Pahassa liemessä

henkistä vapauttta, kiitos

Moi!
Voitteko auttaa?????

vuosia sitten sanoin vaimolle että haluan erota niin hän masentui ja yritti itsemurhaa. Tästä on kulunut muutama vuosi ja taas kun sanoin että haluan erota tämä parisuhde ei toimi niin hän sanoi että kun hän on "pois" niin ei ole huolta ja sanoi ettei hän halua erota hänelle on parempi vaihtoehto kuolla. Meillä on lapsia ja pelkään että lapsetkin sekoavat. Tässä olen yrittänyt elää parisuhteessa mutta en voi tunteilleni mitään että ns.tukehdun tähän liittoon
ja haluan erota mutta kun toinen ei ja uhkailee tuolla lailla niin olen todella avuntarpeessa, olkaa hyvät ja auttakaa mitä teen???

19

2818

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Herttinen

      Tilanteesi on sietämätön.

      En ryhty keittiöpsykologiksi ja analysoi sen enempää puolisosi mielenterveyttä kuin sitäkään miten se loppuviimein Sinuun vaikuttaa.
      En edes pysty antamaan muuta kättä pidempää käytännön vinkkiä kuin sen, että *MARS MATKAAN!* joko työterveysasemalle tai terveyskeskukseen.
      Siellä avoimesti kerrot juuri saman kuin tällä palstalla. Enempää ei tarvitse, kysyvät kyllä mitä haluavat tietää. Ja ohjaavat Sinua eteenpäin siten, että saat apua ja tukea elämääsi kohti parempaa huomista.

      Älä lakaise asiaa maton alle, vaan käsittele se vastuullisesti, ottaen ensisjaisesti huomioon lastesi ja itsesi hyvinvointi ja se, että puolisosi (ja sitä kautta koko perheenne) tarvitsee ammattiapua.

      Toimi jo huomenna.

      • kielonkukka

        Olet tervejärkinen nainen. Kunpa me kaikki vaikeassa tilanteessa olevat saisimme jostain kummasta voimia ottaa itseämme niskasta kiinni!


    • Havukka-ahon ajattelija

      Olet luvannut rakastaa vaimoasi myötä- ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema teidät erottaa.
      Ole tosi mies äläkä jätä vaimoasi.

      Kirjoita kirje vaimollesi, jossa kerrot kaikki asiat, joiden takia haluat erota.
      Pyydä häntä vastaamaan kirjeellä takaisin.
      Tunnusta kirjeessäsi kaikki tunteesi ja tekosi vaimoasi kohtaan. Ihan kaikki.

      Ihmiselämä on lyhyt. Pitääkö sinäkin aikana hylätä ja erota puolisostaan.

      Surettaisiko sinua vaimosi kuolema.
      Kuvittele, jos kuolisit huomenna. Vaimosi itkisi haudallasi pois menoasi.

      Avioero on kuin kuolema. Vaimosi tunteet eivät ole mitenkään omituiset. Avioliiton kuuluu päättyä jommankumman tai kummankin luonnolliseen kuolemaan.

      Ajattelisitko vanhuksena, että kannatti erota, nyt tuli elettyä elämisen arvoinen elämä?

      Eroaminen tai eroamattomuus ei anna vastausta tukehtumisen tunteeseesi.

      Jos avioliiton Luojaa, Jumalaa, ei olisi olemassa, niin sinun täytyisi elää täysillä tunteidesi mukaan tämä elämä. Tekisit sitä, mikä sinusta parhaalta tuntuisi.
      Mitä tapahtuisi kuoleman jälkeen, jos Jumala olisikin olemassa?
      Edessäsi olisi loputon tuho, vaiva ja ahdistus.
      Vaikka et olisi mitään pahaa tehnytkään.
      Paha teko tosin tosin on jo se, kun etsit omaa etuasi avioliitossasi.
      Rakkaus ei etsi omaa etuaan.

      Ainoastaan Jumalan Poika voi antaa sinulle sen, mitä vaimosi tai eroaminen ei voi sinulle tarjota: kaikki synnit anteeksi ja iankaikkisen elämän.
      Omasta kokemuksestani voin sanoa, että iankaikkisen elämän saaminen on parasta, mitä voi saada tässä elämässä.
      Saat tuntea sen, että ei tarvitse koskaan kuolla.
      Saat tuntea, kuinka Jumala rakastaa.
      Voitte saada vaimosi kanssa tuntea yhdessä, kuinka Jumala rakastaa teitä yhdessä ja yksilöinä.

