Kun täällä aika usein nousee esiin tuo katkeruus ja siitä tavallaan syytetään esimerkiksi miehiä jotka eivät löydä seuraa niin ehkäpä keskustelu siitä miten tuosta pääsee eroon olisi paikallaan?
Koska en näe suurta eroa siinä että joku on katkera naisille ettei ole omana itsenään miehenä kelvannut ja siinä että joku nainen tilittää jollain toisella palstalla että ei luota enää miehiin.
Miksi on ok että on epäluottamusta miehiä kohtaan ja pitää heitä pettävinä sikoina, mutta jos mies valittaa ettei naiset huoli ja naiset ovat pinnallisia pissiksiä niin vedetään katkeruus-kortti esiin?
Mitä eroa noilla lopulta on?
Molemmathan estävät sitten jatkossa vapautuneen tutustumisen toisiin ihmisiin?
Nyt tietysti joku ajattelee että täällä on katkeramies.
Eheipäs ole.
En ole katkera naisille ja tulen naisten kanssa suorastaan erinomaisesti toimeen. Tänäänkin sain suorastaan kutsuvia katseita käydessäni parissa paikassa vähän tuulettumassa.
Mutta epäluottamukseni on naisia kohtaan suuri. Olen varuillani ja heti pahimmat skenaariot alkavat pyöriä päässäni ja sen lisäksi olen mielettömän kriittinen miksei suhteesta tulisi mitään tai naisessa olisi joku piilevä "vika".
Minua ei ole petetty suhteessa, mutta olen todistanut sitä vierestä ja omat suhteeni ovat mielestäni olleet sellaista haaleaa vettä jossa ero on ollut oikeastaan helpotus eikä suru kumminkaan puolin.
Mutta kokemukset naiskavereista, tuttavista ja jopa ystävistä naisina ovat huonoja, todella huonoja. Juoruavia, pettäviä, valehtelevia, itseään korostavia, pinnallisia, turhamaisia...listaa voi jatkaa.
(nyt esiin se homo-kortti: "ala homoksi jos naiset ovat tuollaisia mielestäsi")
Miten siis eroon katkeruudesta tai epäluottamuksesta?
Koska en näe suurta eroa siinä että joku on katkera naisille ettei ole omana itsenään miehenä kelvannut ja siinä että joku nainen tilittää jollain toisella palstalla että ei luota enää miehiin.
Miksi on ok että on epäluottamusta miehiä kohtaan ja pitää heitä pettävinä sikoina, mutta jos mies valittaa ettei naiset huoli ja naiset ovat pinnallisia pissiksiä niin vedetään katkeruus-kortti esiin?
Mitä eroa noilla lopulta on?
Molemmathan estävät sitten jatkossa vapautuneen tutustumisen toisiin ihmisiin?
Nyt tietysti joku ajattelee että täällä on katkeramies.
Eheipäs ole.
En ole katkera naisille ja tulen naisten kanssa suorastaan erinomaisesti toimeen. Tänäänkin sain suorastaan kutsuvia katseita käydessäni parissa paikassa vähän tuulettumassa.
Mutta epäluottamukseni on naisia kohtaan suuri. Olen varuillani ja heti pahimmat skenaariot alkavat pyöriä päässäni ja sen lisäksi olen mielettömän kriittinen miksei suhteesta tulisi mitään tai naisessa olisi joku piilevä "vika".
Minua ei ole petetty suhteessa, mutta olen todistanut sitä vierestä ja omat suhteeni ovat mielestäni olleet sellaista haaleaa vettä jossa ero on ollut oikeastaan helpotus eikä suru kumminkaan puolin.
Mutta kokemukset naiskavereista, tuttavista ja jopa ystävistä naisina ovat huonoja, todella huonoja. Juoruavia, pettäviä, valehtelevia, itseään korostavia, pinnallisia, turhamaisia...listaa voi jatkaa.
(nyt esiin se homo-kortti: "ala homoksi jos naiset ovat tuollaisia mielestäsi")
Miten siis eroon katkeruudesta tai epäluottamuksesta?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Sillä pääsee eroon, kun lopetat lukemasta niitä.
Ei aloitus liity kaiketi minkään lukemiseen?
Vastaan myös katkeruutta kokeneena, koska olen jäänyt naisettomaksi elämässä.
Jos ei saa haluamaansa, pitää vapautua henkisesti halustaan. Itseään ei saisi määritellä tämän saavuttamattoman halun kautta.
Eli atm voi kyllä olla olemassa tilastoterminä, se ei saa kuitenkaan muodostua henkiseksi identiteetiksi, joka määrittää sinut ihmisenä. Ihmisenä ja ehkä jopa miehenä olen enemmän kuin täydellinen saamattomuuteni naisten kanssa. Tilastollisesti atm, mutta henkisesti mgtow.
Epäluottamus on taas eri asia. Ei tyhmyys ja naivius ole hyvä asia. Jossain välissä on kuitenkin sitten pakko luottaa, jos sosiaalisuutta haluaa koskaan kokea. Epäluottamus ei saa olla patologista, jossa epäillään ilman rationaalista syytä. Eli pohdi onko pelkosi rationaalinen. Mikäli se ei ole rationaalinen, hylkää se.
