http://www.hs.fi/mielipide/Miksi suomalaiset eivät tervehdi/a1405823628781
Etenkin naiset, havetkäää naiset. Naisia ei voi lähestyä, ei voi sanoa moi edes kun pidetään hulluna ja vaarallisena.
Etenkin naiset, havetkäää naiset. Naisia ei voi lähestyä, ei voi sanoa moi edes kun pidetään hulluna ja vaarallisena.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mun mielestä miehet on kyllä tervehtimisen osalta selvästi tylympiä kuin naiset. Ainakin työikäisistä naisista useimmat oppii nämä perusasiat työelämässä. Miehet taas hakeutuu ammatteihin, joissa epäsosiaalisuutta pidetään jotenkin hienona asiana, eikä käytöstapoja opita koskaan.
Naiset tervehtivät kyllä alafauroksia oikein silmät loistaen. AT-miehien ohi kävellään joko nokka pystyssä oksennusta pidätellen tai sitten kävellään kuin ei olisi AT-miestä olemassakaan.
Olin yhdes työpaikas niin sen työpaikan naiset ei minua tervehtineet kertaakaan puolen vuoden aikana.
Varmaan sama kun mullakin että naiset ei tervehdi ellen minä tervehdi heitä ensin. Sitten kun sattuu vituttamaan senverran etten jaksa aina tervehtiä niin mennään vaan hiljaa toistemme ohi. Mistä lie johtuu. Alkaa kuitenkin väsyttämään tämä ainaisen aloittajan rooli, kukaan ei koskaan oma-aloitteisesti tee mua kohtaan mitään.
Voi taivas kun teille kakaroille pitää kädestä pitäen kaikki, eikö teille kotona MITÄÄN opetettu?? Mies tervehtii naista, huomattavasti nuorempi tervehtii huomattavasti iäkkäämpää, ja alempiarvoinen (asemaltaan, ei ihmisarvoltaan, esim. opiskelija - opettaja) tervehtii yelmpiarvoista.
Siis miäli olet miespuolinen sinun tehtäväsi on trvehtiä naispuolisia, ellet sitten ole koulusi rehtori jolloin opiskelijatytöt tervehtivät sinua. Ei kai pitäisi ylivoimaisen vaikeaa olla.
Ai niin, asiakaspalvelija tietysti aina tervehtii asiakasta ikään, arvoon ja sukupuoleen katsomatta.
Ei ihme, että opettajilta menevät hermot, jotkut penskat eivät osaa edes kuoria perunoitaan.
Kyllä meidän kerrostalossa tervehditään jos pihalla nähdään ja jotkut hetkenaikaa juttelevatkin.
Minä yritän vältellä noita jutteluita jottei kukaan tulisi kylään. En halua olla naapurien kanssa tekemisissä. Syyt: Olen työtön, en halua että aletaan elämästä puhumaan. Minulla ei ole juuri mitään tavaraa joten olisi noloa jos joku tulisi kämppään. Edellisessä paikassa ennen irtisanomista minulla oli valmiiksi kalustettu työsuhdekämppä, nyt työttömänä ja rahattomana muutin yksiöön ja eihän mulla ole varaa ollut juuri mitään ostaa. Kaikkeen pitää säästää rahat ja kestää se kestää kauan kun miettii hintoja.
Tässä huonekalut jotka minulla oli varaa ostaa: yhdenhengen sänky, yksi nojatuoli, työpöytä jossa yksi tuoli. Tv- taso. Ei ole sohvapöytää, ei sohvaa, ei kirjahyllyä, ei ruokapöytää, ei mattoja jne.
Ei tällaiseen kämppään voi vieraita kutsua.
Naapuriin muutti nuori nätti nainen joka tervehti aina iloisesti rappukäytävässä ja tervehdin häntä takaisin. Kerran törmäsin häneen tuolla ulkona muutaman sadan metrin päässä kerrostalosta jossa molemmat asuimme ja tervehdin häntä, mutta hän vain hymähti jotain ja katsoi pois. Eli tervehtiminen ei ollutkaan enää sallittua yhteisen rappukäytävän ulkopuolella.
Muistuu kouluaika mieleen. Naapurissa asui samassa koulussa oleva suosittu tyttö, minä en ollut suosittu tyttö mutta en kiusattukaan. Koulussa se ei koskaan puhunut minulle koska en sopinut sen imagoon. Kotona ollessamme saatoimme käydä kylässäkin toisen luona.
Jos nainen on suosittu, se ei ota pienintäkään riskiä että sen suosio laskee näyttäytymällä vääränlaisen seurassa.
jepjep, et ollut tarpeeksi tasokas mies naisen makuun niin että sua voisi tervehtiä naapuria kummempana rapun ulkopuolellakin, muutoin muija olisi voinut harkita susta vaikka panoa taikka peräti loppuelämän partneria. Niin monimutkaiseksi ne menee nää tavalliset tervehtimiset ilmeisesti kun pelätään että aletaan kuvitteleen liikoja jos tervehtii "väärässä" paikassa.
Minua eivät työpaikalla kauniit nuoret naiset tervehdi. Kostoksi naissukupuolelle en koskaan vastaa jos keski-ikäinen työkaveritar tervehtii minua koska nuorena ja kauniina nämä kurpatkaan eivät olisi minua tervehtineet.
Me naapurit tervehditään toisiamme ja työpaikalla tervehditään niitä joiden kanssa ollaan tekemisissä edes jonkun verran. Ihan kahtasataa ihmistä ei pysty joka päivä tervehtimään siellä meinaan. Kassamyyjää ja lipunmyyjää myös tervehdin. En kyllä jokaista vastaantulijaa alkaisi moikkaamaan. Mistähän nyt muka pitäisi potea taas huonoa omaatuntoa?