Mun koti ei oo täällä. Muutaman vuoden ajan on perhejuhlien jälkeen jäänyt sellainen outo tunne vaivaamaan. On ihana, tunne tavata sukulaisia ja perhettä. Mutta sitten se jokin jää vaivaamaan. Kunnes tajusin, että olen henkisesti erkaantunut suvustani.
He ovat hassu ryhmä ihmisiä, joita minun on tavattava tietyissä kokoontumisissa. En ole enää samalla taajuudella heidän kanssaan. Meitä yhdistää dna, mutta ei asiat ja arvot. En riitele sukulaisteni kanssa, välit on hyvät. ja huonoimmillaan asiallisen kohteliaat, käyttäydymme fiksusti.
Mutta kun juhlat on ohi, niin en pidä yhteyttä. En henkisesti kaipaa samoja asioita mistä he innostuvat. Minulla on ystäviä, joihin minulla on läheisemmät välit kuin lähisukulaisiin.
Helpotti tunnistaa tämä itsestäni. En kanna syyllisyyttä oudosta tyhjyyden tunteesta sukujuhlien jälkeen.
He ovat hassu ryhmä ihmisiä, joita minun on tavattava tietyissä kokoontumisissa. En ole enää samalla taajuudella heidän kanssaan. Meitä yhdistää dna, mutta ei asiat ja arvot. En riitele sukulaisteni kanssa, välit on hyvät. ja huonoimmillaan asiallisen kohteliaat, käyttäydymme fiksusti.
Mutta kun juhlat on ohi, niin en pidä yhteyttä. En henkisesti kaipaa samoja asioita mistä he innostuvat. Minulla on ystäviä, joihin minulla on läheisemmät välit kuin lähisukulaisiin.
Helpotti tunnistaa tämä itsestäni. En kanna syyllisyyttä oudosta tyhjyyden tunteesta sukujuhlien jälkeen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Juu - toki tuo voi joistakin tuntua ihan suurenluokan ahaa-elämykseltä. Kyseessä kuitenkin ihan normaali elämään kuuluva irtautuminen suvusta omaksi yksilökseen.
Jotkut toki elävät elämänsä "suvun aktiivisen ja osallistuvana jäsenenä", mitä tämä sitten itse kunkin kohdalla tarkoittaakaan.