Henkisesti halusta vapautuminen on ihan totta. Olen aika hyvin onnistunut siinä että kunnon suhdetta ei ole ollut vähään aikaan, mutta läheisyydentarve on aika kova ja tahtoisin rakastaa jotakuta.
On aika vaikea vain rakastaa naista joka on sitä mitä kuvailin.
Nimenomaan pitäisi päästä tuosta irrationaalisesta pelosta tai oikeastaan kuvailisin sitä enemmän "huoleksi".
Viisaan, vanhan naisen viisautta olkaat hyvät!
Pettyä voi vain silloin, kun on odottanut jotain. Eikö niin?
Pettyneellä on näin ollen ollut epärealistiset odotukset. Ihminen on vain ihminen. Ei ole täydellinen. Luuletko itse olevasi täydellinen?
Sitten vasta, kun ymmärtää alkaa rakentaa ihmissuhdetta ilman romanttista täydellisyysvaatimusta, voi saavuttaa viihtyisän, lämpimän ja rakkauden täyteisen parisuhteen.
Kertaan vielä: kun itse et ole täydellinen kuten ei kukaan ihminen ole, niin toisen epätäydellisen, jonka kanssa piirteenne sopivat lupsakasti voit löytää niin täydellisen onnen kuin se on ihmiselle mahdollista.
Vielä HUOM! Ole niin rohkea, että rakennat onneb itsellesi! Älä rakenna parisuhdeteatteria ystävillesi, suvullesi ja tuttavillesi esitettäväksi - liian moni tekee niin :(
"Pettyä voi vain silloin, kun on odottanut jotain. Eikö niin?
Pettyneellä on näin ollen ollut epärealistiset odotukset."
Epärealistiset odotukset siitä että toinen ei petä, juorua, valehtele tai muuten ole ikävä?
Sulla on aika pienet odotukset sitten suhteelle...
"Ihminen on vain ihminen. Ei ole täydellinen. Luuletko itse olevasi täydellinen?"
Noissa asioissa kyllä, olen täydellinen. Ikävää jos sinä et ole.
"Sitten vasta, kun ymmärtää alkaa rakentaa ihmissuhdetta ilman romanttista täydellisyysvaatimusta, voi saavuttaa viihtyisän, lämpimän ja rakkauden täyteisen parisuhteen."
Tarkoitatko sen pettävän, valehtelevan, juoruilevan vanhan ja viisaan naisen kanssa?
"kun itse et ole täydellinen kuten ei kukaan ihminen ole, niin toisen epätäydellisen, jonka kanssa piirteenne sopivat lupsakasti voit löytää niin täydellisen onnen kuin se on ihmiselle mahdollista."
Varmasti, mutta onhan minulla jotkut kriteerit ja niistä aika korkealla on ihmisen luotettavuus.
"Vielä HUOM! Ole niin rohkea, että rakennat onneb itsellesi! Älä rakenna parisuhdeteatteria ystävillesi, suvullesi ja tuttavillesi esitettäväksi - liian moni tekee niin :( "
Aika moni rakentaa sitä samaa teatteria itselleen ja minusta tuntuu että aika moni tässä ketjussa on rakentanut.
Maapallo on ihmisiä täynnä, ja iksikään ei ole samanlainen. Sen kun tajua ja ihmisiä hyväksyy sen mukaan mitä ovat, katkeruus ei ahdistaisi enää.
Ihminen joka pettää huijaa jne ei ole sinun arvomaailman mukainen ei vaan ole sinulle tarkoitettu, miksi vaivaisit päätäsi sen enempää, ei tarvitse tai ole pakko sellaisen ihmisen kanssa olla edes tekemisissä.
Epäluottamus ei mielestäni ole samas kuin katkeruus. Katkeruus touttaa vihaa. Vihainen ihminen on hyvin jyrkästi tuomitseva, negatiivinen, pois työntävä jo omalla ssenteella. Vihaa puretaan muihin.
Miksi minun ihmisenä joka ri koskaan pettänyt, valehdellut, huijannut, itseä kaikille jakanut, pitäisi hyväksyä syytöksiä, että kiakki naiset ovat...tai olla se syntypukki miehen patoutunrille tunteille.
Enhän minä ole syyttänyt kaikkia naisia mistään? Ei sinun sitä tarvitse sietää, mutta jos otetaan esimerkkinä joku oikeasti katkera ihminen niin varmaan ymmärrät että sillä on psykologinen ja sosiaalinen syynsä miksi tuollainen tunne nousee?
Onko mieheltä kielletty joku tunnetila?
Miksi nainen saa kokea katkeruutta ja epäluottamusta miehiä kohtaan kun häntä on petetty, mutta mies ei saa vastaavaa kokea koska "eihän kaikki naiset ole tuollaisia"?
Minun kohdalla tuo nyt ei ole katkeruutta koska suhtaudun kivasti ihmisiin, mutta olen toki aggressiivinen kusipäiden kanssa.
Ongelma on vain se miten luottaa sitten tutustuessa siihen naiseen.
Ei se helppoa miehenä ole kun pitäisi tehdä aloitteet, olla itsevarma ja viedä juttua eteenpäin aktiivisesti, mutta on kokemuksia joiden perusteella epäilee että onkohan nainen samanlainen kuin tuntemansa naiset ennemmin?
