Kuinka tulit uskoon?
Olisi mielenkiintoista tietää.
On tätä aihetta käsitelty ennenkin, ja kellä on tallessa aikaisempia kirjoituksia voi tuoda ne sieltä
Mutta jos joku haluaa kertoa omansa niin ilolla niistä kuulisin.
Olisi mielenkiintoista tietää.
On tätä aihetta käsitelty ennenkin, ja kellä on tallessa aikaisempia kirjoituksia voi tuoda ne sieltä
Mutta jos joku haluaa kertoa omansa niin ilolla niistä kuulisin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos todella haluat tietää, niin keksi keino, millä saamme yksityisen yhteyden. En halua tuoda helmiäni tänne sikojen tallattavaksi - enkä suinkaan viittaa tällä sinuun, jos sellaista erehdyit arvelemaan.
Tarinasi maistankin sieltä Kirkko kuulolla-palstalta, ainakin suurin piirtein, ellen nyt erehdy henkilöstä.
Mutta en halua sitä paljastaa, ellet itse halua.
Juu, en halua. Kyllä tämä palsta on uudesta luotsistakin huolimatta sellaisessa tilassa, että täytyy todella harkita, mitä tänne antaa itsestään reposteltavaksi.
Hyvä. Olen eräs, joka myös arvelee tunnistavansa sinut sieltä palstalta.
Hienoa, että olet taas täälläkin.
Minäkin tunnistin kun käytin hakukonetta ja ilmaisua "helmiä sioille". Datan louhiminen on helppoa, oi niin helppoa.
Sinä taisit olla se ateisti, jota ateistitkin häpesivät?
Ja sinä olet se trolli jonka olen murskannut joka ainut kerta.
Itse tulin uskoon nuorena, vähän yli kaksikymppisenä. Elämäni oli silloin epävarmaa, koin useita hylkäämisiä. Se ympäristö, jossa elin ei ollut mitenkään uskovaa. Jo nuorena näin kuinka elämä voi loppua milloin tahansa. Näin myöskin sen nurjimman puolen, missä toinen voi riistää hengen toiselta.
Silloin aloin kyselemään elämän tarkoitusta. Mikä on oikea tie, onko tässä mitään mieltä, mikä on totuus, miksi minä elän, mikä tämä elämä on.
Sitten jonkin ajan perästä aivan kuin joku olisi sanonut. Jeesus sanoo: "Minä olen tie, totuus ja elämä". Aivan kuin olisin saanut vastauksen kysymyksiini, aloin lukemaan hengellistä kirjallisuutta, sen myötä sitten myöhemmin tulin uskoon.
Teillä on uskovasten rikkaus, kunnioitan sitä.
Mutta, miksi Jumalan ja Jeesuksen Nimissä pitää uskoa kun Jumalallisuuden tietoutta on?
Eihän Jeesuskaan ollut uskossa vaan Jumalallisuuden tietoudessa, Lait ja opit antoi meille ja osa niistä on säilynyt väärentämättöminä näihin päiviin! Valitettavasti ei kaikki...
Kun aloitin keskustelut eri palstoilla, niin olin suuressa toivossa saada asiallista totuutta esiin ja petyin, petyin sanomattoman paljon. Sen jälkeen, noin 20-25 vuotta olen asioita tutkinut ja toivonut ja toivonut että joskus totuuden tunnustaisevat uskovaisetkin mutta ei. Se nk. miekka sivistyksen kirous on tullut ilmeisesti jäädäkseen suomeenkin... varmaa suomalais heimon luona oppia tuoneen ja vierailleen Jeesuksen opetuslapsenkin suureksi pettymykseksi.
Hm... no se siitä...
Uskon , että huomenakin on puoltaa....
Usko ei ole uskottelua vaan usko on luja luottamus kuten Raamattu ilmoittaa. Luotamme mitä Jumala on Raamattuun kirjoituttanut. Jeesus oli tietoinen omasta kutsumuksestaan ja olemuksestaan, me luotamme, että Jeesus on pelastajamme ja puolestapuhujamme.
Jumalallisuuden tietous, pelkkää sanahöpinää eikä ole raamatullinen ilmaus.
Totuutesi on hyvin epämääräistä, et ole paljastanut siitä mitään. Lestadius-, konstaapeli- ym. ihmisten rikkomus-sitaattisi ei kerro muusta kuin langenneen ihmiskunnan ongelmasta, johon Raamattu tuo parannuskeinon: Jeesus armahtaa synnintekijät ja antaa ikuisen elämän. Nyt sinä vedät yhtäläisyysmerkit ihmisten erehdyksistä Raamatun tekstiin ja poistelet mielivaltaisesti Raamatusta tekstejä. Aivan järjetöntä.
Aarre löytyy Raamatusta, ei ihmisten rikkomuksista!
Aivan sama mitä luotsi tykkää mutta Jeesus opettaa mm näin ja kieltää uskomisen:
Luukas 20:
45 Ja kaiken kansan kuullen hän sanoi opetuslapsillensa:
46 "Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa,
47 noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion".