      "Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
      Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."
      (1. Joh. 4:9-10, KR38)

    • vaimolle ja menoksi

      Lääkitys päälle sille eukonkuvatukselle.

      Ei se saa pilata sun elämää.

      Hoidata se kuntooon- mielentervystoimistoon purkamaan pöllöä päätään!

      Säkin kuolet sen kanssa jos jäät!

      Avioliiton pyhät valat ovat keinotekoista keekoilua ilman mitään käsitystä oikeasta elämästä!

      • Eroa ajoissa

        Lähde ajoissa, ennenkuin hän pilaa ennenkaikkea lastesi elämän. Lähde kun on vielä aikaa elää.
        Sairas ihminen hoitoon. Vaikka pakko sellaiseen.


    • älä hosu

      Tuo kirjeen kirjoittaminen on hyvä asia. Sillä tavalla on helpompi purkaa, kertoa tunteistaan toiselle ihan rauhassa. Miettiä asioita, myös millä tavalla kertoo asioista. Se selkiyttää monia asioita myös itselle. On jonkinlaista terapiaa. Vaimo voi sitten rauhassa lukea ja sulatella.

      Voisitko ajatella, että menisitte käymään yhdessä perheneuvojalla, jossa molemmat voisitte puhua rauhassa ongelmistanne. Neutraali osapuoli tuo helpotusta vahvoihin tunteisiin ja tilanteisiin.
      Siinä saa näkökulmaa joihinkin unohtuneisiin asioihin. Vaimosi pääsisi alkuun oman itsensä tutkistelussa, kasvussa. Päädyitte sitten yhteen tai erilleen, se kannattaa. Aina kannattaa käydä läpi edellisten suhteiden vaikeudet, ettei vie niitä uuteen ehkä. Samoin jos ei ole uutta suhdetta. Ymmärrys toista kohtaan voi löytyä ja vaikka se rakkauskin vielä.

      Olet tehnyt oikein, kun olet ollut vaimosi tukena. Tosin toista ei saisi kahlita. Jossain vaiheessa sen yli pitää päästä. Ehkä sen kasvu prosessin myötä. Jos hän hellittää kahlitsemista, oletko valmis jäämään?

      Ero on vaikea kriisi, vaikka sitä itse haluaisikin. Nainen on herkkä, tunteella elävä, jos riippuvainen miehestä vielä vaikeampaa.

      Vaimon aktivoiminen on tärkeätä. Teette erilaisia asioita aluksi yhdessä, jatkossa pikkuhiljaa erikseenkin, silti voi olla yhteisiä juttuja. Pääasia, että vaimolla muutakin tekemistä ja ajateltavaa. Että hän alkaa luottaa enemmän itseensä ja kävelemään itse.

      Miettikää yhdessä, mitä konkreettistä teette selvittääksenne vaikeudet. Sitoudutte molemmat siihen prosessiin ja tiettyyn aikaan. Vaimonkin luottamus herää ja toivottomuus hellittää. Sinua helpottaa, kun asiat etenevät ja saat henkistä vapautta suhteeseen pikkuhiljaa enemmän. Katsotte prosessin loppuun ja sen jälkeen teette päätöksen jatkosta. Päätös on silloin helpompi tehdä, oli se mikä tahansa. Monesti voi löytyä halu jatkaa yhdessä :) .

      Tämä on nyt sitä vastamäkeä, jossa rakkaus punnitaan. Älä anna periksi. Rakkauden eteen on vaan yksinkertaisesti tehtävä "työtä, työtä ja työtä" jossain vaiheessa. Voisitko huomioida vaimoasi enemmän? Kun seurustelitte ennen naimisiin menoa, mitä teit hänelle, kuinka osoitit rakkautesi hänelle. Voisitko tehdä niitä juttuja nyt hänelle uudestaan? Kun on varma toisen rakkaudesta ja saa sitä, ei tarvitse kahlita.

