Tällainen "ongelma" minulla siis miesten suhteen.
Jos yritän olla oma itseni, niin minusta ei kiinnostuta ainakaan pidemmän päälle, koska kuulemma vaikutan omituiselta. (Omasta mielestäni EN ole millään tavalla erikoinen; pidän itseäni hyvin tylsänä ja tavallisena ihmisenä)
Ja sitten taas, kun koitan kiinnittää huomiota edelliseen, ja välttelen sellaisia puheenaiheita ja asioita, jotka kenties saavat minut vaikuttamaan erikoiselta, niin sitten minä ilmeisesti muutun neiti tylsimykseksi, jonka seura aiheuttaa lähinnä haukottelua.
Jos yritän olla oma itseni, niin minusta ei kiinnostuta ainakaan pidemmän päälle, koska kuulemma vaikutan omituiselta. (Omasta mielestäni EN ole millään tavalla erikoinen; pidän itseäni hyvin tylsänä ja tavallisena ihmisenä)
Ja sitten taas, kun koitan kiinnittää huomiota edelliseen, ja välttelen sellaisia puheenaiheita ja asioita, jotka kenties saavat minut vaikuttamaan erikoiselta, niin sitten minä ilmeisesti muutun neiti tylsimykseksi, jonka seura aiheuttaa lähinnä haukottelua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on vähän sama juttu. Eniten vientiä tuntuu olevan sellaisilla pahvisilla stereotyypeillä. Miehiä ei naisen oma ajatusmaailma tai persoonallisuus oikeasti viehätä, vaan jopa ärsyttää. Tärkeämpää nille näyttäis oleva löytää sellainen tasapaksu perusnainen, joka myöntyy seksiin ja hoitaa kodin, eikä juuri muuta mieti siinä sivussa.
Jos naisella on todella radikaali ajatusmaailma tai persoonallisuus, niin silloin täytyy tietysti etsiä vastaavantyyppinen / yhteensopiva mies eikä olettaa että suurin osa miehistä olisi kiinnostuneita sellaisesta persoonasta.
Koska suurin osa miehistäkin on niitä tasapaksuja perusmiehiä, niin tietysti sellaiset miehet haluavat samankaltaista tasapaksua perusnaista.
Kärjistetysti... Tatuoidulle vapaamieliselle prätkämimmille parhaiten sopiva mies on se prätkäkundi. Ja akateemiselle rauhallisen pohdiskelevalle miehelle paras nainen on se rauhallisempi ja pohdiskelevampi akateeminen nainen.
Mitähän nämä erikoiselta vaikuttamaan saavat puheenaiheet ovat?