Parisuhdetta on kestänyt nyt vuoden verran.Aluksi meni hyvin,ei mitään isompia riitoja tai vastaavaa..Parisuhde meni tiiviiksi pian..Mies on kunnollinen ja kun hän on ihana niin hän myös on sitä ja kun riidellään niin sitten myös riidellään..Rakastamme toisiamme.Menee muuten hyvin mutta on mustasukkaisuutta,riidellessä riidat menee välillä aika pahaksi,seksiä ei ole enää kovin usein..Tiedän että ainakin itse olen sellainen että kun menee huonosti niin haluni vähenevät suhteessa.Nyt on siis alkanu menemään välillä vähän huonosti..Molemmat olemme vaikeita luonteeltamme.Minua häiritsee erityisesti miehessä hänen taitonsa keskustella mikä on olematon,olen yrittänyt kaikkeni..Johtuuko siitä että miehillä luottamus puhua kaikesta kestää kauemmin?Mutta se on turhauttavaa..Ainut miten saan hänet kuuntelemaan on tekstiviestitse.Välillä suuttuessaan hän myös huorittelee..Mihin ei todellakaan ole aihetta!Olen siitäkin maininnut hänelle,sanonut että loukkaa..Ensimmäisellä kerralla aloin itkemään,seuraavat pari kertaa olin hiljaa ja sen jälkeen kun riidellessä hän haukkui huoraksi olen sanonut takaisin.Välillä myös riidat menee siihen pisteeseen että ärsytämme toisiamme loputtomiin,huudamme,paiskimme ovia,rumia sanoja ja..Se pahin väkivaltaa.Näen vain "hullun katseen"hänen silmissään..Ei hän koskaan varsinaisesti turpaan ole vetänyt mutta potkaissut,lyönyt käsivarteen,ottanut tukasta kiinni jne.Ja lyön takaisin,koska hermostun siitä ihan älyttömästi.Loppuu kun jompi kumpi luovuttaa tai alan itkemään..Väkivalta on todella väärin!Minussa hänessä on myös lievää narsismia..En tiedä kestääkö suhteemme tätä,onko hän huono mies,miten opimme riitelemään ja miten kehittäisin kärsivällisyyttäni hänen kanssaan,voiko tästä vaiheesta selvitä???Onko teillä vastaavia kokemuksia..
Huono mieskö?
Ella84
15281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lue nyt itse uudestaan viestis ja mieti kaksi kertaa, että kestääkö suhteenne.
Ei tartte olla mikään Nostradamus.
Voi voi, miten minusta tuntuu ettet sinä Elina anna periksi ja luovuta. Roikut vaan koska olet epätoivoinen
Etkä kerro itsestäsi muuta kuin epätoivoisen luonteesi, salli minun nauraa!
Ok,toi on sun mielipide!Mutta..Olisit voinut jättää kertomatta sen.Niin no kysehän oli parisuhteesta ja siinä olevista riidoista,ei niinkään minun luonteesta ja itsestäni.Tarkoitus oli kysyä neuvoa ja kokemuksia vastaavanlaisista miehistä ja riidoista,koska tiedän että en ole ainut..Joten silloin tuskin alan tässä kertomaan sen kummemmin itsestäni.Vai että epätoivoinen :D..No mutta hyvä että sä sitten tiedät sen asian,ilmeisesti kokemusta siitä asiasta.Eipä sillä jätän tuon mielipiteen omaan arvoonsa..Nämä kun on näitä tapauksia.Ja tähän maailmaan mahtuu kyllä mielipiteitä.
Huom.kts.nimimerkki ei Elina vaan Ella.
Meillä oli samanlaista miehen kanssa suhteen eka vuosi. Viisastuin ja lopetin vastaan väittämisen. Opettelin vain sanomaan "kyllä kulta ja olet oikeassa kulta". Ihan sama mitä itse oikeasti ajattelin. Onko sillä nyt sitten loppunjenlopuksi mitään väliä kuka on oikeassa kunhan rauha säilyy. Olen myös mieheni äärettömän mustasukkaisuuden vuoksi oppinut taitavaksi valehtelijaksi. En oikeastaan kerro mitään päivästäni ja jos mies jostain luonnon oikusta päättää kysyäkin. Unohdan sopivasti tai vääntelen totuutta koska sitä ei voi tietää mistä se vetää kilarit. Käytännössä en saa tavata edes ystävättäriäni jos heidän miehensä on samassa huoneistossa. Mies vaatii nämä miehet näytille. Kaikki on ehdottomasti kieltäytyneet olemassa missään tekemisissä mieheni kanssa ja hyvä niin. Valehtelen siis että ystävättäreni oli paikalla yksin. Että tätä rataa. Kaikenlaisissa suhteissa sitä voi elää kun vaan luopuu ja luopuu...
