Aloitin keväällä työt eräässä firmassa. Olen olut ollut siellä aikaisemminkin töissä joten osa työntekijöistäkin on ennestään enemmän tai vähemmän tuttuja.
Viihdyin työssä hyvin kunnes eräs vanhempi mies alkoi piirittämään minua.
Olen itse 25-vuotias ja tämä mies lähentelee 40:ntä.
Hän on reilusti ylipainoinen naimisissa oleva mies joka kehuskelee työpaikalla itseään siitä miten on työpaikan hauskin tyyppi ja kaikki ovat muka sitä mieltä.
Alussa hän kävi silloin tällöin työpäivän aikana juttelemassa kanssani, joten en ottanut siitä vielä turhaa stressiä. En kuitenkaan missään vaiheessa ole millään tavalla anatnut ymmärtää että olisin millään tasolla hänestä kiinnostunut.
Pikkuhiljaa hän alkoi kuitenkin tulla juttusilleni useammin ja useammin, sillä ei näyttänyt olevan hänelle minkäänlaista merkistystä vaikka en aina edes vastaisi hänelle mitään kun hän puhuu tai vaikka lähtisin heti paikalta.
Hän jättää omat työnsä tekemättä kunhan saa tulla katselemaan ja juttelemaan kanssani.
Eikä hän mitenkään peittele omaa ihastustaan vaan kertoilee siitä minulle jatkuvasti ja kehuu samoja asioita minussa päivästä toiseen vaikken ota niitä kehuja edes vastaan.
Muut työkaverit ovat hänelle yrittäneet sanoa asiasta ja muistuttaa häntä että hän on naimisissa mutta tämä mies pistää sen vain kuittailun ja kateuden piikkiin ja naureskelee muiden reaktioita minulle.
En halua tieten tahtoen satuttaa muita tai olla töykeä joten en ole hänelle koskaan sanonut suoraan että jättäisi minut rauhaan ja etten ole kiinnostunut vaikken ole koskaan toiseenkaan suuntaan antanut vahingossakaan ymmärtää. Lähinnä olen yrittänyt saada tajuamaan ettei kiinnosta ilman että tarvisi nyt ihan suoraan sanoa.
Työilmapiirinkään takia en ole halunnut mitään kränää mennä aiheuttamaan.
Työsuhteeni on määräraikainen joten olen koko ajan purrut hammasta myös koska tiedän pääseväni hänestä pian eroon.
Nyt kuitenkin ihmiset työpaikalla ovat alkaneet puhumaan että meillä muka oikeasti olisi jotain ja jopa työpaikan ulkopuolella saan kuulla että kaupungilla kiertelee huhuja että tapailisimme myös vapaa ajalla.
Tämä kaupunki kun ei mikään turhan iso ole ja huhut kiertävät nopeasti.
En ymmärrä miten ihmiset voivat luulla että minulla ikinä voisi olla tämän miehen kanssa mitään, olemme täysin erilaisia luonteelta, ulkonäöltä ja ikäeroakin lähes 15-vuotta ja hän on NAIMISISSA!!
Kaikenlisäksi mies asuu melkein naapurissani, toisella puolen tietä. Hän tietää missä asun koska joku työpaikalla meni sen hänelle kertomaan, ja hän jaksaa kyllä aina mainita siitä että hän asuu sitten naapurissani ja tietää missä asun.
Koska työsuhteeni loppuu muutaman viikon päästä enkä siis tule häntä enää työpaikalla näkemään kun hän jäi lomalle, tuli hän viimeisenä päivänä ennen lomaansa sanomaan minulle että niin, kun olet täältä jo lähtenyt kun hän palaa niin varmaan voimme minun pihoilla törmätä ja silleen jatkossa.
Vastasin hänelle että tuskin mutta hän vai nauroi ja sanoi että juu, hän pyörii siinä lähettyvillä kun käy koiraansa lenkittämässä!?!?
Nyt pelkään että vaikka pääsen hänestä eroon kyllä töiden puolesta niin huhu meistä jatkaa kaupungilla ja pelkään jatkuvasti että hän ihan oikeasti ilmestyy tänne pihalleni. Asun vielä katutasossa joten näen jo painajaisia siitä miten hän norkoilee ikkunoideni ulkopuolella.
Asia ahdistaa minua todella paljon enkä enää tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
Jos hänet pihaltani löytäisin niin sanoisin kyllä suorat sanat mutta en usko että hänelle nekään menisi perille, kun tuntuu olevan vähän sitä sorttia ettei uskota vaikka kuinka sanotaan.
Viihdyin työssä hyvin kunnes eräs vanhempi mies alkoi piirittämään minua.
Olen itse 25-vuotias ja tämä mies lähentelee 40:ntä.
