtoehtona, koska hän ei kestä sitä odottamista? vaan se raastaa hänen sydämensä riekaleiksi?
Vai onko rielua erota kokonaan, jos ei tiedä vaan heti vastausta siihen kysymykseen kun toinen vaikka kysyy "rakastatko minua loppuikäsi" tai "mitä aiot tehdä tänä kesänä" tai muuta vastaavaa?
Mitä on etäisyyden ottaminen suhteesta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuule, eduskunta ei vielä ole säätänyt tästä mitään. Saat ihan itse päättää.
"Kuule, eduskunta ei vielä ole säätänyt tästä mitään. Saat ihan itse päättää. " : D:D:D
Tämäkin oli sangen hyvä vastaus, kiitos päivän nauruista :D :D :D
Hei.
Tarkoitatko nyt tilannetta, että tahdot ottaa 'taukoa' seurustelusta kokonaan ja miettiä itse tykönäsi jatkatko suhdetta?
Tästäkin asiasta ollaan varmaan monta mieltä ja monia erilaisia kokemuksia on. Itse ajattelen, että tauko ei ole hyvä asia. Se asettaa toisen osapuolen siihen tilaan, että vaikka palattaisiinkin yhteen, hän saattaa miettiä koko ajan kelpaako vai ei, mistä seuraa kenties miellyttämisen ja epäaitouden kierre. Tauon aikana tehdyt asiat eivät ole 'tyhjää aluetta' vaan niistä muodostuu salaisuus joka on omiaan ruokkimaan epävarmuutta, hylätyksi tulemisen tai arvionnin alla elämisen pelkoa.
Tauon tarve kertoo siitä, että suhteessa on ongelmia. Tauon sijaan voi lähteä noita ongelmia kohtaamaan ja korjaamaan. Asiat eivät muutu vain itsekseen mystisesti tauon aikana. Joka tapauksessa suhteen problematiikka palaa, ellei siihen aktiivisesti itse puututa ja muuteta hankalia asioita paremmaksi (esimerkiksi kommunikaatio)
Mitäpä jos nyt kumppanisi kanssa keskustelisit ihan avoimesti ja reilusti, missä mennään ja tekemään yhdessä päätöksen haluatteko enää sitoutua toisiinne? Toista ei saa epäreilusti roikottaa, vaan suhdeasioista on puhuttava avoimesti. On myös kannettava vastuu omista tunteista, tarpeista ja toiveista eikä odotettava toisen vain arvaavan ne tai täyttävän ne.
Kahden ihmisen pyörittämisestä en voi uskoa koituvan minkäänlaista hyvää.
Toivon, että teillä on rohkeutta ja kanttia puhua suhteenne tila oikein, avoimesti ja satuttamatta.
Ja sitten, jos suhde päättyy, ottaa kunnolla aikaa ennen kuin sitoutuu toiseen. Prosessoida sitä, mikä toimi, mikä ei toiminut, miten voisi seuraavalla kerralla toimia.
Meiju, diakoni
Kiitos Meiju diakoni vastauksesta.
Päädyttiin siis eroon. Suhteen ongelma oli tilan puute, eli tarvitsin etäisyyttä koska suhteen tilanpuute aiheutti sen, että en kokenut rakastavani enää toista. Pelkkä toisen naaman näkeminen aiheutti jo vitutusta, johtuen siitä että kokoajan jokin rassaa.
Nyt kun saan tilaa, eli on erottu, nii johan alkaa taas rakkaus maittaa. Muistelen suhdetta lämmöllä.
Mutta erottu mikä erottu. Tein valintani ja yritän kestää sen. Ei ole reilua roikottaa. Vaikka roikottaminen olisi kyllä ollut ihan vilpitöntä,eli muutaman viikon näkemättä toista olisi selkeyttänyt sen että kaipaanko häntä lisää, vai onko helpompi erota kokonaan. Toki helppoa kestää ero, ei suuria suruja, kun asiasta on 24 tuntia aikaa, niin ei siinä vielä ehdi kovin syvällisesti toista ikävöimään. Aika näyttää pitääkö minun poistaa hänen numero puhelimesta, etten ala soittelemaan ikävissäni häntä takaisin 4 viikon kuluttua.