Ei se vihaa ole vaan tuolla alempana mainittua välinpitämättömyyttä johon tuo johtaa ja lopputulos on se että kun minä miehenä en ole aktiivinen niin suhdetta ei synny.
Vai kuvitteletko että tuolla joku nainen luottaa heti mieheen ja itsevarmasti iskee minut vieden suhteen eteenpäin?
Sellaista on turha odottaa takuuvarmasti.
Ei sinun tarvitse luota kehenkään heti, vain sinisilmäiset js naiivit sitä tekee. Mutta mahdollisuus toiselle pitäisi antaa, tietenkin jos sua itseä se nainen kiinnostaa. Kun huomaa sitten piirteet joista et pidä niin totta kai pitää varoa ja miettiä olenko valmis joustaa, ja haluanko edes. Ei ole helppoa, mutta ei mahdotonta. Se on itsestäsi riippuva haluatko ja kykenetkö.
Eroni jälkeen itsekin olin hyvin pettynyt vihainen ja katkerakin. Syytin kaikesta miestä, olen aggressiivinen muita miehiä kohtaan, koska en halunut ketään edes 5m etäsyydelleni ja yritin jotenkin purkaa vihani ja katkeruutta toisiin miehiin ihan vain sen takia kun miehet ovat. Vaikka en olettanut että kaikki ne ovat samanlaiset kuin se joka muo loukkaasi.
Olin kuitenkin itse syyllinen siihen miten kävi ja miten muihin suhtauduin. Kukaan ei koskaan pakottanut olemaan sen miehen kanssa, rakastamaan sitä, luottamaan siihen, välittämään jne. Itse sen tein. Itse tein ihmisesta väärät oletukset, itse valitsin ja päästin sydämeen. Itse myös työnsin kaikki pois, olin ilkeä töykeä v-mäinen, koska niin oli helpompi, kuin hyväksyä että minussahan se vika on, ei tuntemattomissa ihmisissä.
Pääsin eteenpäin, kun kaivoin ne kaikki omat viat, peiliin katsominen on vaikeaa, kun haluakin olla se omasta mielestään kiltti ja mukava. Olen nyt ihan tietoisesti pysynyt sinkkuna koska en halua erehtyä toisen kerran. Uskon kuitenkin että vielä se oikeaa löytyy, en kuitenkaan etsi etsimällä, ja tiedän että se on se harva joka miehekseni kävis.
Jos
En tiedä pääsenkö katkeruudesta koskaan eroon. Käytösnumeroni oli yläasteella ja lukiossa 10. Luulin, että tästä olisi hyötyä myöhemmässä elämässä. Vitut. Naiset etsivät elämäänsä jännitystä ja turvattomuuden tunnetta. Kiltit miehet ovat heille vain naurun aihe. Jännäjyystästärit ja panoeinot saavat naiset villille tuulelle.
Olisivatpa vanhemmat kasvattaneet minusta väkivaltaisen ja huonosti käyttäytyvän öykkärin niin olisin saanut naisen. Kilttinä kunnollisena miehenä elämä on täyttä paskaa.
@Kiltti mukava mies:
Kiltti-sana aikuisesta ihmisestä kuulostaa minusta omituiselta :D
Kiltteys on jonkun toisen ihmisen mieliksi olemista! Mielistelyä.
Koulussa, joo, voit olla kiltti=mielistellä=kieroilla itsellesi parempi numeroita. Työelämässäkin perceen nuolemisesta saa hyötyjä. Parisuhde sensijaan on rehellisempi jutska: parisuhteessa ei voi pitemmän päälle mielistellä eikä ruskeakielistellä.
Jos sinä et ole koskaan elänyt parisuhteessa, et todellakaan voi tietää, mitä pas.koja piirteitä lähisuhde naisen kanssa sinusta nostaisi esiin.
Mukava-sana myös on omituinen, jos sitä käyttää itse itsestään.
Toisen ihmisen mielestä voit olla mukava. Mutta on kovin omahyväistä itse sanoa olevansa mukava.
Sulla on vaan ensinnäkin taipumus yhdistää ihmisyyden huonot puolet naisiin. Nimittäin mä pystyn ihan heittämällä luettelemaan noi ihan samat ominaisuudet tuntemistani miehistä: pannaan vaikka parhaan kaverin muijan kanssa, pahin juorukello on ollut mies, haukutaan naisia, kadehditaan miehiä, laskelmoidaan, ja väkivaltaisimpia sekä naisia että miehiä kohtaan on miehet itse. Miehet ryyppää, tappelee, poltaa ja käyttää huumeita enemmän. Lisäksi miehet kohdistaa katkeruutensa, syytöksensä ja kostonsa useammin ulospäin, eli muihin, tosin kuin naiset jotka useammin syyttävät itseään, eli miehethän ne siinä kohtaa ainakin kusipäisempiä ovat.
Useat naiset on raiskattu ja/tai hakattu, miesten toimesta. Jotkut miehetkin, mutta silloinkin lähinnä miesten toimesta. Pitäiskö alkaa yleistämään vai kuitenkin muistaa että teitä on muitakin?