Hän on reilusti ylipainoinen naimisissa oleva mies joka kehuskelee työpaikalla itseään siitä miten on työpaikan hauskin tyyppi ja kaikki ovat muka sitä mieltä.
Alussa hän kävi silloin tällöin työpäivän aikana juttelemassa kanssani, joten en ottanut siitä vielä turhaa stressiä. En kuitenkaan missään vaiheessa ole millään tavalla anatnut ymmärtää että olisin millään tasolla hänestä kiinnostunut.
Pikkuhiljaa hän alkoi kuitenkin tulla juttusilleni useammin ja useammin, sillä ei näyttänyt olevan hänelle minkäänlaista merkistystä vaikka en aina edes vastaisi hänelle mitään kun hän puhuu tai vaikka lähtisin heti paikalta.
Hän jättää omat työnsä tekemättä kunhan saa tulla katselemaan ja juttelemaan kanssani.
Eikä hän mitenkään peittele omaa ihastustaan vaan kertoilee siitä minulle jatkuvasti ja kehuu samoja asioita minussa päivästä toiseen vaikken ota niitä kehuja edes vastaan.
Muut työkaverit ovat hänelle yrittäneet sanoa asiasta ja muistuttaa häntä että hän on naimisissa mutta tämä mies pistää sen vain kuittailun ja kateuden piikkiin ja naureskelee muiden reaktioita minulle.
En halua tieten tahtoen satuttaa muita tai olla töykeä joten en ole hänelle koskaan sanonut suoraan että jättäisi minut rauhaan ja etten ole kiinnostunut vaikken ole koskaan toiseenkaan suuntaan antanut vahingossakaan ymmärtää. Lähinnä olen yrittänyt saada tajuamaan ettei kiinnosta ilman että tarvisi nyt ihan suoraan sanoa.
Työilmapiirinkään takia en ole halunnut mitään kränää mennä aiheuttamaan.
Työsuhteeni on määräraikainen joten olen koko ajan purrut hammasta myös koska tiedän pääseväni hänestä pian eroon.
Nyt kuitenkin ihmiset työpaikalla ovat alkaneet puhumaan että meillä muka oikeasti olisi jotain ja jopa työpaikan ulkopuolella saan kuulla että kaupungilla kiertelee huhuja että tapailisimme myös vapaa ajalla.
Tämä kaupunki kun ei mikään turhan iso ole ja huhut kiertävät nopeasti.
En ymmärrä miten ihmiset voivat luulla että minulla ikinä voisi olla tämän miehen kanssa mitään, olemme täysin erilaisia luonteelta, ulkonäöltä ja ikäeroakin lähes 15-vuotta ja hän on NAIMISISSA!!
Kaikenlisäksi mies asuu melkein naapurissani, toisella puolen tietä. Hän tietää missä asun koska joku työpaikalla meni sen hänelle kertomaan, ja hän jaksaa kyllä aina mainita siitä että hän asuu sitten naapurissani ja tietää missä asun.
Koska työsuhteeni loppuu muutaman viikon päästä enkä siis tule häntä enää työpaikalla näkemään kun hän jäi lomalle, tuli hän viimeisenä päivänä ennen lomaansa sanomaan minulle että niin, kun olet täältä jo lähtenyt kun hän palaa niin varmaan voimme minun pihoilla törmätä ja silleen jatkossa.
Vastasin hänelle että tuskin mutta hän vai nauroi ja sanoi että juu, hän pyörii siinä lähettyvillä kun käy koiraansa lenkittämässä!?!?
Nyt pelkään että vaikka pääsen hänestä eroon kyllä töiden puolesta niin huhu meistä jatkaa kaupungilla ja pelkään jatkuvasti että hän ihan oikeasti ilmestyy tänne pihalleni. Asun vielä katutasossa joten näen jo painajaisia siitä miten hän norkoilee ikkunoideni ulkopuolella.
Asia ahdistaa minua todella paljon enkä enää tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
Jos hänet pihaltani löytäisin niin sanoisin kyllä suorat sanat mutta en usko että hänelle nekään menisi perille, kun tuntuu olevan vähän sitä sorttia ettei uskota vaikka kuinka sanotaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eiköhän viimeistään siinä vaiheessa ala uskoa, kun sanot että sinulla on hänen vaimolleen pientä asiaa. Ilmiselvästi tyyppi kuvittelee että teillä olis jotain salaromanssin poikasta. Tommosille mulkvisteille maailmanomistajille pitää pistää kovalla vastaan eikä mitään neutraaleja hymistelyjä, siitähän ne vaan innostuu.
No tyyppi kun ei tosiaan edes yritä pitää mitään salassa, vaan kaupassakin vaimo mukanaan oli yhteisen työkaverimme tavatessaan alkanut kertoa kuinka ihanan naisen hän on nyt töissä löytänyt jne.
