Suomessa ei esitetä barokkioopperoita? Melkein kaikissa muissa Euroopan maissa on runsas bo-tarjonta, mutta Suomi on jotenkin takapajula siinä asiassa. Muutenkin barokkimusiikin tarjonta loppuu hieman kehä kolmosen pohjoispuolelle. Renesanssiajan musiikista puhumattakaan. Kyllä kai Suomessa soittajia riittäisi, mutta he taitavat olla Hollannissa, Ranskassa, ym. Keski-Euroopan maassa leveämmän leivän ääressä soittelemassa.
Miksikähän
BOOPPE
6317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kysynnän ja tarjonnan laki.
Vaikka barokkimusiikista pidänkin, niin en juuri barokkioopperoista. Eritoten Händelin oopperoissa pidän musiikillisina puutteina duettojen ja isompien yhtyeiden puutetta, koloratuurin itsetarkoituksellista käyttöä ja saman rakennekaavan (ns. grand scenan) alituista toistamista. Dramaattisena puutteena on yleensä epäaito (ylevöitetty) juoni.
Händelin Lontoon-aikainen oopperaseurue oli yksityinen yritys, jolle oopperoiden tuottaminen oli samanlaista businesta kuin b-elokuvien teko Hollywoodissa. Sooloaarioiden harjoittaminen oli halvempaa ja tehokkaampaa kuin monimutkaisempien yhtyeiden. Vasta siirryttyään tuottamaan oratorioita kirkolle Händel alkoi enemmän kirjoittaa useammalle äänelle.
No, onhan niitä muitakin barokkioopperasäveltäjiä kuin Händel. Vivaldilta olen kuullut vain Orlando Furioson, ja siihen pätee sama kritiikki kuin Händeliin. Barokkioopperoista pidän eniten Purcellin (Fairy Queen, Dido and Aeneas) ja Rameaun (Plateau, Les Indes Galantes) tuotoksista.
ilmoitit että et pidä barokkioppperoista. Olet señvästikin ylevöitetty henkilö jonka mielipiteet ovat yhtä tärkeitä kuin Heikinheimon pienen egon kohottelut.
on paljon muitakin, kun Händelillä, kuten totesit. Itse miellyin 80-luvulla Purcellin näyttämömusiikkien kautta laulettuun barokki- ja renessanssimusiikkiin.
Rene Jacobsin viime vuosina levyttämiä mielestäni erinomaisia saksalaisia oopperoita on Telemanin, Graunin ja Kaiserin kynästä lähtöisin.
Italialaisesta musiikista Cappella Della Pietà De' Turchinin napolilaisen vanhan musiikin tallenteet ovat hintansa väärtejä. Monteverdin musiikki on myös mielestäni erinomaisen kuunneltavaa ranskalaisista Rameausta, Lullysta ja Carpentieristä puhumattakaan.
Toki barokkioopperat on hieman pömpöösejä ja mahtipontisia, mutta kyllä uudempienkin oopperoiden sanoma on pääsääntöisesti melko kevyttä.
Kyllä materiaalissa olisi valinnan varaa, mutta kaupallisuushan se ajaa aina kaiken muun edelle. Samat Carmenit, Cavalleriat ja Figaron häät vaan pyörii vuodesta toiseen näyttämöillä. Siellä porukka sitten istuu ja odottaa, koska joku suuri stara vetäisee korkean C:n.
Eikä kirkkomusiikissakaan ole paljoakaan paremmin. Joka vuosi sama Messias ja Bachin samat jutut, vaikka oratorioita, motetteja, passioita jne on satoja, ellei tuhansia.
Mikä laukaisee sinut kirjoittamaan tuollaisen henkilökohtaisuuksiin käyvän vuodatuksen? Sanoit mm: ”Kiitos että ... ilmoitit että et pidä barokkioppperoista (sic)” En minä näin sanonut vaan että ”Vaikka barokkimusiikista pidänkin, niin en juuri barokkioopperoista. Eritoten Händelin…” ja viestin lopussa sanoin, että ”Barokkioopperoista *pidän* eniten Purcellin ... ja Rameaun ... tuotoksista.
Otsikkoni ”en kaipaa barokkioopperoita” oli ehkä turhan lakoninen. Muistelin vielä vanhaa keskustelu-layoutia, jossa otsikkoon mahtui vain muutama sana. Nyt olisin voinut kirjoittaa kuvaavammankin otsikon.
Mutta itse asiaan. Alkuperäisen viestin kysymys kuului ”miksikähän Suomessa ei esitetä barokkioopperoita?” Kun esitin oman näkemykseni, en tietenkään tarkoittanut, että *minun* näkemyksilläni olisi mitään merkitystä. Tarkoitin sitä, että todennäköisesti monet muut ajattelevat barokkioopperoista samalla tavalla kuin minä, ja sen vuoksi niitä esitetään harvakseltaan. Tätä yleistystä minun mielipiteistäni oopperayleisöön yleensä en tullut erikseen julkituoneeksi, kun ajattelin että älykäs lukija huomaa sen itsekin.
Kyllä kehä kolmosen pohjoispuolella tehdään vanhaa musiikkia. Jyväskylässä ja varsinkin Oulussa on yhtyeitä, jotka soittavat barokkia asiantuntemuksella ja antaumuksella.
Oopperan pykkääminen pystyyn on sellainen savotta, ettei siihen aivan vähällä kukaan ryhdy. Ne, jotka ryhtyvät, tekevät joko perinteistä ohjelmistoa, tai aivan uusinta uutta. Ehkä heidän kaverinsa on säveltänyt oopperan, ja sitten se esitetään. Ei jää aikaa barokkioopperoille.