Epätasa-arvoa pitää yllä naiset, omilla stereotypioillaan ja lässytyksillään, itsehän he naisia syrjivät ja suhtautuvat naihin ennakkoluuloisesti, kyllä. Mutta niin tekee miehetkin, naiset ei osaa eikä jaksa ja aina se vika on jotenkin sukupuoleen liittyvä. Nytkin luettelet kyllä ihan todellisia ihmisyyden vikoja, mutta sinussa itsessäsi katkeruushan ei tosiaankaan liity sukupuoleesi, naisten kaikki huonot puolet kyllä heidän sukupuoleensa.
Miten se onkin niin? Miehet saavat olla ihmisinä mitä vaan, naisilla kaikki on aina siinä pimpissä kiinni?
Lisäksi takerrut pikkuasioihin. Jokainen on joskus pikkumainen, kateellinen ja valehtelee. Harva on 100% rehellinen eikä sitä kannata olla, eikä sitä toivota: joskus jo diplomatia ja välien pitäminen edellyttää pientä valehtelua.
Ihmiset pettävät kyllä, mutta aika moni mies lähtee liitostaan niin että toinen suhde on jo hankittu ja useammin se mies on joka pettää kännissä, heti kun ei kotoa saa (vaikka itse olisi suututtanut muijansa) jne.
Takerrut jokaiseen kertaan kun nainen tekee jotain, jokaiseen asiaan etkä millään hyväksy että KAIKISSA on huonot puolet. Ihmisyyden pimeät puolet ovat juuri noita: kateus, mustasukkaisuus, valehteleminen, ylpeys, väärin teot, juoruilu, jne. jne. jne. Todennäköisesti pidät muiden vikoja pahempina kuin omiasi.
Katkeruus/epäluottamus on oma tuotoksesi, avaa silmäsi, niin luulisi että pääset eroon siitä. Jos jatkat sokeana, olet epäluuuloinen mutta sinuthan se elävältä syö.
Epäluottamuksesi johtuu pelosta. Pelkäät niin hemmetisti elämän vastoinkäymisiä ja sitä ettet pystykään selviämään: eikä ihme! Ei parisuhteesi pystykään kestämään, kun olet niin yliherkkä huonoille puolille. Ihmisten kanssa on sotkuista.
Katkeruus tulee siin kun kokee että on kokenut epäoikeudenmukaisuutta, mutta sinähän estät itseäsi edes kokemasta mitään.
Sinua EI ole petetty suhteessa silti olet katkera kaikista "pettäjänaisista": hoh-hoh ja mikähän on pelkosi todellinen syy?
Omat suhteesi ovat olleet haaleita: no ei ihme. Jos pitää ne ITSE aina haaleina, ei tosiaan saa mitään eikä pety. Sinähän sen niin olet valinnut.
On ollut helpotus päästä omista suhteista eroon, ja silti olet katkera?
Sokea sinä olet.
Oikeasti sinä pelkäät: sinä pelkäät naisia, pelkäät itseäsi ja pettymyksiä, pimeitä tunteitasi (koska et osaa käsitellä niitä), pelkäät surua ja epäonnistumisia. Oikeasti sinä itse valitset ja kun et saa syitä omasta elämästäsi, olet muka vierestä tarkkailemalla katkeroitunut, joo, kuule, miten sä itse uskot itseäsi?
Miksi sä syytät naisia valhetelusta kun valehtelet itsellesi niin että korvat heiluu tänne saakka?
Väität ettet ole katkera, mutta et silti pysty läheisiin suhteisiin, väität että sen hyväksyt, muttet hyväksy koska siitä olet näin mutrullaan, puhut epäluottamuksesta ilman petosta...
Et psyty olemaan itsellesi rehellinen edes omista peloistasi ja tunteistasi.
Ihan inhimillistä, mutta katkeruudesta ja epäluulosta pääsee eroon kun ensin on rehellinen, katsoo itseään silmiin ja näkee maailman sellaisena kun se on.
Ei tarvitse ruveta homoksi, pelkäsiit ihan yhtä paljon silloin :)
Mutta mitään muuta kuin tyhjyyttä ja haaleutta et tuolla menolla saa. Jos on valoa, on pimeää, jos on iloa, on myös surua, jos on voitto, on riski tappiosta. Jos on suurta rakkautta, on myös vaara suuresta surusta, pettymyksestä. Hyväksy se tai ole elämättä.
(Mutta älä syytä naisia siitä)
Viestisi oli puutaheinää.
Jos ajattelen ihmisistä ylipäätään niin että he ovat valehtelijoita jne. niin eikös se ole luonnollista että heterona etsiessäni suhdetta suuntaan sen epäluuloni naisiin? Miksi suuntaisin sen miehiin?
"Oikeasti sinä pelkäät: sinä pelkäät naisia, pelkäät itseäsi ja pettymyksiä, pimeitä tunteitasi (koska et osaa käsitellä niitä), pelkäät surua ja epäonnistumisia. Oikeasti sinä itse valitset ja kun et saa syitä omasta elämästäsi, olet muka vierestä tarkkailemalla katkeroitunut, joo, kuule, miten sä itse uskot itseäsi?
Miksi sä syytät naisia valhetelusta kun valehtelet itsellesi niin että korvat heiluu tänne saakka?"
Mistä asioista olen itselleni valehdellut?
