Miltä miehestä tuntuu naisen ulkonäköön puuttuminen. Oma mieheni ei juuri välitä ulkonäöstään. Kun olemme johonkin lähdössä osoitan soveltuvat vaatteet ja pyydän ajamaan parran. Myös hiusten leikkuun teen kun tukka alkaa roikkumaan niskassa. Mies toteuttaa pyyntöni yleensä mukisematta. Ostan suurimman osan hänen vaatteistaan kun ei niissä liikkeissä viihdy(yhteisistä rahoista). En haluaisi, että hän tuntee itsensä rumaksi hössötykseni takia. Surku vaan, että komea mies menee piiloon jos en puutu ja kulkee resuisen näköisenä. Jos hän itse menee vaateostoksille on tuloksena halvimmat mahdolliset rytkyt, halpis kaupasta kainaloon asti ylettyvät juntti farkut ja kokoa liian pieni paita. Kuulostan ihan nartulta:) En mä sit muissa asioissa komentele.
kaverin pukeminen
pukija
26285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Et kuulosta nartulta. Itse joudun tekemään samoin, paitsi mieheni on niin jästipää että enää ei välitä ajaa partaa tai leikata hiuksia. Puhtaat vaatteet laittaa kyllä ylleen muttei yhtään kato sen enempää miltä näyttää. En jaksa aina olla äiti jo keski-ikäiselle miehelle. Kyllä välillä hävettää kulkea miehen kanssa jossain kun ollaan kuin yö ja päivä.
Kuuntelee kyllä kun sanon että ihmiset kohtelee pummin näköistä myös pummina. Että turhaan valittaa jos ei kaupassa saa palvelua vaikka olis rahaa kuinka paljon mutta ulkoinen olemus välittää muuta.
Näin se nyt vaan on, sori jos loukkaan jonkun tunteita mutta tosiasia on että ihmiset lokeroidaan pelkän pukeutumistyylin ja ulkonäön perusteella. Kaunotar/komistus ei tarvi olla kunhan on muuten huoliteltu ja puhdas. Risuparta ja ylipitkä tukka ( kaljamaha) ei todellakaan ole hyvä yhdistelmä.
Naisia on näillä palstoilla jo ihan riittävästi haukuttu tyylitajuttomuudesta, osa varmaan ihan syystäkin, olen itsekin huomannut.
Parisuhteen on vaikea menestyä, jos arvomaailmat eivät kohtaa. Toinen arvostaa pinnallisuutta, kuten pukeutumista ja toinen taas ihmisyyttä. Ymmärrän kyllä, että te pinnallisesti elämään suhtautuvat häpeätte kulkea puolison kanssa, joka ei täytä asettamamianne laatuvaatimuksia.
Parisuhteessa on vaikea molempien olla onnellisia, kun puoliso pitää yrittää muuttaa omien mieltymysten mukaiseksi. Parempi olisi vain hyväksyä puoliso omana itsenään tai hankkiutua epäsopivasta puolisosta eroon ja etsiä toinen, paremmin itselle sopiva kumppani.
Syvällisyys ei tarkoita omaan napaan tuijottamista. Kuuluu hyviin tapoihin ja toisten huomioon ottamiseen, että pitää habituksensa siistinä. Tilanteen mukaan toki.
On tämä meidän parisuhde kestänyt 15v. Arvomaailmaan kuuluu moni muukin asia kuin ulkonäkö. Harvassa ovat ne ketkä voivat jättää ulkonäön täysin huomioimatta. Ainiin, ensitreffeillä(netin kautta tavattiin) miehellä olo juuri sellaiset juntti farkut ja karmea paita, parta taisi olla ajettu ja silti rakastuin.
"Kuuluu hyviin tapoihin ja toisten huomioon ottamiseen, että pitää habituksensa siistinä."
Tämä, jos mikä on arvomaailmaan liittyvä mielipide. Joillekin tämä arvo on merkittävä, toisille taas muiden asioiden arvostamunen on tärkeämpää.
