Kysymykseni on siis tuo, joka löytyy aiheen otsikosta; eli: mitä kautta löysit nykyisen kumppanisi? Toki saa kertoa myös sen, mitä kautta on ylipäätänsä saanut parisuhteensa alkuun.
Tämä kiinnostaa minua erityisesti siksi, koska itselläni ei juurikaan ole kavereita (ainakaan sellaisia joiden kanssa käydä bilettämässä), ja haluaisin tietää, tarkoittaako tämä automaattisesti sitä, että olen tuomittu elämään yksinäni koko lopun elämääni.
Haluaisin tietää erityisesti, tapaavatko ihmiset kumppaninsa kavereidensa ja/tai sukulaistensa kautta, kuten usein kuulee, vai onko olemassa jonkinlaisia muita tapoja. Internetin kautta solmituista treffeistä puolestaan kuulee usein niin paljon pahaa, että ilmeisesti se ei ainakaan ole kovin hyvä tapa hankkia itsellensä kumppani, mutta pitääkö tämä oikeasti paikkansa, siitä minulla ei ole minkäänlaista käsitystä.
Mutta siis, miten on, mitä kautta seurustelusuhteet syntyvät?
Tämä kiinnostaa minua erityisesti siksi, koska itselläni ei juurikaan ole kavereita (ainakaan sellaisia joiden kanssa käydä bilettämässä), ja haluaisin tietää, tarkoittaako tämä automaattisesti sitä, että olen tuomittu elämään yksinäni koko lopun elämääni.
Haluaisin tietää erityisesti, tapaavatko ihmiset kumppaninsa kavereidensa ja/tai sukulaistensa kautta, kuten usein kuulee, vai onko olemassa jonkinlaisia muita tapoja. Internetin kautta solmituista treffeistä puolestaan kuulee usein niin paljon pahaa, että ilmeisesti se ei ainakaan ole kovin hyvä tapa hankkia itsellensä kumppani, mutta pitääkö tämä oikeasti paikkansa, siitä minulla ei ole minkäänlaista käsitystä.
Mutta siis, miten on, mitä kautta seurustelusuhteet syntyvät?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ihan sillee klassisesti: lähdin kaverin kanssa yhteen kulttuuritapahtumaan, ja kumppanini oli lähtenyt sinne omien kavereidensa kanssa. Mun kaverini tunsi osan hänen kavereistaan, joten "sekoituimme" porukkaan, ja niin me sitten osuttiin juttelemaan. Siitä se lähti, enkä mä tarvinnut tähän kuin yhden kaverin.
Ensimmäisen kyytiin liftasin,siin meni 18v,ja 2 lasta.Toisen yhytin työpaikalta,siin meni 14v.
Kaikkea on tullut kokeiltua. Kavereiden kautta, baarista, sokkotreffeiltä, netistä, töistä ja vaimo opintojen parista. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joku seuranhaluinen tarkoituksella rajaa esimerkiksi netin tai baarit pois valikoimasta.
Jokainen suhdehan on ainutkertainen, joten en menisi mitään sulkemaan pois muiden huonojen kokemusten perusteella. Sitä paitsi jos netissä tulee vastaan 10 typerystä, riittää että törmää lopulta siihen yhteen hyvään.
"En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joku seuranhaluinen tarkoituksella rajaa – – baarit pois valikoimasta. "
Joku voi tehdä näin esimerkiksi sen takia, koska a) ei juo, jolloin baarissa oleskelu on aika rasittavaa, koska kännisten ihmisten huumoriin ei oikein pääse sisään, ellei itse satu olemaan vähän maistissa, tai b) jos ei ole kavereita, joiden kanssa mennä sinne baariin, nimittäin yksin voi tulla vähän orpo olo, ja kaikilla ei ole tarvittavaa sosiaalista taitoa lyöttäytyä mukaan johonkin satunnaiseen porukkaan.
Tarkoitin lähinnä niitä ihmisiä, jotka kategorisesti ajattelevat, että ihmiset baarissa ovat vain seksin perässä. Tai että kaikki siellä on juoppoja. Moni normaalisti raitis ja reipaskin baareihin satunnaisesti eksyy kavereidensa perässä. Tai jos ei edes kavereita ole, niin vaikka sukulaistensa kanssa häiden jatkoilla.
Ihan ensimmäinen poikaystävä silloin, kun olin 15-vuotias teinix, löytyi ihan vain "hengailemasta" samoissa paikoissa missä me muutkin alaikäiset (tosin siihen aikaan meno oli huomattavasti viattomampaa kuin nykyisin eli pyörittiin ihan selvinpäin paikkakunnan keskustassa).
Seuraava merkittävä suhde oli baarista alkanut suhde, joka johti avioliittoon ja perheen perustamiseen.