"Väität ettet ole katkera, mutta et silti pysty läheisiin suhteisiin, väität että sen hyväksyt, muttet hyväksy koska siitä olet näin mutrullaan, puhut epäluottamuksesta ilman petosta..."
Pitääkö sen petoksen tapahtua itselleni?
Eli täytyykö minun odottaa että minua henkilökohtaisesti petetään suhteessa?
"Et psyty olemaan itsellesi rehellinen edes omista peloistasi ja tunteistasi.
Ihan inhimillistä, mutta katkeruudesta ja epäluulosta pääsee eroon kun ensin on rehellinen, katsoo itseään silmiin ja näkee maailman sellaisena kun se on. "
Väität etten näe mitä maailma on? Voi kultaseni näen sen liiankin hyvin, siksihän tein aloituksen.
"Takerrut jokaiseen kertaan kun nainen tekee jotain, jokaiseen asiaan etkä millään hyväksy että KAIKISSA on huonot puolet. Ihmisyyden pimeät puolet ovat juuri noita: kateus, mustasukkaisuus, valehteleminen, ylpeys, väärin teot, juoruilu, jne. jne. jne. Todennäköisesti pidät muiden vikoja pahempina kuin omiasi."
Kyllä ne vaikuttavat olevan ainakin kohtaamieni naisten kohdalla. Kerroin jo että on epäluottamukseni on kasvanut sellaiseksi että siirrän niitä jo niiltä tuntemiltani naisilta naisiin joita en vielä tunne.
"Pelkäät niin hemmetisti elämän vastoinkäymisiä ja sitä ettet pystykään selviämään: eikä ihme! Ei parisuhteesi pystykään kestämään, kun olet niin yliherkkä huonoille puolille. Ihmisten kanssa on sotkuista."
Et tajua yhtään.
Olen kokenut kuule ihan tarpeeksi vastoinkäymisiä ja koko juttuhan on siinä että mitä tulee ihmissuhteisiin ja parisuhteisiin niin en jaksaisi kokea niitä ENÄÄ.
Totta helvetissä selviän mutta en jaksa tuhlata aikaani epäluotettaviin juorukelloihin ja paskamaisiin pettäjiin.
En tahdo sotkuista suhdetta jossa toinen on henkisesti humsvotti joka on samanlainen kuin nuo muut naiset.
Sellainen nainen katsos ei ansaitse rakkauttani. Piste.
"On ollut helpotus päästä omista suhteista eroon, ja silti olet katkera?"
Ole hyvä ja lakkaa vilauttelemasta tuota katkeruus-korttia se saa näyttämään sinut todella tyhmältä.
Ihan sama mitä sanot niin enköhän tiedä mitä minä tunnen. :)
Se sana on PETTYNYT.
Ajattelin että täällä olisi voinut vapautuneesti keskustella aikuisten ihmisten tasolla asioista, mutta joku naisten puolta pitävä "oma valinta" tuli kertomaan kuinka olen katkera ja kuinka naisista ei saa ajatella pahaa ja kaikki on omaa vikaa.
"(Mutta älä syytä naisia siitä) "
Miksen syyttäisi?
Kalikka taisi kolahtaa sinuun "oma valinta".
olen nainen ja kanssasi samaa mieltä. Olen ollut kertaalleen avioliitossa, ja nähnyt mitä elämä pahimmillaan voi olla, kun se valuu hukkaan. Ei todellakaan jaksa enää alkaa kuuntelemaan ja katselemaan paskanpuhujia, ei ole sellaiseen aikaa/kiinnostusta. Mieluummin keskittyy järjelliseen tekemiseen omassa elämässään. Mulla tosin tilanne on se, että tiedän viettäväni loppuelämäni itsekseni, eikä se haittaa yhtään. Eli siis katkeruudesta yms. ei tarvitse eroon päästä. Enkä oikeastaan ole edes katkera, vain välinpitämätön.
Kiitos että ymmärrät.
Yritin vain tähän ketjuun saada keskustelun siitä että miten siitä pääsee eroon tuosta epäluottamuksesta kun on nähnyt miten suhteissa käy tai sitten kuten minä on suhteessa jossa, no ei ollut oikeastaan mitään mieltä, kunhan oltiin.
Olen samoin todella väsynyt paskanpuhujiin ja kaikkeen tähän kieroiluun ja itsekkyyteen.
Minun kohdallani kyse ei ole katkeruudesta vaan nimenomaan epäluottamuksesta ja myös tuosta välinpitämättömyydestä. Mutta ei suhdetta voi rakentaa välinpitämättömyyden varaan.
Kaikki toitottavat miten tärkeää luottamus on suhdetta luotaessa ja osa puhuu täällä kuin kehen tahansa tulisi luottaa.
Minuakin huolettaa että vietän loppuelämäni kaiketi yksin tätä mukaa koska riski sille että tuhlaa aikaansa ja pettyy on niin suuri.
Niin moni haluaa suhteeseen ihan vain ollakseen suhteessa. Kamala asia sille, joka ei suhteeseen ole lähtenyt noilla kriteereillä.
Niin, on hankala lähteä aloittamaan uutta ihmissuhdetta puhtaalta pöydältä. Vanhat kokemukset voivat herkästi nostaa päätään sellaisissakin tilanteissa, joissa toinen tekee tietämättään jotain sellaista, mikä saa muistot pintaan.