Tähän mennessä kai ainoa miehinen mielipide ja kitkeränsävyistä tuntuisi olevan. Itse en häpeä puolisoa vaan ärsyynnyn, kumpi sitten lie kamalampi pinnallinen luonnevika. Se jolle vastasit kertoi sanoneensa miehelle että "turha sitten valittaa jos....". Oliko siihen mitään mielipidettä jos huomasit? Nimittäin mieshän kyllä aina valittaa osaa vaikka ei itse tee asialle mitään ja vaikka on suoraan kerrottu mikä on asiassa pielessä.
Ei sen tarvitse edes olla mikään tyyliseikka. On sekin ongelma jos on kuuma/kylmä, ei tullut mukaan pipoa tai hanskaa, sukka valuu alas kävellessä, hajallisesta kengästä huilaa vesi sisälle... Kaikkien suunnitelmathan siinä rajoittuu kun yksi ei pärjää. Ja sitten ne toimimattomat sukat jätetään lattialle mistä korjaan ne joskus pyykkiin ja mistä ne sitten joskus taas osuvat jalkaan ja taas ollaan lirissä. Jos muistan niin voin vaatimalla vaatia sukat näytille ja heittää ne itse roskiin samantien, itse omatoimisesti hän ei niistä luovu tai muuten sijoittelulla osoita että kyseessä on juuri ne sukat jotka ei enää täytä tehtäväänsä kunnolla.
Toki joudun ostamaan myös sukkia tilalle ja sen nyt vielä kestää. Kenkiä ei voi toiselle ostaa joten hajonneissa se menee luultavasti vielä kuukausia. Yksin hän ei asiaa hoida ja yhdessäkin haluaisi aina mielummin katsoa ihan mitä muuta tahansa ku kenkiä ja rättejä. Mutta ei se sitä valittamista hajallisista ja toimimattomista kuteista estä, ei tietenkään. Eikä estä kiukuttelemasta jos pyydän jotain huomaamaani tarjoustuotetta ohimennen sovittamaan se tieto ja ymmärrys että yksin hän ei jokatapauksessa asiaa koskaan tule hoitamaan.
Joten siinä sitä sitten ollaan, märissä sukissa jotka ovat hautoneet kengissä joita ei muuten taatusti olla kunnolla koskaan kuivatettu vaikka vesi menee sisään aina kun sataa. Onko siis enää olemassa jotain ihan yleisiä tapoja vai onko se vaan yksinkertaisesti julmaa vaatia ketään tekemään mitään vastoin tahtoaan? Jos kengät alkaa kasvaa sammalta niin muut voivat hankkia pyykkipojat nenään koska eritoten mies pitää hyväksyä ihan sellaisena kuin se on?
Naisesta ei lienee niin väliä koska lapsettomana en aivan varmasti ole aina ollut tällainen: Äiti ja kodinkone. Olen siis muuttunut mutta eipä siihen kukaan pakottanut ei. Pitäisi hyväksyä puoliso ja antaa sille tilaa muissakin asioissa. Kerran kahdessa vuodessa siivoaminen on riittävä tahti ja syödä voisi kertakäyttöastioista. Ja korvatulpat pitäisi myös hankkia ettei tarvitsisi kuunnella sitä itkua jos asiat kuitenkin on pielessä. Mutta kaiken teen vapaaehtoisesti vastaisuudessakin ihan vaan jotta kaikilla olisi kivaa. Muistan lähtiessä kysyä keski-ikäiseltä mieheltä onko pipo ja hanskat mukana ettei tarvitse pelkästään autossa istua. Ja kaikki, mitkä sovittamatta pystyy ostan ihan omasta alipalkastani myös miehelle jotta se voi seuraavassa hetkessä kontata uusien vaatteiden kanssa auton alla.
Kiitos, ymmärsit viestini pointin tismalleen vaikken osannut tuoda asiaa päivänvaloon siten että kaikille menis yhdellä kertaa jakeluun.
Niin kummalliselta kuin se ehkä sun korvissa kuulostaakin, en ole ihan niin pinnallinen kuin kuvittelet. Suo anteeksi etten huomannut että tekstini (kun oli aika lyhyt) viestitti pelkkää pintaa.
Suhteessani arvomaailmat kohtaavat muuten hyvin paitsi juuri tällä saralla. On eri asia ettei mies osaa pukeutua, laittaa kuitenkin puhtaat vaatteet ylleen muttei muuten HUOLEHDI terveydestään (on kasvattanut ison oluttynnyrin vatsan kohdalle) ja risupart a rehottaa koska "ei huvita ajaa".