90-luvun puolivälissä liityin ensimmäisen kerran nettideittailupalstalle ja seuraavat pitemmät suhteet löytyivätkin sieltä kautta.
Viimeisin suhde, joka on ollut avioliittoni lisäksi ainoa joka on kestänyt enemmän kuin pari vuotta, alkoi netistä mutta ei nettideiteiltä vaan yhteisöstä, joka liittyi tiettyyn harrastukseen.
Tanssipaikoista. Tämän nykyisen ja viimeisen 1967 työväentalon lauantaitansseista.
Ruotsissa tuli norkoiltua mm. erään sairaalan asuntolan tienoilla koska siellä oli nuoria, suomalaisia naisia.
Ruotsalaisiin ei saanut kontaktia. Heti kun avasi suunsa niin tsermi tipahti väliin, että varpaissa tuntui.
Suomalaisten poikamiesparakeille joskus juuttuneet "hyväluontoiset" olivat vaivattomia kohteita.
Jos nyt etsisin seuraa niin ainoa ajateltavissa oleva foorumi olisi harrastukseni piirissä.
Nykyisen kumppanini "löysin" yllätys yllätys... Suomi24:en kautta. Tein profiilin ja sain häneltä viestin. Chattailimme ehkä n. kuukauden verran ennen kuin teimme treffit paikalliseen baariin. Siitä on nyt melkein 7 vuotta, asutaan yhdessä ja ollaan kihloissa. Eli ei se netti niin paha paikka olekaan... ;)
Netistähän ne kaikki mun suhteet on alkaneet. Suomi24 viimeisin. Joskus on tavannut niin ihania helmiä, että ne on päästänyt paremmille vesille etsiin sellaisen naisen joka on niitten arvoinen. Minä en ole. Olen roskaa. Mulle kelpaa hyvin netin narsisti alkoholistit. Joku niilläkin pitää olla ja se olen sitten mä.
"Netistähän ne kaikki mun suhteet on alkaneet. Suomi24 viimeisin. Joskus on tavannut niin ihania helmiä, että ne on päästänyt paremmille vesille etsiin sellaisen naisen joka on niitten arvoinen. Minä en ole. Olen roskaa. Mulle kelpaa hyvin netin narsisti alkoholistit. Joku niilläkin pitää olla ja se olen sitten mä." Lollol mage
En minä näe asiassa mitään hauskaa. Miksi sinä?
Aloitin taekwondon harrastamisen ja mies oli samassa seurassa mustana vyönä. Aluksi oli ihan vain oppilas / opettaja suhde (pervoilu pois mielestä nyt!!) jonka jälkeen tutustuimme, olimme ystäviä ja lopulta aloimme seurustelemaan. Nyt olemme naimisissa.
Eli harrastuksen yhteydessä ollaan tavattu, ei kavereiden kautta. Kummallakaan ei olult yhteisiä kavereita, nykyään sitten on.
Ekan seurustelukumppanin kanssa olimme opiskelukavereita.
Toisen tapasin yhteisten tuttavien kautta.
Nykyisen mieheni ja lasteni isän tapasin proosallisesti samalla työpaikalla ; olin vissiin kolmatta päivää töissä, kun tämä ilmaantui asioimaan - siis toiselta osastolta - se se oli siinä :-)
Tilasin netistä, Sinkut - palvelu se taisi olla. Ekaan treffiin se heti sattui vaikka useamman kanssa jutustelin. On ollu hyvä jo 14 vuotta. Tanssipaikoilla löytyy lähinnä iltaseuraa, jos sattuu kelpaamaan.
Suomi24.fi treffit palvelusta.
Keskustelimme pitkään palvelussa, sen jälkeen Skypessä. Tuosta meni n. kuukausi niin lomalla halusin tavat hänet ja tapasimme juna-asemalla (asuimme aika kaukana toisistamme). Kahvittelimme, kävelimme, vietimme viikonlopun yhdessä ja nyt on jo 9 kuukautta kulunut, josta ensimmäiset 6 meni kaukosuhteella, pääasiassa web-kameran välityksellä ja viikonloppuisin nähty, asuttu yhdessä koko kesä ja uuteen asuntoon muutto syksyllä.
Ihanekan poikaystävän löysin yhteisen harrastuksen kautta. Yhdessä tapahtumassa vain silmärt kohtasivat ja todettiin että ollaan samalta paikkakunnalta. Siitä se lähti.
Sitten seuraavan tanssipaikalta. Sitten ihan kadulta samaa näyteikkunaa katselemassa! Ja naimisiin menin sen kanssa jonka tapasin miespuolisen työkaverin ja hyvän ystävän kotona. Siinä kyllä mies juoksi ensin perässäni melko pitkään ennenkuin aloin taipua. Avioliittoon se lopulta johti.
Koskaan en ole tarkoituksella hakenut. Tilaisuus tulee kun sen aika on. Ja kun on avoin ja iloinen mieli!