    • Turtunut

      Ymmärrän ahdistuksesi ehkä liiankin hyvin. Olen nainen ja itse elänyt täysin tunteettomassa liitossa nyt lähes jo seitsemän vuotta. (ei siis seksiäkään 7 vuoteen) Olen yrittäny useaankin otteeseen puhua mieheni kanssa siitä, että meidän olisi paras erota, koska liittomme ei kerta kaikkiaan voi toimia näin. Hän on kuitenkin joka kerta uhannut itsemurhalla jos lähden. Ja tähän päivään mennessä en ole uskaltanut lähteä, koska en todellakaan tiedä, toteuttaako hän uhkauksensa vai ei! Meillä on kolme lasta ja juuri heidän takiaan en sitä riskiä uskalla ottaa ja tietysti sen takia, koska aidosti pelkään pystynkö kantamaan sitä syyllisyyden tunnetta, jos hän aikeensa toteuttasi. Enkä voi todellakaan ymmärtää, miksi hän on sopeutunut tähän kulissiliittoon ja kokee, että kaikki on näin "hyvin", vaikka olen puhunut ja puhunut ja puhunut niin omasta pahasta olostani kuin myös siitä, ettei tilanne voi olla hänellekään kovin miellyttävä, mutta kaikki tuntuu valuvan kuin vesi hanhen selästä ja hän kuittaa kaiken siihen, että tekee itsemurhan jos jätän hänet.
      Omalla kohdalla kävi siis päätöstäni pitkittäessä niin, että masennuin myös ja yksinkertaisesti vaan "luovutin" Nyt yritän kestää päivän kerrallaan ja se päätös lähteä on hiipunut jo pelkäksi haaveeksi, joka ei varmaan koskaan toteudu. Elän hänen ehdoillaan!
      Koti ei enää edes tunnu kodilta ja sen seinien sisällä on todella ahdistavaa elää. Lapset ovat itse myös sen todenneet ja sanoneet, että erotkaa, mutta en ole heille tätä "syytä" tietenkään voinut kertoa. Kun pahoja riitoja ei enää ole ja kulissit on "komeat" niin tähänkin (kait) tottuu.

      Tiedän siis kokemuksesta, että tuo on pahinta manipulointia ja toisen alistamista mitä aviopuoliso voi toiselle tehdä, ja siitä vaan pitäisi lähteä, jos itsellä on paha olla ja se vaikuttaa jo lapsiinkin. Se on helppo kirjoittaa tähän, mutta käytäntö kuitenkin sanelee jotain ihan muuta.
      Olet jo saanut loistavia neuvoja siitä, että "kestä ja puhu-puhu-puhu vaimosi kanssa.." ja "pistä hänet hoitoon". Se nyt vaan tiedetään myös, että ei käytännössä ole ihan helppo juttu kun toinen nyt muutoin ei täytä mitään pakkohoitokriteereitä eikä välttämättä itse halua hoitoon, koska ei koe itseään mitenkään mieleltään järkkyneeksi . Hän kuitenkin jo yritti toteuttaa uhkauksensa kerran, joten eiköhän hänelle siinä vaiheessa tarjottu apua? Tietysti kannattaa yrittää, jos löytää yhdenkin syyn miksi jatkaa liittoa, mutta kerroithan että tilanne on ollut tukahduttava jo vuosia ja haluat eron, joten olet varmaan jo omalta osaltasi miettinyt ja yrittänyt ihan tarpeeksi!

      Niin valitettavasti minulla ei ole yhtään hyvää neuvoa jolla voisin auttaa! Olen vaan varoittava esimerkki siitä, mihin tuollainen pidemmän päälle sitten johtaa, jos mitään ei tee – Sinä sairastut myös ja turrut vaan jaksamaan päivästä ja vuodesta toiseen! Joten VOIMIA Sinulle, ja mene ainakin itse puhumaan jollekin ammattiauttajalle ensin, kuten noissa edellisissäkin neuvottiin, - niin Sinulle ei ainakaan käy näin!!!

      • Koo

        Voisi luulla, ettei teillä ole lapsia, jos seksiä ei ole ollut 7 vuoteen. Kenen lapsia ne ovat?


      • ihmettelee myös
        Koo kirjoitti:

        Voisi luulla, ettei teillä ole lapsia, jos seksiä ei ole ollut 7 vuoteen. Kenen lapsia ne ovat?

        jos lapset ovat esim. 8, 10 ja 12v, eivätkö ole enää lapsia, vai mikä sun mielestä tuossa on ihmeellistä?