Kun hänet tapasin, vuonna miekka ja kirves, oli mies kivannäköinen, hoikka ja huoliteltu, en ottanut itselleni rähjäistä ukkoa.
Minua kummastuttaa kuinka paljon naisten rupsahtamista ja rumuutta saa näillä palstoilla haukkua mutta kun miehen totaalista rupsahtamista mainitsee niin haukut sataa taas naisen niskaan (ei yllätys).
En ymmärrä mikä siinä on niin hemmetin vaikeaa pitää itsestään vähän huolta? Edes sen oman kumppanin takia jos nyt ei itseään yhtään kiinnosta. Puhumattakaan omasta terveydestä.
Ihmettelen myös sitä että kun itse pidän huolta sekä terveydestäni että ulkonäöstäni, niin olenkin pinnallinen??? Minä kun luulin että se on jokaisen miehen unelma että oma vaimo/kumppani jaksaa hoitaa itseään ettei tarvi vaimon ulkonäköä hävetä? Ilmeisesti ei. Kas kun olen ymmärtänyt senkin asian ihan väärin.
Vai tarkoittaako se sitä että vaimon kuuluu olla kaunis ja huoliteltu muttei miehen?
Teet niin tai näin, se on aina väärin, ok, ymmärretty.
No, nuo asiat nyt sattuvat kuulumaan hyvään käytökseen. Aivan kuten esim. se, miten muille ihmisille puhuu. Joillekin muiden ihmisten huomioon ottaminen ei ole tärkeää. Mikäs siinä. Ristiriitoja parisuhteessa ja muutenkin sosiaalisessa elämässä se kuitenkin ymmärrettävästi tuottaa.
"Huoliteltu", pidän huolta itsestäni ensisijaisesti itseni takia, mutta toisaalta se, että tunnen oloni hyväksi, heijastuu myös ulospäin. Haluan myös miellyttää mieheni silmää ja elää tuon miehen kanssa mahd. terveenä vielä pitkään.
Se millaiseksi hyvä käytös mielletään on hyvin subjektiivista. Minunkin mielestäni erityisen likaisissa ja rikkinäisissä vaatteissa jatkuvasti kulkeminen ei ole sopivaa.
Jos te naiset ette kehtaa junttimaisesti pukeutuvien miestenne kanssa kulkea, niin ostakaa heille vaatteita ja toivokaa että mies haluaa niitä käyttää. Älkää kuitenkaan yrittäkö itse päättää, miten puolisonne pukeutuu tai hiuksiaan tai partaansa pitää. Se on jokaisen yksityisasia.
Itsestään huolehtiminen ei ole kummallista. Jos sitä vaatii toiselta itseään miellyttääkseen, se on.
Terveys ja pukeutuminen ovat kaksi eri asiaa. Miksi halusit rinnastaa nämä toisiinsa?
Löysit tästäkin ketjusta naisten haukkumista? Enhän kai vaan minä siihen syyllistynyt? Jos olet sitä mieltä, kerro miten.
Tätäkö tarkoitit?
"Että turhaan valittaa jos ei kaupassa saa palvelua vaikka olis rahaa"
Missä kaupoissa sinä käyt? Minä en ole vielä koskaan asioinut kaupassa, jossa pukeutumiseni olisi ollut ongelma.
Ilmaisin epäselvästi. Minua kiinnosti tietää mitä mieltä olet siitä että kirjoittajan mies ilmeisesti valittaa asiasta joka on korjattavissa mutta ei sitä tee hyvän- eikä pahantahtoisesta avusta ja neuvonnasta huolimatta. Jos koko maailma ei pelaa yhden miehen säännöillä niin vaimon on vaan pakko kuunnella kaikki rutinat niin kauan kun koko maailma muuttuu kunhan ei puutu rutisevaan resupekkaan?