Minulle on sanottu, että pitäisi osata heittäytyä. Se voisi olla sinullekin hyvä keino, jos vain tietäisi miten (minä en :)). Toinen on tietty oman mielen hallinta, pitää pakottaa kaikki möröt ajatuksissa nurkkaan ja elää suhteessa ns. päivä kerrallaan.
Parisuhdetta ei todellakaan voi rakentaa välinpitämättömyydelle, tarkoitin omalla kohdallani miesten lähentymisyrityksiä ja niin edelleen. Parisuhde rakentuu molemminpuoliselle kunnioitukselle ja luottamukselle, joista ensimmäisestä tulee alkaa, ja luottamus rakentuu sitten ajan kanssa.
Heitit hankalan kysymyksen :).
Kyllä, osalle suhteet tuntuvat olevan jotenkin todella helppoja muodostaa ja olla. Ne antavat vähän kuin virran viedä sinne tänne. Osa hyväksyy jopa pettämisen osana parisuhdetta.
Olen kaiketi aika nirso tai perinpohjainen siinä millaisen suhteen tahtoisin. En osaa feikata toisen kanssa oloa ja sen pitää sisältää muutakin kuin ollaan vain yhdessä ja pannaan.
Kaiketi elämä on muuttunut niin vaihtelevaksi ja nopeatempoiseksi josta johtuen suhteet ovat mitä ovat.
Mulla ongelma alkaa jo alussa kun en luota ihmiseen ja kaikki tuntuu olevan kuin jään päällä. Pahinta kaiketi on se että osa huolistani on aiemmin osoittautunut tosiksi useiden ihmisten kohdalla. Puhun nyt vain naisista koska olen hetero miten en heihin voi luottaa.
Tuokin on totta, että ollaan yhdessä vaan että voidaan sanoa että on kelvannut jollekulle. Tai vastaavaa.
Itselläni veri kuohahti viikonloppuna, kun sukulaisrouva tuli kyselemään, että "koskas meinaat lapsia tehdä? Sinullakin kun tuota ikää alkaa olla, niin täytyy miettiä, että koska niitä hankit." (Olen 34-v).
Eli heti huomenissa käyn hakemassa itselleni miehen ja sit vaan tosihommiin. :P
Tuo on kyllä ikävää jos ihmiset kyselevät noita asioita noinkin suoraan.
En pidä niin paljoa yhteyttä sukulaisiin (tuossa yksi syy lisää!) niin noita ei kysellä vaikka suurinpiirtein samanikäisenä kuin sinä niin nuo voisivat olla ajankohtaisia.
Minun kohdallani kyse ei ole enää jostain tietyistä muistoista vaan ylipäätään kokemuksista ja jonkin asteisesta "tiedosta" miten valitettavan paljon ihmissuhteet menevät kuin kuvailin ja miten ihmiset käyttäytyvät.
Olen alkanut harkita että ehkä yksinolo on sitten se ratkaisu joka ei muuten tuota ongelmia, mutta kun olen mies joka alkaa olla parhaassa iässä ;) ja kysyntää voisi olla jonkin verran.
Ymmärrsin kyllä mitä tarkoitit välinpitämättömyydellä otin vain esille esimerkin että suhdetta aloittaessa on pakko välittää ja myös luoda se luottamus muuten se täydellinen heittäytyminen on aika hankalaa.
Minulle miehenä tuo välinpitämättömyys iskutilanteissa on vielä pahempaa koska minulta odotetaan sitä aktiivisuutta. Varsinkin nyt kesällä on tullut sellaista pientä flirttiä naisilta ja katsetta, mutta vaikka aloite ei pelota niin se jatko siitä tuntuu vaikealta juuri tuon epäluottamuksen vuoksi.
Kysymys on hankala ja sen takia valitsin tällaisen nimimerkin. Ajattelin että ehkä palstalla olisimme voineet auttaa toisiamme sinkulta sinkulle pääsemään eroon katkeruudesta tai epäluottamuksesta tai löytämään keinoja joilla niitä selvittää.
Tap-tap-tap-tap !!!! näin se menee...ihminen pystyy olemaan omalle itselleen todella sokea, näkee oikein, mut haluaa nähdä miten itselle parhaimmin sopii. Sitä kutsutaan myös nimellä itsepetos. Vo, voii kuin monissa muissakin asioissa ihminen on niin niin sokea ja pettää itseään...
Harvinaisen lapsellista porukkaa.
Todistitte juuri ne paskaiset puolet naisista taas hienosti todeksi.
Kiitos, näinhän se epäluottamus häviää ja ihminen vapautuu.
Kuulee että kyseessä on itsepetos ja vika on itsessä.
Opetelkaa olemaan aikuisia.
Se koira älähtää johon kalikka kolahtaa.
Mieletöntä että naiset jotka vastaavat vetoavat siihen että naisissa ei voi olla mitään vikaa koska nähtävästi tuntevat empatiaa naisia kohtaan niin vahvasti.
Koko keskustelun tarkoitushan ei sinällään ollut koskettaa että mikä vika on naisissa vaan miten katkeruudesta tai epäluottamuksesta toista sukupuolta (homoseksuaalina omaa sukupuolta) kohtaan pääsee eroon.
