selittäkää...

Sitä on hyvin vaikea opettaa mitenkään, se kuuluu niihin asioihin jotka oppii ajan mittaan kokemuksen kautta. Mutta itse huomaan sen yleensä hevosen tavasta liikkua. Peräänannossa hevonen on kuuliainen ja kevyt kaikille avuille, ja sen askellus on pehmeää ja miellyttävää istua. Eron huomaa selvästi. Mutta jos se huijaa, sen liikunnassa ei tapahdu mitään muutoksia. Tosin joillakin hevosilla on luonnostaan niin pehmeät liikkeet että niistä voi olla vaikea päätellä mitään.

Mutta yksi hyvä merkki on se, että jos alkukäynnin jälkeen keräät ohjat käteesi ja hevonen vetää välittömästi kaulansa kaarelle, se huijaa. Hevonen ei mene oikeaan peräänantoon vain sillä, että joku kerää ohjat käsiinsä.
Mitä muita merkkejä huijaamisessa voi olla, vaihtelee suuresti hevosesta riippuen, joten mitään nyrkkisääntöjä on vaikea antaa. Hevonen voi olla etupainoinen koska ei ota riittävästi painoa takajaloille (ei siis käytä selkäänsä oikein koska ei työskentele kunnolla, = väärä muoto), tai siirtymiset askellajista toiseen saattavat olla vähemmän sujuvia. Ohjien vaikutus saattaa olla "nykivää", eli esim asetuksessa tai käännöksessä tuntuu ensin että mitään ei tapahdu, ja sitten hevosen pää ikään kuin nytkähtää haluttuun suuntaan. Laukannostot saattavat mennä kiitoravin kautta jos hevosella on sellaista taipumusta. Kuten sanottu, merkkien kirjo on laaja, mutta näihin olen itse useimmin törmännyt.

Oleellistahan on nyt ymmärtää, mitä se peräänanto tarkoittaa.

Se, että hevonen kulkee kaula kaarella, ei oikeastaan tarkoita vielä yhtään mitään.

Ratsastuksessa (jos nyt puhutaan enkkutyylistä) on tarkoitus saada hevonen liikkumaan niin, että se käyttää takajalkojaan ja nostaa selkäänsä, eli toisin sanoen käyttää vatsa- ja selkälihaksia ratsastajan kantamiseen.
Samalla hevonen rentoutuu, jolloin kaula pyöristyy.

Peräänannossa hevonen on myös kuuliainen, eli se reagoi herkästi pohkeeseen, istuntaan ja ohjasapuihin. Hevonen on koko ajan kevyellä kuolain tuella, eli tuntuma hevosen suuhun säilyy koko ajan (myös kääntäessä, siirtymisissä yms.) yhtä voimakkaana. Missään vaiheessa ohjat ei siis ole löysinä eikä vedä. Pientä vaihtelua toki tuntumassa on siinä, kun tehdään pidätteitä tai myödätään, mutta ohja ei siis ole edes myödätessä löysä.

Oleellista oikeanlaisessa ratsastuksessa on lisäksi se, että kaulan muotoa voidaan säädellä. Hevonen ei siis vaan kulje kaula jotenkni kaarella, vaan ratsastaja pystyy saamaan hevosen liikkumaan pidemmässä muodossa tai kootummassa muodossa.


Peräänantoa ei varsinaisesti näe selästä, vaan sen tuntee. Kun hevonen on peräänannossa, se pysyy ohjastuella, reagoi herkästi apuihin ja liikkuu tarmokkaasti.



Jos hevonen ei ole peräänannossa, vaan ainoastaan "kaula kaarella" ja selkä alhaalla, tyypillisiä merkkejä on esim.
- Ohjat on välillä löysät
- hevonen vastustelee kuolainta esim. painamalla kädelle tai vetämällä turpaa kohti ryntäitä jolloin ohjat löystyy
- siirtymisissä hevonen nostaa päätä tai painaa sitä alas
- hevosta joutuu pyytämään jatkuvasti eteen tai hevonen kipittää liian kovaa
- hevonen ei taivu tai taipuu liikaa
- hevonen ei reagoi pidätteisiin tai eteenpäin ajaviin apuihin