Kutsu Jeesuksen luo

Keskeistä tuossa on se rauhan tunne. Se siitä tulee.

Mutta entä jos en saanukkaan parannusta? Kun en tunne itseäni syntiseksi, että oisin tehny syntiä..

Tämä ei tunnu ihan.siltä että olisin saanut parannuksenn Jotain tästä puuttuu, ehkäpä se synnin tunto :'( .

Mistä sen rauhan sait ?

Sen jälkeen tuli siis helpottunu olo kun rukoilin. Ja tein muka "parannuksen". Kaikkiallahan sitä hoetaan että pitää tuntea itsensä syntiseksi ennenkä voi saada parannusta... Silti koin kutsun Jeesuksen luo ja tuli tunne että pitää nyt rukoilla parannusta. Mutta miten voin tuntee itseni syntiseksi? :'(

Se ei ole tunne, se on tila ihmisessä, hyvän ja pahan itsetietoisen vastuullisen ja Jumalasta irtaantuneen minuuden kokemus itsestään, - tietoisuus itsestä Jumalasta erillisenä olentona, ja minänä. Jos minää ei ole ei ole tietoisuuttakaan tuon hyvän ja pahan välissä, jossakin itsenäisenä olentona. Jos ei tiedosta hyvää eikä pahaa ei ole myöskään minää, jolla olisi itsenäinen minätietoisuus, eli Jumalasta erillään oleva minuus. Kaipaus Jumalan puoleen kielii että tällainen tietoisuus on, ja se kaipaa Jumalasta irtaantuneena takaisin hänen yhteyteensä.

Ei ole kaipuutakaan jos ei ole erillisyyttäkään, eikä omaa minää lainkaan, vaan on vain minätön jäsentymätön kokia, mutta ei erillisyyttä tai olemassa olon tietoisuutta. Ihminen on silloin lähinnä kuin vihannes.

Niin tai auringonkukka, mutta kun sekin käätyy valoon - mene ja tiedä, - jos olet auringonkukka.

Parannuksen tekeminen on juuri sitä, että kääntyy maailman tieltä Jumalan puoleen pyytäen syntejään anteeksi.
Mitä itse kukin sitten synnillä tarkoittaa, minusta se on sitä, että elää erossa Jumalasta.
Siis sitä, että koko elämän suunta on väärä, eikä sitä tunteeko itsensä syntiseksi, niin että on tehnyt syntisiä tekoja.
Minusta on hyvä asia, että olet rukoillut ja saanut sielullesi rauhan. Sitä rauhaa ei ole syytä epäillä. Silla onhan Jeesus luvannut jättää rauhan omilleen.

Evitaa johtaa hänen lihansa viisaus tässä asiassa joten elä vaan Auringonkukka usko häntä, sillä Uusi testamentti kehoittaa uskovia näin:

Room. 6: 11; >> Niin pitäkää tekin ITSENNE synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksesssa Jeesuksessa >> ja jae 18:sta >> te synnistä vapautettuna olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi >> ja jae 22 >> mutta NYT kun olette synnistä vapautet, ja Jumalan palvelijoiksi tulleet on hedelmänne pyhitys.

Ero on siinä että: Jeesus on jo nyt vapauttanut MEIDÄT synnistä, ja ME OLEMME JO KUOLLEET POIS SYNNISTÄ, - emme joskus vasta kuollessamme vaikkapa elämämme lopussa vaan JO NYT, KUTEN Room.6:18,22; sekä 1 Piet.2:24; sanovat että me NYT TULLEN TÄSTÄ TIEDOSTA OSALLISINA: Room.6:6,7; eläisimme jo vanhurskautettuina ja synnistä pois kuolleina OMASSA UUDESSA ELÄMÄSSÄMME HENGEN UUDESSA OLOTILASSA, KUIN KUOLLEISTA ELÄVIKSI TULLEINA: Room.6:11-13:sta eli siis syntitietoisuus, synninalaisuus ei saa, eikä sen tule hallita mietä, koska olemme KRISTUKSEEN KASTETTUINA HAUDATUT HÄNEN KANSSAAN KASTEEN KAUTTA JO KUOLEMAAN, - JA SITÄ SEURANNEESEEN YLÖSNOUSEMUKSEENKIN YHTEENLIITETTYINÄ, JA MEISSÄ ELÄNYT SYNNINORJA ON JO TÄMÄN YHTEYDESSÄ YHTEENLIITETTYNÄ KRISUKSEN KUOMAAN KERTAKAIKKIAAN KUOLLUT - JA KUOPATTU KRISTUKSEN HAUTAAN - JA SIITÄ TODISTAA UUSI LUOMUS ELI YLÖSNOUSSEEN KRISTUKSEN HENKI MEISSÄ: 2 Kor.5:14-17.