Nyt saa kuulla että "älä syyllistä naisia", "pelkäät", "olet katkera" (sama kuin sanoisi että "sulla on pieni muna") yms.
Sitten tietysti muistutetaan että jokaisessa on omat vikansa ja nähtävästi on ihan ok että naiset valehtelevat, juoruavat, pettävät jne. koska sellaisiahan ihmiset ovat ja että minunkin täytyy olla sellainen.
Sairasta.
@Pähkinä purtavaksi:
Minulle tuolla yllä vastasit kyllä hyvääpäivääkirvesvartta-tyyliin.
Jommassakummassa oli vikaa, joko kirjoitin epäselvästi tai sinun tekstin ymmärtämisessä.
"Sitten tietysti muistutetaan että jokaisessa on omat vikansa"
Tää on faktaa. Usein annetaan pakit, kun se toinen ei ole täydellinen. Siksi on parasta laittaa viansietotila päälle, kun alkaa tutustumaan uuteen ihmiseen. Mutta HUOM! kaikkia vikoja ei tarvitse sietää!
"nähtävästi on ihan ok että naiset valehtelevat, juoruavat, pettävät jne. koska sellaisiahan ihmiset ovat ja että minunkin täytyy olla sellainen."
Ei ole ollenkaan ok! Eikä tuollaisia piirteitä tarvitse sietää.
Alussa kantsii edetä varovasti ja hidastellen kuin heikolla jäällä.
Kirjoitatkin "Mulla ongelma alkaa jo alussa kun en luota ihmiseen ja kaikki tuntuu olevan kuin jään päällä."
Juuri noin.
Sitten, kun olet päässyt kantavalle jäälle uudessa suhteessa (=naisesi ei ole valehdellut, juorunnut eikä pettänyt), niin uskon sinun tunnistavan luottamuksesi kasvaneen. Niin etenee pikkuhiljaa luottamus yhteen naiseen.
♪♫ vaan muista, hän on kyyneliisi täysin viaton ♪♫
http://www.youtube.com/watch?v=FiRNU1F0FSo
Ei sinun kaikkiin naisiin tarvitse luottaakaan - en minäkään, vaikka olen nainen.
Kommunikaatio netissä on joskus hankalaa. Luin viestisi sen jälkeen kun olin lukenut mm. oma valinta nimemerkin taideteoksen tuosta välistä.
Tuli jotenkin sellainen olo että odotan naisilta täydellisyyttä ja tuo täydellisyys siis sisälsi nämä ihmisen "huonot puolet".
Omat huonot kokemukseni parisuhteista voisin laittaa osittain omaan piikkiini, mutta katsellesani kaverieni ja ystävieni kokemuksia sekä toisaalta kokemuksia monista naisista tuttavina jne. niin ne kokemukset sisältävät aina jotain sellaista jota ei ole enää selitettävissä "epätäydellisyydellä" tai sukupuolien eroilla.
Minua on myös toisinaan kohdeltu huonosti, mutta olen antanut asioiden mennä perusteella että elämä jatkuu ja eihän tässä mitään, mutta on tullut se raja jo vastaan että en enää jaksa tätä suoranaista hevonpaskaa varsinkin kun se liittyy ehkä siihen elämän tärkeimpään ihmissuhteeseen eli mahdolliseen rakastavaan parisuhteeseen.
Mitä tulee vikasietotilaan niin osan ihmisistä kanssa vaikka tulee toimeen ja on kemiaa niin silti voi huomata että toinen liikkuu erilaisissa piireissä ja on ehkä myös kiinnostunut erilaisista asioista tavalla joka ajaisi lopulta ihmiset erilleen. Aivan samoin joidenkin naisten kanssa tulee kaverillinen tai sisarellinen olo ja vaikka siihen päälle voisi suhteen rakentaa niin lopulta oltaisiin siinä tilanteessa että parempi erota.
Huomaan parista kaveristani että he eivät välitä enää sillä tasolla että harrastavat yhden yön juttuja ja sitten hyppäävät suhteeseen jonka jälkeen heille on tullut ikäviä kokemuksia naisista vaikka itse ovat yrittäneet parhaansa.
Olen joskus miettinyt vakavasti että ehkä se naistyyppi jota etsin on hävinnyt tästä maailmasta maailmojen virtojen mukana kokonaan tai sitten ehkä sellainen luotettava nainen löytyy jonka kanssa suhde on vain lopulta sisarellinen tai haaleaa vettä ilman sen kummempia kipinöitä.
Itse olen ehkä vähän samantyyppinen kuin sinä, mutta tietty toiseen suuntaan. En ole ollenkaan katkera miehille, siihen ei ole syytä. Olen kuitenkin epäileväinen miehiä kohtaan (parisuhdemielessä). En yleisestikään luota uusiin ihmisiin kovin helpolla.
Olen ollut lapsena koulukiusattu ja se on syönyt luottamusta uusiin ihmisiin. En ole itse ollut huonossa suhteessa, mutta olen seurannut vierestä suhteita, joissa mies kohtelee tyttöystäväänsä huonosti. Samaten olen nähnyt myös suhteita, joissa nainen kohtelee miestään huonosti.