Se on, edelleen, kuin lapsi joka ahdistuneena valittaa miksi kaikki katsoo hänen vaaleanpunaista irokeesiaan mutta suuttuu jos häntä neuvoo että hävitä se pehko jos et halua herättää huomiota. Punk tuli 70-luvulla ja väitän että vaaleanpunainen irokeesi kerää katseita edelleen joten voi tulla aika pitkäksi maailman muuttumista odotellessa myös resupekoilla.
Tästä oli kyse eikä siihen sikäli kuulu missä sinä taikka minä asioidaan ja onko juuri sinun pukeutumisesi aiheuttanut missään ristiriitaa toivomasi ja saamasi kohtelun välillä. Kertojan miehellä ilmeisesti on, ja hän siitä valittaa vaikka ei suostu ottamaan apua vastaan asiassa.
Mielestäni aloittajan tapauksessa vain naisella on ongelma. En ole lukenut kirjoittajan miehen valittaneen asiasta, joten ainoastaan nainen kokee miehen pukeutumisen epäsopivana, koska häpeää kulkea epätyylikkään miehen rinnalla.
Miehelle asia lienee jokseenkin merkityksetön, joten vastaus alkuperäiseen kysymykseen on: Miestä tuskin tässä tapauksessa haittaa, että nainen huolehtii koko perheen stailauksesta.
(ei kannata yleistää kaikkia miehiä koskevaksi ohjeeksi)
No voihan se tietenkin niinkin olla että vain nainen on sanonut jotain että älä sitten valita vaikka mies ei ole valittanutkaan, mene ja tiedä. Yhtä hyvin olisit voinut kyllä leikkiä että näin olisi tapahtunut ja vastata kysymykseeni. Ja niin kuin voit lukea niin meillä ainakin valitetaan mutta ei mielellään tehdä asian eteen mitään järkevää. Aina tietenkin voi järkevyydenkin kyseenalaistaa sen mukaan kuka on arvioimassa mutta sitten taas se seuraava kysymys olikin onko jotain yleispäteviä rajoja mitä aikuisen ihmisen tulisi osata jo ihan itsenäisesti.
Alkuperäinen kirjoittaja ei maininnut valittamisesta mitään. Se oli tuo hänelle ensimmäisenä vastannut nimimerkki "huoliteltu".
Niin, mikä se oli se sinun kysymyksesi? Vastaan mielelläni.
Olin jo ehtinyt päästä käsitykseen että ymmärsit mistä kirjoittajasta puhutaan eikä se todellakaan ole missään vaiheessa ollut alkuperäinen. Aina voi lukea ketjun pari kertaa uudelleen jos tipahtaa välillä kärryiltä. Tuli juuri tunne että kanssasi on keskusteltu aikaisemminkin eikä siitä oikein mitään tullut joten nyt alkaa tuntua siltä että en lähde tähän ollenkaan tällä kertaa. Pysyttelet aina visusti aidassa tai aidanseipäässä riippuen siitä mistä toinen yrittää kysyä tai puhua? Tai sitten vika on minussa. Joka tapauksessa ei tämä kannata, mutta jos pääset takaisin kärryille omin avuin ja keksit kysymyksen niin anna palaa vaan.
Otan kommenttisi henkilökohtaisena loukkauksena. Toivottavasti jatkossa sinäkin opit kohdistamaan kommenttisi käsiteltävään asiaan etkä muihin palstailijoihin.
Kiitos ja näkemiin.
Joo, kyllä yksi tärkeä asia seksuaalisuudessa on se, että toisen olemus viehättää. En tiedä, mitä liikkuu ihmisen päässä, joka ei tästä halua huolehtia - pysyä kumppanin silmissä haluttavana. Ehkäpä seksuaalisuus ei ole tälle miehelle tärkeää? Tai kertokaa te, mikä moisen käyttäytymisen mielestänne aiheuttaa - tuohon syvällisyyteen en epäseksikkään ulkonäön syypäänä oikein ole valmis uskomaan:)
Ikävää että sinusta tuntuu tuollaiselta vielä kun mielestäni sanoin että vika voi yhtä hyvin olla minussakin. Joka tapauksessa veisi aivan liikaa aikaa ja energiaa tällä hetkellä kirjoittaa kaikki samat asiat 10 kertaa enkä suoraan sanottuna ymmärrä miksi juttuja ei voisi lukea useampaan kertaan. Itse teen ensin niin jos en jotain hahmota, samoin kun muutenkin koitan kaikessa ensin etsiä vastausta itse. Myöskin arkielämässä. Putkiaivoilla oikeassakin elämässä tuntuisi aukeavan suu ensimmäisenä ennenkuin edes yritetään itse esimerkiksi etsiä mitään mikä johtaa helposti passauttamiseen ja toisen juoksuttamiseen.