Ei voi kuin ihmetellä tuota vaimoa. Onko heillä vapaa suhde vai onko vaimo läheisriippuvainen. Viimeisenä vaihtoehtona on soittaa vaimolle ja kertoa että hänen miehensä ahdistelee sinua.
Voi olla hyvä kertoa muille ihmisille, että mies on niin ihastunut sinuun ja että se tuntuu sinusta ahdistelulta, että ihmiset tietävät miten asian oikea laita on. Ihmiset voivat sitten kysyä häneltä, että miksi hän ahdistelee nuorta naista ja hänkin voi hahmottaa, että hän ahdistelee, eikä toiminta ole mukavaa.
Yksi keino on etsiä nuori poikaystävä tai pyytää jotain kaveria esittämään poikaystävää, että hän ymmärtäisi, ettet ole kiinnostunut hänestä. Voi kyllä olla, että tämäkään ei vähennä hänen kiinnostustaan, koska välttämättä poikaystävä ei ole mikään este hänelle, kun ei oma vaimokaan ole.
Vaikuttaa siltä että miehellä on omanlaisensa huumorintaju. Ole iloinen, ettei hän ole enää työkaverisi jatkossa. Ette ole samalla aaltopituudella.
Tuossa ei auta mikään muu kuin vastahuhu. Valittelet ohimennen vähän sinne ja tänne takertuvasta ukkelista, ei mitenkään isosti vaan just silleen tympääntynesti mainitset siitä. Varsinkin ollessasi kenen hyvänsä seurassa ja ukko lähestyy tai näkyy jossain, niin sanot heti kaverille tai kuka siinä nyt onkaan, et hei mennään toista kautta / lähdetään, ettei toi riesa taas juutu tähän. Jos löydät ukon nnorkoomasta pihaltasi, älä sano sille yhtään mitään, vaan katsot vaan vihaisesti kun kävelet ohi. Tai voit ihan sanoakin, et mitäs roikut siinä?
Keski-ikäisillä lihavilla ukkomiehillä on valitettavan usein vähän liian suuret luulot itsestään. Mua ahdisteli samanlainen tapaus ja vaikka sanoin lopulta suoraan, että en ole kiinnostunut, niin ukko vaan jatkoi piiritystään. Se loppui vasta kun vaihdoin paremman työpaikan vuoksi paikkakuntaa.
"Nyt kuitenkin ihmiset työpaikalla ovat alkaneet puhumaan että meillä muka oikeasti olisi jotain ja jopa työpaikan ulkopuolella saan kuulla että kaupungilla kiertelee huhuja että tapailisimme myös vapaa ajalla."
Ja tämä johtuu juuri siitä kun et ole ko.miehelle sanonut suoraan ettei kiinnosta, nyt jo työkaverisikin siis epäilevät että nautit piirityksestä. Sano sille ukolle töykeästi ettei kiinnosta, kyllä loppuu piiritys.
En todennäkisesti puhu samasta työpaikasta, mutta meillä vähän samanlainen kuvio näkyvissä. Naimisissa oleva keski-ikäinen piirittää nuorempaa naista. Nainen ei osaa suoraan ilmaista että kunpa saisi tehdä työtään rauhassa. Mies luulee olevansa tämän naisen erityissuosiossa. Siis se näkyy käytöksestä, että tuo mies luulee noin. No, minulla ei ole tuohon mitään neuvoja antaa. Jollet halua olla töykeän torjuva tuolle miehelle niin ei varmaan mene perille.
Jotenkin kait sellainen ajatus on päässyt syntymään, tuskin ihan tyhjästä. Kaikkein pahinta on, ettei kiltteyttään uskalla sanoa suoraan vaan antaa tilanteen jatkua. Se suoraan sanominen vaikka tyyliin, on vakavassa suhteessa, on helpoin tapa myös sille joka on ihastunut, näin kokemuksesta.
Mua jaksaa hämmästyttää tää naisten kiltteys ja mitä ne antaa sikojen itselleen tehdä ilman että sanovat takaisin pelätessään että "hän pahoittaa mielen voivoi". Melko äimän käkenä eräänkin naisen kertomusta kuuntelin miten pikkujouluissa oli työkaverimies (josta nainen ei ollut kiinnostunut) pyytänyt tanssimaan ja sitten puristellut perseestä, kuiskutellut rivoja korvaan ja näykkinyt korvastakin, mutta nainen ei ollut asiaan reagoinut koska "en viitsinyt pahoittaa hänen mieltä". Eikö tajua että kun sika saa jatkaa sikailuaan ilman estoja, niin se on sille yhtä kuin vihreä valo?