Siihen tulokseen olen tullut että täysin yliarvostettua on kaikki parisuhdekeskeisyys. Kunpa olisin jo nuorena sen tajunnut. Luulin että se on elämän tärkein päämäärä ja onni ja autuus. Vielä mitä, mikään ole sen enempää elämää vaikeuttanut kun enempi ja vähempi mahdottomissa parisuhteissa painiskelu.
Itse asiassa tosi harmillista miten paljon on joutunut kärsimään ja miten hirveästi on pahaa mieltä tullut. Oikeastaan aivan turhaan. Kun olisi aiemmin tajunnut että ei kannata. Ei minun rakkauttani arvostettu eikä sitä haluttu.
Ihan käsittämättömiä on suurin osa ihmissuhteistani ollut.
En jaksa enää edes miettiä mitä ihmettä oikein tapahtui milloinkin. Ollutta ja mennyttä ja good luck vaan in the future teille muille. Minun puolestani saa nyt olla tämä rasittava roska. En jaksa enää vaivautua. Enkä kärsiä sen puoleen. Liian vaikeaa oli minulle kaikki parisuhdehömpötys.
Itse asiassa tosi harmillista miten paljon on joutunut kärsimään ja miten hirveästi on pahaa mieltä tullut. Oikeastaan aivan turhaan. Kun olisi aiemmin tajunnut että ei kannata. Ei minun rakkauttani arvostettu eikä sitä haluttu.
Ihan käsittämättömiä on suurin osa ihmissuhteistani ollut.
En jaksa enää edes miettiä mitä ihmettä oikein tapahtui milloinkin. Ollutta ja mennyttä ja good luck vaan in the future teille muille. Minun puolestani saa nyt olla tämä rasittava roska. En jaksa enää vaivautua. Enkä kärsiä sen puoleen. Liian vaikeaa oli minulle kaikki parisuhdehömpötys.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen juuri eroamassa narsistimiehestä. Ehdittiin olla puoli vuotta samassa asunnossa. Elämäni kauheinta aikaa. Yhtä riitelyä ja toisen joka viikonloppusta (yleensä kolme päivää) juomista katsoen. Itse ei uskaltanut ottaa koska piti pystyä hyppäämään tarvittaessa auton rattiin. Nyt kun irti pääsen, saa olla aikas uskomaton mies jonka matkaan lähden.
Erittäin hyvä aloitus. Oma historia että olen seurustellut ihan ok miesten kanssa pääosin, mukaan tosin mahtui pari renttua..mutta ei parisuhde johda pitemmän päälle mihinkään, sen totesin viimeisen eroni myötä. Ja joka mies elää sillä samalla kaavalla.
Ensin ollaan niin vapaita, sitten rakastutaan ja alkaa se että ei saa olla miespuoisia ystäviä, pitää ilmoittaa toiselle menot jne..
Yleensä se miehen tapa rakastaa on monesti alistava, edes hitusen. Ei mies joudu sellaisia asioita käymään elämässä läpi kuin nainen, ja siksi se todellinen yhteys vaan aina katkeaa parisuhteen edessä, paras tilanne on ennen seurustelua kun molemmat jaksaa esittää parempaa kuin onkaan, tai EDES ovat omia itsejään eivätkä vielä yritä muuttaa toista.
PArisuhteessa vuoronperään esiintyvä tarvitsevuus, kompromissien teko, mustasukkaisuus joka ei aina ole pelkästään miehen vika toki,,,kaikki tää,
niin en näkisi vaivaa sen eteen ellei todella ole tavoitteena:
Yhteiset lapset, yhteinen yritys tai jokin muu syy miksi pitää olla yhdessä, ja samalla saa kumppanuutta..
Mut sittenkin on vielä haasteena että vaikka löytäisi miten kultaisen miehen, niin aikaamyöten ilmenee mikä sairaus siinä on toisiaan puoleensa vetänyt ja mistä asiasta siinä suhteessa ollaan riippuvaisia..toisistaan? Seksistä? alkoholista? Turvallisuudesta..
Eiköhän helpompi ole yksin.
"Mut sittenkin on vielä haasteena että vaikka löytäisi miten kultaisen miehen, niin aikaamyöten ilmenee mikä sairaus siinä on toisiaan puoleensa vetänyt ja mistä asiasta siinä suhteessa ollaan riippuvaisia..toisistaan? Seksistä? alkoholista? Turvallisuudesta.."
Kertoo aika paljon susta jos alat riippuvuuden kautta rakentamaan suhdetta ja etsimään suurennuslasilla sitä riippuvuutta. Miksei riitä syyt rakkaus tai kun toisen kanssa on vaan hyvä olla?
Haista sinä pitkä pee.
Jokainen suhde on tavalla tai toisella riippuvuutta, miksi ihmisille ero olisi muuten niin iso asia?
Sä et taida raukka rakkaudesta tietää mitään, itse et erota mikä niiiden välinen ero todellisuudessa on.
Mut toiset meistä on ehtineet pidemmälle siinä ajattelussaan, ei voi jokainen olla se penaalin terävin kynä.
Mutta onneksi on parisuhde niin tyhmät voivat keskenään tapella ja rakastaa ja rakentaa niitä rakkauteen olevinaan perustuvia idioottien yhteenliittymiä.
Tarkoittaako rakkaus aina sitäpaitsi yhdessä oloa? Jonkinhn siihen yhdessä oloon ajaa, yleensä riippuvuus ainakin ensialkuun. Jos ihmisille romanttinen rakkaus olisi täysinpyyteetöntä, niin koko parisuhde- nimistä asiaa ei olis olemassakaan, koska se yhdessäelo ei edellyttäisi missään vaiheesa minkääntason sopimuksia tai uskollisuutta yms
Ja moniko osaa rakastaa toista oikeasti, niin että päästää hänet vapaaksi?
Tuskin kovin moni ainakaan tälläpalstalla ruikuttava ämmä kun avaukset on "miksi ei mies halua viettää aikaa kanssani" "Miksi suhteemme on kylmä" jne