Meillä ongelmana oli nimenomaan liiallinen kommunikaatio. Itse en osannut olla hiljaa, ja toinen oli liiankin hiljaa kuunnellen kaiken.
Todella mielenkiintoinen tuo pointti epäaitoudesta ja miellyttämisessä, juurikin sellaisessa kierteessä olimme, hän yritti miellyttää minua, ja minä puolestani yritin kommunikoida häntä miellyttävällä, ymmärrettävällä tavalla. Perseelleen meni.
ja Meiju Diakoni voitko lukea vielä tämän:
se kahden miehen pyöritys juolahti mieleeni tuosta toisessa ketjusta nimeltä "kumman kaa" , koska siinä käskettiin ottaa etäisyyttä molemmista joista se nainen siinä ketjussa on kiinnostunut!
Siksi aloin pohtiakin tätä, että etäisyyden ottamista ehdotetaan vaihtoehtona, mutta jos se on kerran roikottamista, niin miten ottaa etäisyyttä kahdesta miehestä yhtäaikaa, ja miten sen niille miehille kertoo jos haluaa olla rehellinen..
Kylähän siinä yksin jää jos totuuden kertoo. Mutta ehkä kuuluukin silloin.
Mut jos ihminen aina olisi liian rehellinen, niin tuskin täällä kukaan enää olisi kenenkään kanssa.
niin ja eihän etäisyyden ottaminen siis ole käytännössä mahdollisa, vaan heti jos ei toimi niin on pakko joko erota tai sopeutua.
eihän siinä pysty asioitaan miettimään, samalla kun keskustelee! KUn se toinenkin vääntää sitä omaa pointtiaan kokoajan rautalangasta sinun korvaan, niin millä helvetillä ihminen pystyy edes tietämään mitä ajatella.
Siksi olen luullut että etäisyyden otto voisi olla ratkaisu, koska saa ne ajatukset itselleen ja voi miettiä mitä haluaa, ennenkuin menee julistamaan ne toiselle..
Mut tää on tätä, ei se kerran onnistu niin pakko oli vain rykäistä päätös.
Onkohan sekin kuin eduskunnassa, että kaikki äänestää eri asiaa, ja on vain pakko tehdä jokin päätös vaikka se ratkaisu olisikin ihan surkea, pääasia että jotain on päätetty niin se asia ei kokoajan roiku.
Eihän nyt hyvänen aika ajattelu vaadi etäisyyden ottamista! Eikä suhde sitä, että koko ajan pitää roikkua toisessa ja pälättää, mitä mielessä liikkuu.
No mut jos toinen haluaa tietää, ja kysyy?Pakkohan sille on vastata? Sit jos se kysyy jotain rakastatko? rakastatko?
niin 10 kertaa jaksan sanoa että rakastan, mutta yhdennellä toista kerralla alan jo miettiä että niin itseasiassa. Rakastanko mä? Mitä rakkaus on? Ja sitten tulee sanottua että no en tiedä. Sit aletaan selvittää sitä, että miks en tiedä ja onko suhteella tulevaisuutta.
No sit tiedän vielä vähemmän, koska jos en rakasta ja toisella on noin paha olla, niin kai mä jotain silloin teen väärin: Ja sit sanon että vois vaikka vähän ottaa etäisyyttä. Sit toinen sanoo että nonii mut haluatko jatkaa vai et? sit mietin aikani, ja sanon että ehkä. Se on silloin roikottamista, joten päätän että no okei, ei sit olla yhdessä.
Hei vielä etänä
Kiitos kiitoksista, mukava, että vastaukseni herätti ajatuksia. Hyvä myös, että saitte tehtyä ratkaisun ja että jopa olet varautunut siihen, ettet yksittäisessä tunnekuohussa sitten ripustaudu mieheesi uudestaan vaan tahdot pitää ratkaisusta toistaiseksi kiinni. Elämähän sitten vuosien varrella näyttää, onko jotain myöhemmin tapahtunut niin, että alatte uudestaan, mutta se olisi sitten jo ihan toinen tarina.