Kerropa yksikin hyvä syy jatkaa tuollaista suhdetta?
Jokin muu kuin "mut kun mä rakastan sitä eniten maailmassa" tai "mut kun se ei voi elää ilman mua".
Ei mulla ole hyvää syytä.
Jätä se.
Ja täältä löytyy heti ensimmäinen kenellä kokemusta tuollaisesta parisuhteesta ja riitelystä!!Joten et todellakaan ole yksin asian kanssa.Meillä myös niim että olemme molemmat mieheni kanssa luonteeltamme vaikeita ja sekä sen lisäksi itsepäisiä..Joten..Sepä ei sitten muuta kai tarvitsekkaan kun riidat on pahoja.Mies on monia kertoja myös lähtenyt ovet paukkuen rauhoittumaan.
Meillä se oli ainakin ohi menevä vaihe mutta yhtä h*lvettiä!Selvisimme siitä rakkaudella ja sillä että en luovuttanut ensimmäisen ongelman kohdalla.
Ja nykyään meille menee hyvin,paremmin kuin koskaan..Asumme yhdessä,olemme myös kihloissa.Ja mikä ihaninta riidat ovat loppuneet melkein täysin ja kun niitä onkin niin aiheesta ja riidat jää pelkästään huutamisen asteelle.En oikein osaa selittää sinulle että mistä tälläinen vaihe johtui..Ehkä yksi syy siihen oli miehen mustasukkaisuus ja se että luottaminen oli molemmille aluksi vaikeaa entisten suhteiden takia..Tätä vaihetta kesti puoltoista vuotta!Ja meillä oli myös niin että mies ei osannut aluksi keskustella..Ole kärsivällinen!Kun hän saavuttaa luottamuksesi niin luulen kyllä että hän alkaa sitten enemmän avautumaan,kuuntelemaan sinua kun oppii luottamaan.Vuosi on kuitenkin vähän siihen jos verrataan että uskaltaa luottaa ja se puoli kehittyy.Onko miehelläsi millainen entinen suhde,onko hänen luottamuksensa rikottu?Se heijastaa pian sitten uuteenkin suhteeseen.Uskon että selviätte tästä vaiheesta..Jo jos jostain kumman syystä niin ei sitten loppujen lopuksi käykkään niin ainakin sinä yritit,etkä luovuttanut heti.Ja rakkaus kyllä kestää uskomattoman paljonkin.Toivottavasti kaikki järjestyy!Mutta anna asioille aikaa..Ole kärsivällinen.
Ella : Mullakin kokemusta samanlaisesta parisuhteesta!Riitoja usein ja äityivät usein pahoiks.Pahaa mieltä,mustasukkaisuutta.
Käytiin parisuhdetarapeutillakin,en oikeen kokenu ett olis auttanu..Mut kylhän se varmasti jotain autto.Koska opittiin riiteleen oikein..Meillä shittiä kesti vuosi.Asiaa pahensi kolmivuorotyöt,aikaa toiselle ei aina ollu tarpeeks kun vuorot meni ristiin.
Mut mekin selvittiin siitä,siitä on ny kaks vuotta.Meille on syntymässä lapsi ja häät on syksyllä.
Kai se oli se rakkaus ja molempien tahto selvitä vaiheesta.Ei se oo mitään epätoivosuutta jos haluaa olla toisen kans ettei luovuta heti ku tulee eka ongelma vastaan.Ja mä tiän tää on sellanen asia mistä ei halua tua huudella jokaiselle vastaan tulevalle ja täältä voi hakee apua ja neuvoja asioihin helposti.
Joten mä oon sitä mieltä ett kun kerta rakkautta on,muuten menee hyvin,rakastat häntä niin tekin voitte myös selvitä tosta "vaiheesta".Se on itestäkin aika paljon kiinni ja rakkauden määrästä ett miten pian on valmis luovuttaan ja antaa olla..Kyllä mäkin välillä mietin sillon ett "h*tto soikoon että tää tilanne on välillä kun riidellään ni ihan h*lvettiä"..Mut...Onneks en jättäny ja luovuttanu.Ja todellakin kaikenlainen väkivalta on väärin,eikä se oo ratkasu mihinkään.Meilläkin se oli sitä ett suuttuessaan mies haukku usein huoraks..Minkä tajusin pian johtuvan hänen mustasukkasuudestaan.