Uskova ja kastettu ei odota sitä että kuolisi pois synnistä, ja sen alta vaan ottaa uskossa vastaan sen että: se on jo hänen kohdaltaan kasteen kautta Kristuksen, sekä kuolleen, että ylösnousseen kanssa totta jo nyt.

Korjaan KUOLEMAAN...

En oikeasti tunne että tein parannuksen.. Kyllä, sitä en hyväksy mikä Raamatussa synniksi sanotaan, mutta en edelleenkään tunne olevani syntinen... Joo, vähän rauhotuin sen rukouksen jälkeen mutta luulen, ettei minua Pyha Henki täysin täyttänyt.. Edelleenkin vihaan (vähän olen leppynyt niiden suhteen).tai siis en vihaa mutta en edelleenkää rakasta niitä. Raamatussahan sanotaan että rakasta lähimmäisiäsi.. Minä odotan että koen jonain kauniina päivänä olevani syntinen, että TODELLAKIN saan parannuksen.

Sis tarkotin etten rakasta lestadiolaisia*. Jäi yks sana välistä.

Jospa lestadiolaisten syntikäsitys on lahkohengelle ominaiseen tapaan, ikäänkuin välttämättömäksi ansioksi muutettuna, tämän lihallisen eriseuran piirissä se mitä sinun ei tarvitsekaan tuntea, kuten he sitä ovat joka käänteessä, lähes neuroottisesti muka alati tuntemassa, ja myös tunnustamassa, siis syntejään anteeksi kuin jonain jatkuvasti pyöritettävänä armon heldelmäpelinä: jossa joka kierroksella muka voittaa, kun tunnustelee sairaaloisesti alati loputtomia syntejään saadakseen niitä anteeksi, "Jeesuksen nimesssä ja veressä, ja Jeesuksen nimessä ja veressä", siten kuin tästä harhaopin muodosta on tehty koko heidän lihallisen uskonnollisen suuren sirkuksensa keskeisin sisältö ja vallankäytön muotokin, sillä vain heiden anteeksi lukeminaanhan ne synnit voi muka saada oikeesti anteeksi, mikä on täyttä palturia: Katso < : Hebr.10:11-18;

Kyllä Jumala tuntee syntisi, ja siksi hän on niihin sovituksen varmuudella järjestänytkin yhden ainoan, ja ainiaaksi riittävän syntiuhrin kautta, ja juuri siitä puhuu tuo :Hebr.10:11-18: ja ei siihen mitään muita ihmisten välikäsiä tarvita, kuin yksin Jeesuksen lävistetyt välikädet, eikä tämä anteeksiantamuksen perusta ole suinkaan ihmisen oma kyky tuntea syntiä tai sitä tunnustaa, vaan Jumalan kyky nähdä ne kaikki heitettynä ainosyntyisen viattoman Poikansa päälle, sovituksen ja iankaikkisen lunastuksen ainaisesti kestävänä tekona Golgatalla eikä missään muualla, ja siellä, KATSO: tämän Jumalan Karitsan kautta, ottiin pois jopa koko maailman synnit: Joh.1:29; 1 Joh.2:2.

Tästä voi alkaa elämä ihman ihmisten arpapelien armottomuutta ja uusi elämä todellisessa lahkohengistä vapaana: "Jumalan lasten kirkkauden vapaudessa", jonka perustana on Jumlan Pojan voima ottaa yhdellä ainoalla uhrilla pois maailman synnit, ja lunastaa kaikki, ei oman synnintunnon kautta, vaan syntiuhrin voiman kautta ikuisesta elämästä osalliseksi: 1 Joh.5:9-13.