Kyllähän sitä varautuneeksi muuttuu, mutta onko se aina paha asia? Jotkut kaverini ovat sanoneet, että varautunut voi joskus menettää jotain mahdollisuuksia. Tämä on ehkä totta, mutta toisaalta olen säästynyt isommilta suhdeongelmilta.
Kyllä etsimäsi kaltaisia luotettavia naisia on olemassa siinä missä miehiäkin. En tiedä miksi nykyisin on paljon noita huonoja suhteita. Ehkä osin siksi, että joillekin vain suhteessa oleminen itsessään on tärkeää, koska ei haluta olla yksin. Siten huonompikin suhde kelpaa. Toisaalta nykyään tämä yksilöllisyyskulttuuri menee vähän liian pitkälle ja helposti ajatellaan itseä ennen muita. Parisuhteessa se ei kuitenkaan toimi, koska kyseessä ei ole "minun suhteeni" vaan "meidän suhde", jossa molemmat pitäisi ottaa tasapuolisesti huomioon.
@Pähkinä purtavaksi:
On luotettavia naisia.
Ei ole aihetta lähteä suhteeseen, joka "on vain lopulta sisarellinen tai haaleaa vettä ilman sen kummempia kipinöitä". Sellainen suhde olisi väärin paitsi itseä niin myös sitä naista kohtaan. Kipinät on must!
Olisiko siitä apua, jos iskisit hiukan eri ympyröistä kuin tähän saakka ja eri tyylisenkin naisen ... ehkä olet näin tehnytkin.
Eikä välttämättä sitä tyrkyintä naista, Vaan kuuntelisit ja tarkkailisit ja sitten sen fiksuja puhuvan naisen yrittäisit napata.
Vahvoilla olet moniin sinkkumiehiin verrattuna sikäli, että hallitset naisen iskemisen.
Fiksu mies olet näin juttukaverina myös! Sinuun saa kontaktin.
Minulle kävi samoin kuin sinulle vastatessasi minulle :D
Pitäisi muistaa että katkeruus on pahasta, oli se sitten lähtöisin mistä tahansa. Katkeruuden juuret voivat olla niinkin hyvissä ajatuksissa kuin että haluaisi parisuhteen ja rakkautta. Ihan vilpittömästi toivoisi niitä, mutta jää ilman ja katkeroituu. Muut huomaavat vain pelkän katkeruuden - eivät niitä vilpittömiä ja hyviä ajatuksia siellä taustalla.
Tuosta ajatuksesta voisi lähteä liikkeelle mutta en oikein tiedä miten jatkaa. Itse yritän aina välillä syyttää vielä enemmän itseäni ja vähemmän naisia. Kai minussa on jotain pahasti vialla, muutakin kuin katkeruus. Ei sekään aina voi näkyä. Jos en kelpaa niin pitäisi ajatella että naiset menettävät jotain tyhmyyksissään, mutta ihan tuohon ei ajatukseni ainakaan vielä taivu.
Miksi siitä "katkeruudesta" pitäisi päästä eroon? Ai siksi, että kaikki käytetyt ja itsestään liikoja luulevat kurpat löytäisivät itselleen aisurin.
Koska katkerana ei näe mitään, ja se aito siveellinen kaunissieluinen neito jää huomaamatta, kun hänetkin leimaa automaattisesti käytetyksi kurpaksi.
"Katkerahan" nimenomaan näkee asioita. En itse ollut tällainen "katkera" vielä joskus alle 20-vuotiaana, kun en tiennyt naisista ja parisuhdemarkkinoista juuri mitään. Nyt vähän vanhempana olen lukenut netistä ihmisten (sekä miesten että naisten) kirjoituksia (enkä tarkoita pelkästään tätä pastaa) ja silmäni ovat avautuneet.
Miehet valittavat siitä, että evät kelpaa nuorena kellekkään, mutta sitten kun ovat hankkineet hyvän koulutuksen ja työpaikan, niin kelpaavbat niille samoille naisille, jotka silloin nuorempana käskivät baarissa heideän painua helvettiin. Tai sitten valittavat siitä, että eivät kelpaa edes aisuriksi.
Naiset taas valittavat siitä kun miehet yrittävät koko ajan iskeä heitä eivätkä tajua, että sellaisia miehiä, jotka heille kelpaa on vain 0,01% miehistä.
En ole itse kokenut sitä mitä melkein kaikki muut miehet ovat, koska en ole koskaan käynyt baarissa tai yrittänyt iskeä ketään tai saanut edes ketään naispuolista kaveria, joten ei voida sanoa, että olisin "katkeroitunut". Katkeroituminen on väärä sana. Naisviha on oikea. Olen naisivihaaja, koska naisilla on elämä niin paljon helpompaa kuin miehillä (en tarkoita pelkästään parisuhde markkinoita). Vaikka olenkin täällä melko useinkin sanonut, että haluan vain käytetyn naisen, niin se ei ole totta. En oikeasti halua ketään naista, koska en halua helpottaa kenekään naisen kumppanin löytämistä, mikä on jo ennestäänkin nin helppoa. Itselläni ei siis ole huonoja kokemuksia naisista. Vaan puhun koko miessukupuolen puolesta.
Oho pieni virhe tuossa, kun kirjoitin: "haluan vain käytetyn naisen". Tarkoitan tietenkin, että haluan vain KÄYTTÄMÄTTÖMÄN naisen.