Teilläkin se kuulostais samalta..Mainitsit mustasukkaisuuden.Kyllä se siittä,ajan kans..Se voi kestää vuoden tai vähän enemmän mut kyllä siitä selviää kun oppii riiteleen oikein.Ja tilannetta auttaa sekin kun riidan aikana vaikka sä sitte lähdet hetkeks "haukkaan happee"ettet jää tilanteeseen.Ja sen oon huomannu ett näiyä "vaiheita"yhdistää just se ett ne on alkuvaihees suhdetta kun arki astuu mukaan..Mun yks ystävä on kokenu myös ihan sama,niillä oli tällästä eka vuosi..Sielläki mustasukkasuutta.Nekin selvis siitä ja on onnellisesti yhdes nykyään.
Se oli kans mulle yks sellane asia miks en luovuttanu ku tää ystävä oli kokenu ihan samansa parisuhteessa,koska kuuntelin hänen vuodatuksiaan.
Tuos tilantees ei kannata olla tekemisis lainkaan kun ette selvästi tule toimeen ettekä osaa puhua järkevästi haukkumatta tai huutamatta. Monet riidat pättyny toisen kuolemaan kun on lyöty ja suututtu kunnolla. Kannattais vaan miettii sitä omaa terveyttä ja perääntyy äkkiä.
Vaikka sun juttus, kiltti mies, ovat välillä vähän pässejä, niin asiaa kirjoitat !
No ei varmaan ole kiva kuunnella, jos mies haukkuu sinua huoraksi ja eihän tuollainen ole toista kunnioittavaakaan käytöstä. Kuvitteleekohan hän, että sinulla on muita miehiä ja on jotenkin sairaalloisen mustasukkainen? Itse en olisi tuollaisessa suhteessa, jossa toista epäillään jatkuvasti ja josta kunnioitus on kaukana. Suosittelen, että lähdet vielä hyvän sään aikaan ettei tilanne mene vieläkin pahemmaksi, että mies alkaa käymään käsiksi ym. Mietihän myös, että minkälaisen parisuhteen itse haluaisit ja onko nykyinen suhteesi sen väärti.
Sekoitat nyt kaksi asiaa : Vaikea luonne ja huono käytös.
Mun mielestä te kaksi olette huonostikäyttäytyviä, ette analysoi tilanteita loppuun ennen reagointia, olette väkisin yhdessä senkijälkene kun tunteet ovat kuumenneet, jolloin pitäisi ottaa aika lisä tilanteesta ja palata asiaan kun on rauhoituttu.
Ei sellaista ole olemassakaan kuin "vaikea luonne".
Ihminen on jonkin luontoinen, mutta hänen käytöksensä, ongelmaratkaisukykynsä, keskustelutaidon kehittyminen ja tunteiden säätely sekä tilanteissa itsessään että kyky huomata tunteiden kuumenneen liikaa jotta asiallinen kommunikaatio on enää mahdollista...eli jaappa tuota vähän pienempiin osiin tuota vyyhteä, ja lakkaa tuomitsemasta teidät IHMISINÄ; ja arvostele sensijaan kriittisesti teidän käytös ja laskelmoi mihin se jatkuessaan johtaa, vai johtaako mihinkään.
Tee sitten tarvittavat muutokset mahdolliseksi, ja jos toinen ei suostu niin lähtekää eri suuntiin.
Eri suuntiin lähtemistä ei tarvitse erikseen suunnitella, jos poistuu joka kerta paikalta tunteiden kuumetessa ja ne kuumenevat vain lisää niin kohta huomaat että et ole tavannut häntä pitkiin aikoihin. Mikäli taas yhteinen sävel löytyy, niin ei ole ollut turha analyysi.
Uskomatonta miten huonoja neuvoja täällä annetaan: kehotetaan jäämään suhteeseen, koska ohi menevä vaihe... Jos mies vetää tukasta tms, niin se on fyysistä väkivaltaa. Odota vain, kohta lätty lätisee tai murtuu nenä tai pahempaa.
Kukaan parisuhdeväkivaltaan kuollut puoliso ei ole varmaan uskonut pahinta toisesta. Jos olisivat osanneet käyttää järkeä ja epäillä, niin eivät olisi varmaan kuolleet. Olisivat lähteneet.
Miksi pelkäät jättää toisen? Ei vika ole sun "vaikeassa" luonteessa, että mies pimahtaa. Hän voi suuttua, mutta jokainen on vastuussa omasta käytöksestään ja tunteiden hallinnasta. Vai oletko sitä mieltä, että naiset ovat syyllisisiä omiin raiskauksiinsa? Kyllä se on miehestä itsestään kiinni, miten hallitsee tunteensa ja viettinsä. Ei kotiväkivallan uhrikaan ole siihen syyllinen, mutta tyhmä jos jää suhteeseen.
Eroa.