      • Turtunut
        Koo kirjoitti:

        Voisi luulla, ettei teillä ole lapsia, jos seksiä ei ole ollut 7 vuoteen. Kenen lapsia ne ovat?

        Siis ihmettelet kenen lapsia? No kyllä ne meidän siis ihan yhteisiä ovat kaikki kolme. Olemme olleet naimisissa 16 vuotta katsos, - eli sujui se seksi joskus "alkuaikoina". Mutta nyt on sellaiset tunteet kuoleet totaalisesti toista kohtaan ja tämä selibaatti on ihan oma valinta!


    • henkistä vapautta kiitos

      Kiitos teille kommenteista, On totta että olen papin edessä luvannut rakastaa myötä ja vastamäessä ja se on pyhä rikos että haluan erota. Totta on myös se että olen kuitenkin ihminen ja siis erehtyväinen, jos silloin olisi ollut Jumala paikalla kun avioliitosta sovittiin niin emme olisi menneet naimisiin Hyvä "HavukkaAhon ajattelija" kyllä olen sydämmeni satuttanut myös tuosta kohtaa, usko pois. Olen vuosia, todella vuosia, ajatellut että kyllä rakkaus tulee takaisin mutta kun ei ole sitä papin kysymää tahtoa enää niin en valitettavasti voi sille mitään, se ei ole tullut ja sitten joku kysyy oletko yrittänyt tarpeeksi? Olen niin paljon kun minä vain ihmisenä olen kyennyt, en enempää. Tässä on tietysti suurena kysymysmerkkinä minulla se että kun olen ollut vaimoni vieressä niin miksi aina tuntuu että jonkun toisen vieressä olisi parempi,(kaipaan henkistä yhteyttä, rakkautta, elämän harmoniaa) Sitten olen miettinyt että toisen kanssa tai yksin olisi parempi kasvattaa lapset jne. Vaimolla ja minulla on niin erilaiset ajatusmaailmat. Vaimon takia on mennyt välit sukulaisiin molempiin suuntiin, ystävät on kadonnut joska mulla ei niitä ole hirveästi koskaan ollutkaan. jne kiitos Teille palautuksista, kirjoittakaa edelleen, olen kiitollinen

      • ToinenN

        Toivottavasti et ole käyttänyt kolmansia osapuolia helpoittaaksesi oloasi. Sillä se on väärin. Omat sotkut on selvitettävä ensin ja sen jälkeen vasta aloittaa uutta suhdetta. Tiedän miehiä jotka käyttävät toisia naisia tiskirätteinä, ja seilaavat heidän kanssaan edestakaisin, näin tekevät hallaa myös toiselle naiselle. Itsekkäästi.


      • Minni

        Elämä ei aina ole hauskaa ja arki aika harmaata, mutta mielestäni meistä jokainen on oman onnensa seppä. Olen itsekin elänyt kuin jossain olisi jokin toinen maailma ja paljon parempi kuin tämä. Aina ajattelen miten asioiden olisi mentävä, vaikka tiedän niiden menevän toisin. Syytän itseäni siitä, etten ole onnellinen puolisoni rinnalla. Syytän itseäni myös siitä, etten ole enää ylpeä miehestäni. Jos meillä menee jutut avioeroon niin ukko ottaa auton avaimet käteen ja sanoo tekevänsä asiat helpoksi ajamalla pöpelikköön. Kuten huomaat niin vastauksia ei minullakaan ole, mutta ne kaikki kysymykset. Ollanko yhdessä vain siksi, ettei viitsitä erota? Syyllistänkö itseäni mahdollisesta erosta koska miehenihän on ns. hyvä mies ei ryyppää, hakkaa yms.? Olenko epäonnistunut elämässä jos eroan? Haluaisinko itse, että joku on kanssani vain velvollisuudesta? Miksi viihdyn paremmin muiden seurassa kuin puolisoni? Olen kuin eri ihminen työssä ja harrastuksissa. Tuskinpa voin syyttää kuin itseäni jos totean vuosien päästä kuinka kurjaa elämäni oli vaikka tiedostin sen. Tällä hetkellä otetaan etäisyyttä. Asutaan saman katon alla, mutta vapaa-aika kuluu omissa puuhissa. Järjestelyt on joskus huvittavan väkinäisiä, mutta kannattaa yrittää. Jos alkaa kaipaamaan toisen seuraa niin toivoa on ja jos taas ei niin kaipa mitä odottaa toisaalla onnellisemmat ihmissuhteet.