Mark. 13:21
Ja jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tai: 'Katso, tuolla', niin älkää uskoko"
Evita sanoi :
Kuinka tulit uskoon?
Olisi mielenkiintoista tietää.
__________________
Tuossa on minun uudestisyntymäkokemukseni ja myös shrinkin..
En ollut "koskaan käynyt" kirkossa enkä kuulunut mihinkään lahkoon paitsi ev.lut. kirkkoon ja istuskelin siinä kotioloissa ,kun aloin
ajattelemaan kohtaloani mikäli kuolisin nyt HETI tähän paikkaan katumattomana synneissä "rypevänä."
Siinä sitten tunnustin kaikki syntini Jeesukselle ne jotka muistin plus nekin joita en muistanut.Siinä oli minun uudestisyntymäni,
ja tiesin saaneeni Pyhän Hengen ja olevani pelastettu vaikken sen kummempia Pyhän Hengen manifestaatioita kokenutkaan.
Siitä sitten alkoi kausi ja jossa kolusin jokaikisen sopukan uskonnosta , uskosta ja kirkoista ja niihin liittyvistä ihmisistä asioista.
Järkytykseni oli suuri huomatessani ettei niistä asioista mikään ollut sitä mitä sen sanottiin olevan.Minulla oli vahva Pyhän Hengen
tuntu tuona aikana.Ihmisten on vaikea tehdä valintojaan kun heitä johtavat sokeat paimenet = ateistipapit.
Sitten yhtenä päivänä istuskelin tupakalla eteisessä ja kuulin äänen , joka sanoi :
PUHDISTAUDU!!
Se puhui tajuntaani / kuulooni noin parin metrin päästä etuoikealta.
Järkytyin kovasti vaikken mielestäni ole sitä ihmistyyppiä.
Kun en tiennyt miten pitäisi puhdistautua niin lopetin heti TUPAKOINNIN ja kävin ehtoollisella ja EROSIN ev.lut. kirkosta koska omatuntoni
ei enää antanut lupaa tukea rahallisesti tuota PORTTOKIRKKOA.
Meni taas joku kuukausi ja minulle sanottiin :
KUOLE ITSELLESI!
Ääni tuli samaten parin metrin päästä etuoikealta.
En ymmärtänyt nyttenkään mitä olisi pitänyt tehdä,mutta aloin opiskella asiaa intensiivisesti.
___________________________________________________
ja tuossa shrinkin kokemus :
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10374850#comment-53079563
Myös oma kokemukseni on jokseenkin, kuten Pertsalla;
Etsikkoaikani oli lyhyt, mutta kuka minua puhutteli oli selvä Jumalan ääni, joka kysyi kolme kertaa;" Minulla on sinulle varattuna iankaikkinen elämä, haluatko sinä sen "?
Vastasin myötävästi, (tietenkin omia ehtojani asettaen), mutta se tuntui riittävän silläkertaa....
Varmaan viikonpäästä tuosta puhuttelusta menin erääseen hengelliseen tilaisuuteen, jossa puhuja esitti alttarikutsun, "jos täällä on joku, joka haluaa, että hänen puolestaan rukoillaan, niin tule alttarille"...
Menin eteen(alttarille) ja tuo mies rukoili puolestani ja vieläkin muistan sen elävästi, vaikka siitä on jo aikaa, tämä tapahtui -79....
Tuossa hetkessä kävi niin, että ikäänkuin olisin koko silloisen elämäni vetänyt perässäni kivirekeä ja köysi, jolla tuota vedin katkaistiin.
Muutos oli niin ilmeinen, että silloiset kaverini huomasivat sen heti, eräs läheinen kaverini sanoikin kyyneleet silmissään, että tuo on parasta mitä hän voi kuvitella sinulle tapahtuvaksi...
Eikä siinä kaikki, samaan aikaan isäni ja silloinen tyttöystäväni kokivat saman ja suunnilleen samoihin aikoihin.
Asuimme kaikki erillään toisistamme, joten tuosta toistemme etsikkoajasta emme mitään tienneet.
Aloittajan kysymykseen, mitä tein, kun tulin uskoon ?
Tein ratkaisun, eli halusin ottaa Jeesuksen sydämeeni ja sitä en ole katunut.
Olin silloin 25v ja ainoa mitä olen miettinyt, miksen tajunnut aijemmin etsiä tuota mahdollisuutta...
Koin myös Pyhän Hengen erittäin voimakkaasti silloin ja kyllä nykyisinkin rukouksessa silloin tällöin Pyhä Henki ilmoittaa olemassaolostaan.........
aamen.
Tämä ei ole henkilökohtainen kokemus ja rehellisenä en sitä sellaisena esitä.
Uskoon tulo saatiin koehenkilöön aikaiseksi stimuloimalla sähköllä matelitumaketta.
Mutta, mutta, eihän kahdessa edellisessä kokemuksissa stimuloitu sähköllä, tai eihän sitä tiedä, mitä keinoa Jumala käyttää.
Mutta ei siis ihmisvoimin tapahtunutta stimulointia, vaan Jumala herätti synnintuntoon, joka tarkoittaa, parannuksen tekemiseen omassa elämässä.