Älä mittaile itseäsi Auringonkukka Jumalan edessä oman synnintuntosi kokemisen perustalta, vaan yhden ainoan koko maailmankin synnit sovittaneen Jeesuksen Kristuksen kaikkiriittävän uhri voiman perusteella, jossa on lujat armot meille ikuisiksi ajoiksi annettu, kuten Jumalan sanakin vakuttaa, - ohi ihmisten arpapelejen ja uskonnollisten lahkosirkusten.

Jos katselet itseäsi sanan kautta, ikäänkuin Hengessä Jumalan silmin Kristuksessa, - saat elämallesi lujan pohjan: Kol.3:1-4; sillä sana ilmoittaa suuren paljastetun salaisuuden: Sinunkin elämäsin on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa - taivaallisissa, ja missä sinun aarteesi on "sillä on myös sinun sydämesi" yhdessä Hänen kanssan tallessa Jumalassa, yläpuolella kaikkea hallistusta, valtaa ja voimaa siis Kristuksessa ja siellä iha inessiivissä.

Tunsin tänään olevani syntinen. Mutta en tunne enää, sillä annoin "varmuuden vuoksi" elämäni uudestaan Jeesukselle. Mutta vielä epäilen, että onko tämä oikea tapa saada synnit anteeksi.. Lestadiolaisethan tekevät parannuksen toisen ihmisen, ei Jeesuksen kautta. Sis silleen että on toinen lesta ja sitten sille sanotaan tyyliin: " Haluan tulla uskoon. Voitko antaa minulle kaikki synnit anteeksi?" Ja sitten se toinen jo uskossa oleva lesta sanoo: " Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi." Tai en oo ihan varma miten se menee.. Mutta kun äitini tietenkin omaa lahkoansa puolustaksellensa sanoi että tuut vielä näkemään ettei sillä tavalla saa syntejä oikeasti anteeksi. Eli toisin sanoen tuo kielii vain siitä että tuo olis muka ainoa oikea tapa tehdä parannus.. Tuosta uskomuksesta on vaikea päästä eroon. Rukoilin Jeesukselta että anna minulle totuus, eläkä lestojen oppeja.

Minäkin rukoilen sydämessäni samaa puolestasi, ja kirjoitin sinulle, että näkisit itse, että Jumala on kaikki syntisi vienyt hautaan yhdessä Kristuksen kanssa, hänen päälleen heitettynä, eikä vain sinun vaan kaikkien ihmisten synnit eli koko ihmiskunnan synnit, kuoleman ainoaksi osaksi ja voitoksi. Se on Jumalan teko, jossa saat levätä, ei sinun oma tekosi. Sieltä ne eivät enää nouse ja sinne ne jäivät, sinun ja minunkin kaikki synnit, - joka ainoa. Kristus nousi kuollesta ilman syntiä, eli meidän syntejämme - ja eletään mekin niin että pidämme tämän totena, ja olemme osallisia tästä voitosta.

Yleensä jos teen synnintunnustuksen Jumalalle, siis yleisen, ei eriteltyä (syntiluetteloa), jotenkin pyydän kyllä samalla apua, että ylipäätään tuntisin Jumalan tahdon ja saisin häneltä voimaa parannukseen.

En ole koskaan kuulunut mihinkään liikkeeseen, ihan tavallinen lut. kirkkoon kastettu aikoinaan, eikä minua myöskään ole painostettu koskaan missään. Itseäni kiinnostaa kovastikin kääntymys ja pohdiskellla Raamatun puhetta näistä. En ole mitenkään säännöllinen rukoilija, saatan pyytää kertaheitolla ja sillä tavalla kun on aikaa keskittyä kunnolla, syntejäni anteeksi. Mielenkiintoista on, että sellainen on tosi vapauttava kokemus, sillä tällöin olen jotenkin suurin piirtein "tuhkaan ja säkkiin pukeutunut" kuin olisi joku suuri katumuspäivä. Yleensä melkeinpä kadun koko elämääni. Hyvin puhdistava kokemus. Joskus sitten taas saatan rukoilla suurinpiirtein litanianomaisesti, ilman sen suurempaa dramatiikkaa, yleensä jos on joku säännöllisempi vaihe rukoilussa.

Pyydän myös uskoa. Saatan pyytää muidenkin syntejä anteeksi, mitenkään erittelemättä ja että saisivat parannusta ja tuntisivat Jumalan.

