Sinkkuus ja maaseudulla asuminen

No minä muutin maaseudulta kaupunkiin, mutta naista en ole silti saanut. En kyllä koskaan käy missään, enkä jaksa tutustua ihmisiin joten ihmekös tuo sitten.

Tämä on kyllä sitten niin maan totta kuin vain voi olla!

Itseäni onnisti, Luojan kiitos, että pääsin siinä päälle parikymppisenä pois tuppukylästä (olin alunperinkin läheisestä kaupungista, mutta varhaisen nuoruuteni ja lapsuuteni pääosin maalla viettänyt), ja jo tuolloin huomasin että alkaa hiljaksiin ahdistamaan koko paikka.

Vaikka kaupunkiin muutto voikin hirvittää tiettyjä maalaispoitsuja, on se uhraus kannattava. Itse lähes heti aloin seurustella muutettuani - maalla olin seukannut kerran aiemmin, missä oli paljon onnekasta sattumaa mukana, sillä maalla naisia oli huomattava vähemmistö miehiin nähden, ja parisuhteet pääasiassa näiden (yhä enemmän käytettyjen) naisten kierrättämistä vanhojen poikien kesken (naiset kun muuttavat aina ensimmäisenä perähikiältä pois). Eikä jotkut pääse siihen vaihtoleikkiin ollenkaan mukaan!

Tietenkin täällä kaupungissa on omat vaikeudet luoda verkostot, mutta helpompaa se on kuin vaikka että muuttaisit kaupungista maalle, missä kaikki on sukua keskenään ja muutenkin sisäänpäinlämpiävää ilmapiiriltään. Siellä osa vanhoista kavereista vieläkin viettää elämänsä parasta aikaa kylän ainoassa kaljakuppilassa, ja voin sanoa ettei kateeksi käy.

Joo-o, rakensin 25-vuotiaana ok-talon kotitilan maille sukulaisten painostuksesta. Tämmösen ihan pienen vaan...suku väitti että kyllä sä tänne emännän helposti löydät. Ja vitut. Nyt oon melkein kymmenen vuotta maksellut velkaa pois ja koittanut etsiä naista. Ei löydy, naiset nostaa kytkintä, kun kuulevat että tarvis muuttaa maalle.
Ehkä vielä joskus löytyy, ehkä ei.

On olemassa maaseutua ja maaseutua. On ihan eri juttu asua maaseudulla Nurmijärvellä kuin jossain Kainuun korvessa. Työikäisistäkin suurin osa haja-asutusalueella asuvista työskentelee nykyään jollain muulla alalla kuin alkutuotannossa. 15-vuotiaana kumpaakin sukupuolta on pikkupaikkakunnilla yhtä paljon. Sen jälkeen alkavat naiset muuttaa enemmän pois ja erityisesti noin 20-vuotiaana paljon naisia muuttaa pois. Jos haja-asutusalueella asuva 18-20 -v mies onnistuu solmimaan kestävän parisuhteen sellaisen naisen kanssa, joka ei kaupunkeihin halaja, niin mies on huomattavasti vahvemmalla kuin muutaman vuoden vanhempana parisuhteen muodostamisessa. Sitten jotkut menevät "Maajussille morsian ohjelmaan". Naiselle on selvästi pienempi kynnys muuttaa miehen luokse haja-asutusalueelle, jos nainenkin on syntyisin haja-asutusalueelta. Tapasin tänään eräässä tilaisuudessa erään maalaistalon pojan iältään 30 ja risat. Ei kylläkään työskentele maataloudessa mutta asuu haja-asutusalueella pikkupaikkakunnalla kaukana yliopistokaupungeista. Oli löytänyt tulevan vaimonsa niin joitain vuosia sitten, että jotkut yhteiset tutut olivat pienten valheiden kautta järjestäneet niin, että he kaksi tapaisivat kahden kesken ilman että he olivat koskaan aikaisemmin tavanneet. Kun he olivat kohdanneet toisensa paikalle narrattuina ja hieman siinä keskustelleet, niin he tajusivat että heitä kumpaakin oli petetty ja ideana oli ilmeisesti että he kaksi tapaisivat. Ei ehkä yleensä jymäytetä suoraan, mutta toisinaan sinkkuja koetetaan yhteisien tuttujen kautta saattaa yhteen.

Naiset ja monet miehetkin muuttavat pääkaupunkiseudun lisäksi myös muihin yliopistokaupunkeihin iso osa johonkin opiskelemaan, jotkut töihin ja jotkut muista syistä. Erityisesti monille ikänsä pk-seudulla asuneille "landea" myös ovat kirkonkylät ja kuntakeskukset ja jopa jopa kaupungit tyyliin Mikkeli, Kuopio ja Jyväskylä ihan ruutukaava-aluetta myöten! Eivät kirkonkylien ja muiden pikkutaajamien peruskoulu- ja lukioikäiset mielestään asu maalla. He ovat mentaliteetiltaan monesti lähempänä kaupunkilaisia kuin haja-asutusalueen nuoria! Eivät he osaa/halua samaistua maalaistalojen lapsiin, vaan koko paikkakunta on heille lähinnä se kuntakeskus, jossa kauppa on maks. 2 km päässä ja muut palvelut kävelymatkan päässä kuta kuinkin. Jopa lukiolaisina he saattavat tuntea oman kotikuntansa maantieteellisesti huonosti. He ovat keskimäärin todennäköisemmin toimihenkiöperheestä kuin haja-asutusalueella asuvat lapset, jotka kyllä tuntevat kirkonkylänsä vähintään tyydyttävästi. Pienempi paha naiselle voi olla muuttaa miehen takia johonkin pikkutaajamaan kuin haja-asutusalueelle -erityisesti hyvin syrjäiselle haja-asutusalueelle. On suorastaan jopa tilasto-oikku, jos joku 20-40 -v nainen asuu haja-asutusalueella omakotitalossa yksin. Esim. jollekin itsenäiselle "heppatytölle", jolla on vähintään yksi oma hevonen tämä voi sopia. Hevoset kun tarvitsevat tilaa ja omalla pellolla voi kasvattaa hevoselle heinää.

Miksi naiset on niin helvetin ihmeellisiä, että niiden perässä pitää oikein muuttaa? Eikö muka maallakin ole naisia?
Jos mies ei kelpaa maalaisnaisille niin luuletko, että kaupunkilaisille sitten kelpaa?
Kaupunkilaisnaiset varmaan ovatkin todella innoissaan heinähatuista.

Hävettää kun munattomat miehet palvovat naisia ihan syyttä. Ei se pillu tee naisista yhtään parempia ihmisiä.
Suurin osa naisista on vain ällöttäviä itsensä jakajia ja esittelijöitä. Surullistahan on, että iso osa naisista aloittaa itsensä jakamisen jo joskus 14-vuotiaana.

Ja mikä vika runkkauksessa muka on? Käden kanssa ei tarvitse tapella turhista asioista ja se on aina halukas tyydyttämään pahimmat tarpeet. Käsi ei kärsi päänsärystä kun on aika purkaa paineita.