Sittä se lähtee, ole turvallisella mielellä, tiedät kuka, kun Jumala puhuu sinulle, siitä voit olla varma.
Olin jotain parin kuukauden ikäinen, mutta minut kastettiin Kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja otin vastaan Jeesuksen elämääni. Se oli uskoontuloni hetki. Sain kaiken ilman omia ansioita ja Jeesus siunasi minut kaikilla pelastuksen lahjoilla. Kristilliseen uskoon minua on sittemmin kasvatettu koko elämäni ajan. Joskus reiluna parikymppisenä katekismusta lukiessani Jeesuksen merkitys syveni huomattavasti, kun tajusin henkilökohtaisesti, mitä Jeesus oli minun puolestani tehnyt. Se oli uskoani syventävä "Ahaa!" -elämys. Olin tiennyt tämän aiemminkin, mutta sen syveneminen oli hyvästä. Eikä retki ole vieläkään päättynyt, vaan jatkuu.
Edelleen olen valtavan kiitollinen, kun vanhempani toivat minun sylilapsena Jeesuksen luo ja siitä hetkestä alkaen olen ollut uskovien seurakunnassa.
Pidin tarinastasi. Hyvää jatkoa!
Minä taas otaksun, että olin jo "uskossa" kun synnyin, sillä tulin jostain Jumalan varastosta ja siksi lapset vielä ovatkin niin onnellisia. Se oli jo aikaa sitten taivaassa sovittu, että vanhempani kastaisivat minut (luterilaiseen kirkkoon), sillä Jumala tiesi, että tarvitsen ainakin pohjaksi luterilaisuuden armokäsitteen. Vaeltelin sitten aikuisuuteen pikkuhiljaa ja jossain vaiheessa Jumalani alkoi kiinnostamaan minua ja tulin hitaasti "aikuisuskoon" jonka Pyhä Henki vaikutti minussa itselleni tietymättömällä tavalla. Voisi sanoa minullekin selvisi ja kirkastui yhä syvemmin rakkaan Kristukseni osuus tässä kaikessa. Arvelen Jumalan jotenkin vetäneen minua, ja lisäksi Hän järjesti niin, etten kovasti ylpistyisi ja joutuisinkin turvautumaan Häneen elämässäni.
Nyt kerta kaikkiaan h ä m m ä s t y i n. Luin toista palstaa, tästä valovuosien päässä olevaa ja joku mainitsi siellä tällaisen että lestadiolaisilla olisi tällainen käsitys varastosta (hänkään ei ollut lestadiolainen, kuten en minäkään). Miten käytin vielä oikein varasto-sanaa?
En ole tuntenut eläissäni yhtäkään lestadiolaista, en lukenut tekstejä, eikä asuinalueella ole vaikuttanut heidän oppejaan ja sen lisäksi olen vielä aina vähän vierastanutkin sitä.
Kukaan ei ole itselleni tietoisesti tuputtanut mitään tällaista, mutta jotenkin vain ajattelen että tulen jostakin. Varasto-sanaa käytin lähinnä sen vuoksi, ettei kukaan loukkaantuisi ja luulisi, että kyseessä on joku ihan vapaa new age -tyyppi tai sitten sielunvaellukseen uskova (mitä en myöskään ole) tai etten sanoisi jotain ikään kuin omia ajatuksia, mutta ei välttämättä kristinuskossa hyväksyttyjä. Onko meillä ihmisillä siis luontaisesti joku tällainen tietoisuus, hämärä aavistus siitä, että sittenkin tulemme jostakin?
Lähteekö tästä aavistus ihmisille Jumalasta, jotkut "muistavat" paremmin ja toiset huonommin. Sääli, että en muista lapsuudesta mitään, varhaislapsuudesta, ties mihin maailmaan lapsi vielä on yhteydessä, kunnes tämä maailma hänet siitä erottaa...
Pienenä kysyin usein äidiltäni, missä minä olin silloin kun en ollut vielä täällä meillä(lue: maailmassa). Minulla oli vanhempia sisaruksia, jotka silloin tällöin muistelivat siihen aikaan tapahtuneita asioita, kun minua ei vielä ollut. Ajattelin, että olin silloin jossakin muualla, koska ei pieni lapsi kykene mieltämään sellaista, että häntä ei vain ollut olemassa. Hän on ollut aina ja tulee aina olemaan, hän on ikuinen ja elää tavallaan ajattomuudessa. Hän elää Jumalan yhteydessä ikuisuusolentona, mutta vieraantuu siitä kasvaessaan.
Äitini vastasi aina, että olit aamutähtenä taivaalla. Se tulee kuulemma Raamatusta. Minusta oli mukavaa ajatella olleeni aamutähtenä taivaalla.
Heti kun opin ryömimään ryömin kasteen armoon, ja varsinkin kun olin sikana rypenyt rapakossa, muiden porsaiden kanssa, juottoloissa, - ja maanantait olivat varsinaista punnertamista että sai viikon alkuun, niiden lepopäivien jälkeen joiden vietosta olin joskus jopa osanmatkaa kontannut kotia kohti.