Kun, ja jos tunnet tarvitsevasi Vapahjaa, Uusi testamentti kehoitaa mielenmuutokseen jossa vastaanotat kasteen Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, syntiesi kokonaisvaltaiseksi anteeksi saamiseksi Jeesuksen nimessä, ja tätä voi seurata sellainen Hengen uudistus, syntien anteeksisaamisen suoma lepo ja rauha että: Jumala sinetöi sinut vielä tämän uskonvanhurskausen sinettinä Pyhän Hengen lahjalla, joka on todellinen ja koettavissa oleva voitelu taivaasta.

luterilaisuudessa olet aina eksytettyjä.
Jeesus on kutsunut sinua pois rikollisuudesta.

herra on herra epäjumala jonka ensimmäistä käskyä ei ole raamatussa.
herra kieltää itseensä uskovia palvelemasta muita kuin häntä jumalana.
herra Luder/Lutherin katekismus; epäjumalan ensimmäinen käsky:
"Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia."

herra epäjumalanne rikollisilleen antama käsky:
Luder/Lutherin kirje 1.8.1521
"Ole syntinen ja tee syntiä rohkeasti, mutta usko vielä rohkeammin. Synti ei erota meitä Hänestä, vaikka sortuisimme haureuteen tai murhaan tuhansia ja tuhansia kertoja päivässä."

Lainattua tekstiä:
"Lars Leevi Lestadio oli ruotsalaisen luterilaisen kirkon lähettämä saarnamies joka pakkokäänsi "pakanalliset suomalaiset sivistykseen ja kristinuskoon". Sen opin tulos ja summa näkyy tänään kun satoja, mahdollisesti tuhansia lapsia on raiskattu henkisesti ja/tai ruumiillisesti. Lasten raiskaaminen ruumiillisesti ja/tai henkisesti ei ole koskaan ollut eikä ole suomalaista kansanperinnettä. Moni on tehnyt ruumiillisen ja/tai psyykkisen väkivallan jälkeen itsemurhan, eli, kyseessä ei ole itsemurha vaan psyykkisen trauman joka johti itsemurhaan on aiheuttanut uhrin pahoinpitelijä. Puhumme siis lapsi/ihmisvihasta ja joukkomurhasta. " (IL)'

http://freepathways.wordpress.com/maijan-tarina/
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012042615499590_uu.shtml
YLLÄ LIITTYVÄÄN LAINATTUA TEKSTIÄ:
"Kyseessä on vl-poliisi Juhani Tokola Kokkolasta.
***(KP)
Kokkolan kihlakunnan poliisilaitoksen järjestysosaston päällikön virkaan on 1.2. 2002 lukien nimitetty komisario Jaakko Juhani Tokola, 56. Hän on vuodesta 1997 lähtien tähän asti työskennellyt Kaustisen kihlakunnan komisariona. Sitä ennen hän työskenteli pitkään Kokkolan poliisilaitoksen komisariona.*** "

jne

Kiitos Balttikselle ja muille! Ja kiitos että rukoilet Balttis asioistani!
Mutta eikö ole niin että kun tulee uskoon rakastaa kaikkia? Minun tapauksessa myös lestadiolaisia.. Miten pystyn rakastamaan semmosia ihmisiä :/?
Oletteko uskoon tulleet ihmiset huomanneet että vielä epäuskovaisena kaikki piti peittää, ajatukset siis, musiikilla tai puhelimella. Itsellä oli niin. Nykyään en ahdistu hiljaisuudesta vaan koen sen hyvänä asiana, silloin saa miettiä näitä uskonasioita ihan rauhassa. Hetin parannuksen jälkeen pystyin ajattelemaan näitä asioita ilman mitään "taustamelua". Kai sitä halus peittää ja hukuttaa kaikki ajatukset uskomisesta..

Ghj33: Vaikka kuulun evankelis luterilaiseen kirkkoon, en harjoita uskoani minkään Lutheristeella vaan nimenomaan Jeesuksen Kristuksen oppia. Olen oivaltanut sen ettei kuuluuko lahkoon tai kirkkoon pelasta, vaan henk.kohtanen usko Jeesukseen Kristukseen. Elän Hänen opeillaan, en Lutherin