En vain usko, että ihminen ihan vilpittömästi voi elää kahta suhdetta miettien kummankohan kanssa jatkaisi. Uskon, että ihminen silloin on jollain lailla jonkun pelkojensa, mielensä haavojen tms vanki eikä elä 'vapaasti'. Ei myöskään ole ihmiselle hyväksi (siis näille miehille) tulla vertailluksi että kummankohan se nyt ottaa, jos molempiin on jo jonkunlainen suhde kehittynyt. Jokainen ihminen kaipaa tulla valituksi omana itsenään, sellaisenaan, ilman että täytyy vakuuttaa tai markkinoida itseään kumppanilleen.
Nämä ovat kimurantteja asioita, koska jokaisen oma menneisyys, ihmissuhteet, psyykkinen historia jne vaikuttavat tilanteisiin. Useimmilla ihmisillä on sielussaan joitain solmuja joita tiedostamaattaan heijastaa puolisoonsa.
Jos asiat vaativat pidempää selvittelyä, voi ja kannattakin hakeutua terapiaan.
Antoisaa kesää ja viisautta elämään!
Meiju-diakoni
Voi se olla niinkin, että ei ole rikkinäinen tai kipeä kun sitä miettii kummasta miehestä olisi enemmän kumppanuutta arjessa? Sehän voi olla ihan maalaisjärkeä, jonka perään aina kuulutettaan, ettei valitse heti sitä joka on kiva, vaan ajattelee tulevaisuutta ja yhteisiä tavoitteita. Tai joku haluaa kumppanuutta juhlassa.
Mulla on tasan yksi pelko, ja se on se että suhde estää mua olemasta oma itseni jollain tapaa, ja päädyn köyhäksi ja työttömäksi, siksi että parisuhdeongelmat vievät minusta puhtia.
Ja itselläni on kokemus vertailluksi tulosta, henkilö jota deittailin osoittautui että tapailee toistakin yhtäaikaa. Tulin hirveän mustasukkaiseksi, ajattelin että hyi, nyt se pääsee sänkyynkin molempien kanssa ja pystyy "vertailemaan" ja paljastuukin että olen huono.
Mutta uskon ettei tämä minun epävarmuuteni ollut sen henkilön vika, joka vain oli sattunut tapaamaan kaksi yhtämukavaa samaan aikaan. Vaan johtui siitä, että pidän liikaa tabuna tiettyjä asioita. Kun tulin siihen tulokseen, että vika on omassa päässäni, pystyin unohtamaan kokonaan sen kolmannen pyörän eikä minua haitannut yhtään.
samoiten etäisyyden ottamisessa olen MIELESTÄNI varautunut siihen, että kumppani hakisi tuolloin vaikkapa seksisuhteita muualta. Eihän ole oikein velvoittaa toista olemaan puutteessa, siksi että itsellä on hanat kiinni.
Joten en kyllä perään kyselisi, onko hänellä ollut muita silläaikaa kun minä mietin.Se ratkaisee, että kenenkanssa haluaa olla.
En usko että sekään kaksoisnaimista harrastava ketä deittailin valehteli, kun sanoi minun olevan parempi.
Hän on vain yksiviivaisempi kuin minä, ehdoton yksiavioinen, ehdoton siinä että pitää seurustella tai olla ilman, ehdoton siinä että kuulun yksin hänelle tai saan mennä menojani. Näin se on. Mikä sopii minulle, ei sovi toisille.
Valehtelua en kestä, eli jos toinen vaikkapa suhteen aikana pettäisi, niin suuttuisin kyllä. Mutta jos olen itse pyytänyt etäisyyttä, niin sitten vastaan siitä. Toinen vaan joutuu odottamaan, jos eikykene itse ottamaan etäisyyttä samaan aikaan.