        Toivottavasti en vain masentanut lisää?!?!


      • piialotta

        Uskon, että olet yrittänyt kaikkesi suhteenne eteen. Eikä sen enempään tarvitse pystyäkkään. Entäs jos nyt lopetatkin yrittämisen ja jätät KAIKEN "Herran haltuun" ja hyväksyt sen ettet enää itse voi asialle mitään.

        Toimivaan suhteeseen tarvitaan aina kaksi osapuolta. (ja tekee mieli sanoa, että kolmaskin osapuoli, Jumala taivaassa). Vaimosikin pitäisi saada se ymmärtämään. Yksin yrittäminen kun ei johda loppujen lopuksi mihinkään, vaan vie vain kaikki voimat ja viimeisetkin rakkauden rippeet. Tosiasia sekin ettei toista voi muuttaa, vain itseään voi muuttaa, mutta sekin kannattaa tehdä oikealla asenteella vaikuttimenaan rakkaus toista kohtaan. Puhuminen rehellisesti ja suoraan auttaa aina, vaikkei se heti tilannetta ratkaisisikaan. Eli teidän tapauksessanne kannattaa puhua, puhua ja puhua ehdottomasti jonkin kolmannen osapuolen kanssa esim. papin, perheterapeutin tai avioliittoneuvojan kanssa.
        Älä jää enää yksin (tai kaksinkaan)asiaa jauhamaan!!!
        Vaimollasikin on varmasti paha olla, sinä olet ehkä se vahvempi osapuoli. Vaikuttaa siltä että hän todella kärsii huonosta itsetunnosta ja vääränlaisesta riippuvuudesta sinua kohtaan. Hänen kannattaa hakea myös psykologin tai psykiatrin apua omiin henk.koht. ongelmiin, ellei jo ole hakenutkin.

        Uskon, että kaikella on oma tarkoituksensa. Silläkin että olet juuri kyseisen naisen kanssa naimisissa ja että elämänne on nyt sitä mitä on. Vaikkei se mitenkään tarkoitukselliselta sinusta tällähetkellä tuntuisikaan.
        Kuuntele sisintäsi, älä luovuta. Tee se minkä sydämessäsi oikeaksi koet. Jos elät rehellisesti itseäsi ja muita kohtaan, voit luottaa siihen että lopulta kaikki järjestyy parhain päin, mihin ratkaisuun ikinä päädytkään.

        Tuli vielä mieleen sellainen kirja kuin Kiitä sittenkin ja Kiitoksen voima, kirjoittanut Merlin Carothers.

        TSEMPPIÄ =)


    • minnamari

      ....itsemurhalla. Kertoi olevan haluton jatkamaan elämää jos minä lähden. Kertoi ettei ikuna halua ketään toista naista ja haluaa sen jälkeen vaan kuolla!
      Kolme vuotta sinnittelin avioliitto helvetissä kunnes lähdin pois. Ennen eroa kerroin uhkailusta miehen siskolle, joka sitten toimittikin miehen hoitoon muutamaksi päiväksi. Hän sai apua ja minä elämäni myös takasin. Ex mieheni avioitui vuoden päästä, minä elelen edelleen lasten kanssa. Erostani on jo 10vuotta.

    • niin surullista

      itse kunnioitan tota avioliitto-lupausta niin paljon,että kun sen joskus jollekin, ts. omalle rakkaalleni vannon,ni pidän siitä myös kiinni.
      Surettaa niin,kun ihmiset menevät hetken huumasta naimisiin tuntematta toista edes niin kovin hyvin...Ei avioliitto ole kuitenkaan mikään pakko!!Ja se että vaimosi uhkaa itsensä tappamisella kertoo vain hänen huonosta itsetunnosta.Miten kukaan haluaa elää suhteessa,joka ei toimi, jossa rakkaus on kuollut ja yhteenkuuluvuudentunne kadonnut?!En ymmärrä...Jokaisella on todellakin oikeus onneen.
      Eikä kenelläkään ole oikeutta kahlita toista ihmistä...
      Koitahan jaksaa.Ja voi nyt olla varsin kylmästi sanottu,mutta luulenpa,että se sun vaimosi vaan uhkailee...Toivon niin,että te kummatkin löytäisitte onnen ja sen oman sielunkumppaninne...täältä jostain...

