Mies sanoi ihailevansa minun veljeäni, koska hänen vaimonsa on ollut masentunut ja depressiossa monta jaksoa, ja alituisessa lääkityksessä.
"Kuitenkin", paasasi mieheni "Sinun veljesi ei ole hylännyt vaimoaan, vaan huolehtinut ja kannustanut yli 40 v. Häntä on pakko ihailla. Kukaan ei varmaankaan voi ymmärtää kuinka raskasta veljelläsi on ollut. Mutta hänellä on velvollisuudentunto."
Sanoi hän. Alkoholisti, joka ei ole vuosikymmeniin selvää päivää nähnyt. Joka on ollut taakkana ja huolehdittavana minulla koko avioliittonsa ajan, 40 v. Ja jota en ole jättänyt, velvollisuudentunnosta.
"Kuitenkin", paasasi mieheni "Sinun veljesi ei ole hylännyt vaimoaan, vaan huolehtinut ja kannustanut yli 40 v. Häntä on pakko ihailla. Kukaan ei varmaankaan voi ymmärtää kuinka raskasta veljelläsi on ollut. Mutta hänellä on velvollisuudentunto."
Sanoi hän. Alkoholisti, joka ei ole vuosikymmeniin selvää päivää nähnyt. Joka on ollut taakkana ja huolehdittavana minulla koko avioliittonsa ajan, 40 v. Ja jota en ole jättänyt, velvollisuudentunnosta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jollekin elämäntarkoitukseksi riittää velvollisuudentunto. Usein heistä tosin kehittyy ns vihaisia vanhuksia, joita katkeroittaa elämätön elämä ja velvollisuudentunnosta tehdyt uhraukset, joista ei koskaan kiitosta saa. Oma valinta, joka tapauksessa.
Ja joillekin riittää, että kotona on äiti, joka hoitaa juoksevat asiat ja ruuan lautaselle. Kun oma äiti vanhenee liikaa, hankitaan naapurista 30 v. nuorempi, tehdään pari lasta ja heittäydytään lopuksi itse kolmanneksi.
Moni aviopuoliso herää tilanteeseen liian myöhään.
Vekkulia sukua teillä. No noinhan se menee että heikot yksilöt löytää toisensa.
Jotkut taas tajuavat jossain vaiheessa että tutut viat elämässä ovat sittenkin pienempi paha verrattuna ulkomaailman ihmisten tunne-elämän, älyn ja etiikan nykyiseen jääkauteen.
Perheenjäsenen krooninen sairaus on monessa tapauksessa muiden elämänikäinen taakka, joka vain on kestettävä. Sanottakoon sitä sitten tyhmyydeksi tai velvollisuudentunnoksi, ehkä jopa rakkaudeksi.
Näinhän se on, jokainen itse päättää mikä on oman elämän sisältä ja tärkeysjärjestys. Valittaminen ja vertailu on silloin turhaa kun on tehnyt tietoisen päätöksen.
Vikoja ja virheitä on jokaisen elämässä mutta oma katkeruus olisi hyvä tunnistaa, erityisesti jos sen selittää muiden syyksi tai ympäristön viaksi; sitähän se ei ole.