Jos emme toisiamme ymmärrä niin emme ymmärrä. Juuri nyt en ehdi tämäntapaista toimintaa jatkaa ja luulisi että sinullakin olisi parempaa tekemistä. Mielestäni saan lopettaa elämästäni jutut jotka eivät hyödytä ketään ilman että siitä pitää loukkaantua.
Minäkin tapasin mieheni netissä. Pisti vielä tekstiviestin ennen eka treffejä ettei jaksa laittaa farkkuja että haittaaks verkkarit. Laitoin et ei haittaa. Ite olin ostanut uudet alusvaatteet ja kengät. Ajanut jokaisen ylimääräisen karvan kehosta. Laittanut hiukseni tiptop ja valinnut vaatteitani varmaan pari päivää. Meikki oli viimeisenpäälle ja perhosia mahassa. Siellä se mun tuleva siippa sit seisoi. Asemalla. Verkkareissa ja jossain ihmeen kangastakissa joka oli sen työtakki. Siinä oli maalitahroja ja muutenkin kulahtanut. Ei ollut partaakaan jaksanut ajaa. Samanlaisesti on sitten panostanut koko parisuhteen ajan minuun. Kyllä se viihteelle lähtiessä laittautuu mutta minun kanssani ollessa ei kiinnosta. Tätä kirjoittaessa on pakko miettiä että olin varmaan hullu ja epätoivoinen..ja olen yhä.
Meitä miehiä on tässä asiassa moneen junaan. Esimerkiksi pomoni kaikki vaatteet on hänen avovaimonsa työmatkoilta tuomia merkkivaatteita. Hän tuntuu olevan lähinnä ylpeä niistä. Minä haluan ostaa itse vaatteeni. Vaimo kelpaa hyvin makutuomariksi, muttei ostajaksi, koska olen tarkka vaatteistani. Joku kolmas sitten pukeutuu samoihin farkkuihin ja bändipaitaan kuin 20 vuotta sitten ja neljäs ostaa vaatteensa Tarjoustalosta.
Eli ei voi tietää, mitä kukin mies asiasta ajattelee.
Olis hienoo jos naine ostais vaatteet mitä käytän kun itse en tiedä muodista mitään. ajan parran kyllä aina ja mulla on lyhyt tukka aina, suihkus käyn mutta pukeutua en osaa. Kuljen shortseissa tai verkkareissa kesällä. Sukkia en tietenkään käytä sandaaleisssa.
Minä käytän sukkia sandaaleissa, mukavuussyistä.
Ei kiinnosta pätkääkään miten mies josta välitän, pukeutuu. Itseänikään ei vois sellaset pinta-asiat kuin pukeutumindn vähempää kiinnostaa. Kun on siisti ja puhdas, siinä kyllin. Tärkeitä asioita ovat mitä yläpäästä ja sydämestä löytyy, vai löytyykö mitään? :)
Itse kerran tapailin muuten mukavaan miestä mutta ongelma oli juuri se, että hän ei pessyt omia vaatteitaan olivatpas ne kuinka törkyisen näköisiä, ei harjannut hampaitaan eikä ollut kovin "normaalissa" mitoissa harrastuksensa juomisen takia. Hienovaraisesti kun kysyin asiasta niin vastaukseksi sain ympäripyöreää selitystä vaikka omasta mielestäni ei olisi paljoa vaatinut. Sitten tämä kuitenkin huomautteli jos itselläni oli finnejä naamassa, karvat oli päässeet kasvamaan ja ehdotteli jos kokeilisin hienompaa vaatetta päälleni. Pakko kyllä sanoa, etten sellasita miestä itselleni kehtaa ottaa, sillä en jaksaisi tuota kauaa katsoa. Toivottavasti löytää samankaltaisen naisen itselleen tai naisen jota nuo asiat ei haittaa.