    • Tara

      Olen ollut naimisissa 2 kertaa ja molemmat miehet ovat valitettavasti olleet jollain tapaa sairaita.Hoivaajaluonne kun oikein imuroi narsisteja jne. "parannettavaksi" rakastamalla.
      En kerro yksityiskohtia,mutta eka erosta on kohta 12v ja toisestakin yli 4v.
      Molemmat uhkailivat koko liiton ajan minua tappamisella,väkivaltaa molemmissa.Toista liittoa kesti vain 2v,olin silloin jo ihan kypsä eroon,masennuksen partaalla.
      Molemmat ex-mieheni uhkasivat tappaa itsensä,jos jätän.Uhkailuksi jäi.Olen sitä mieltä,että vaimoso kiristää sinua ja pakottaa jäämään huonoon liittoon.
      Itse ajattelin niin,että lastenkin kannalta tuollainen pelon ja ahdistuksen vallassa eläminen on tuhoisaa.Ja meillä on vain yksi elämä,uusintaa ei tule.Miksi kaikkien muiden pitäisi kärsiä,jos yksi perheenjäsen on sairas?
      Lapsillakin on oikeus turvalliseen elämään ilman ahdistusta.
      En kadu erojani,kadun sitä,että tuli tehtyä huonoja valintoja aikanaan.Toista ei voi pelastaa rakastamalla.Jos joku haluaa riistää hengen itseltään,se on oma päätös ja oma asia.Ei puoliso voi auttaa,jos ei asianomainen itse hae apua.Tukena voi olla,mutta ei terapeuttina.

    • yksvaan

      Ovatko lapsenne riittävän vanhoja ymmärtämään tilanteen? Lapsia ei saisi laittaa vanhempiensa vartijoiksi, mutta kyllä hekin voivat olla vanhempien tukena kun ovat riittävän vanhoja. Oletetaan: sinä lähdet ja lapset ymmärtävät syyt, lapset jäävät vaimollesi. He pitävät huolen siitä, että heidän perhe-elämänsä jatkuu kuten tähänkin asti - paitsi sinä et ole hoitamassa heidän asioitaan. Sinä pidät yhteyttä lapsiisi sovitun mukaisesti ja olet heidän tukenaan muutenkin. Mutta vaimosi kehotat hakeutumaan lääkäriin päänsä kanssa. Lastenkin elämä kärsii jos äiti on päästään sekaisin. Menkööt lääkäriin sitten lasten takia jos ei itse koe olevansa hoidon tarpeessa...

      No, ehkä hän sitten tokenee ja jatkaa elämää, mutta varaudu, että hän saattaa piinata sinua muissa asioissa eronne jälkeen. Voin kokemuksesta sanoa, eräs exä ennen eroa uhkasi itsemurhalla, uhkasi jopa sen jälkeen erinäisillä itsetuhoisilla suunnitelmilla, mutta kuinkas kävi- ei kantti kestänyt kun ei uhkailulla ollut merkitystä. Niinpä hän siirtyi piinaamaan ex-miestään muutoin, pääsääntöisesti yritti saada yhteishuoltajuuden isältään pois. Ja kun minun mielestäni sellainen henkilö itse ei ollut esimerkillinen äiti. Lapset itse pitivät huolen, ettei äiti päässyt heitä käyttämään hyväksi kostotempauksissaan isää kohtaan joten niin sen naisen vain oli taivuttava kohtaloonsa. Ja on edelleen täysissä ruumiin voimissa, työelämässä, ei ainakaan ulospäin vaikuta seonneelta jne. Mies voi hyvin uudessa elämässään, ilman ex-vaimonsa sekoiluja. Eikun rohkeutta sinulle!

    • se akka

      Mahdollisimman pian, ennenkuin itse menetät henkisen hyvinvointisi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      648
      7948
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      466
      2234
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      229
      2135
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      144
      1703
    5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1230
    6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1223
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      99
      1104
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      836
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      753
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      732
    Aihe