Olen usein kuullut sanottavan että ensimmäiset suhteet eivät koskaan kestä. Seurustelen ensimmäisen poikaystäväni kanssa jo toista vuotta ja haluaisin todella elää hänen kanssaan koko loppu elämäni. Onko kenelläkään kokemusta ensimmäisestä vakavasta suhteesta joka olisi kestänyt useita vuosia tai kuolemaan asti?
voiko kestää?
nympha
71162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
minä 19 ja poikaystäväni 27. kolme vuotta yhessä ollaan oltu ja toivottavasti tullaan aina olemaankin! ensimmäinen vakava suhde minulla.
Meillä yhdeksäs vuosi menossa ja hän on minun ensimmäiseni.
Tuo sanonta johtuu vain siitä, että kun ensimmäiset suhteet aloitetaan hyvin usein erittäin nuorina ja erittäin ihastuneina... sitten kun se ihastumisen tunne alkaa häipyä niin...
Jos aloittaa ensimmäisen suhteensa tarpeeksi vanhana ja molemmat ovat siinä täysillä mukana, ja kyse on vähän muustakin kuin pelkästä ihastumisesta, niin voihan se suhde kestää vaikka kuinka pitkään.
Tai sitten voi tehdä todella nuorena todella loistavan "löydön" ja elää happily ever after. Minä tapasin kultani kun olin vasta 14, nyt olemme seurustelleet kohta viisi vuotta. Uskon, toivon ja luulen että hän on ensimmäiseni ja viimeiseni, mutta kukapa sen vielä tietää. Aika näyttää.
Äitini tapasi isäni myöskin 14-vuotiaana (virallisemmin 15-vuotiaana) ja edelleen ovat onnellisesti yhdessä ja naimisissa.
Mummoni tapasi pappani 15-vuotiaana... nyt ovat rakastaneet toisiaan 51 vuotta joista 48 he ovat olleet naimisissa.
Liekköhän tämä sukuvika?
Oma suhteeni on kestänyt jo 45 vuotta. Se alkoi, kun olimme 15 ja 17 -vuotiaita. Kummallakin oli toki ollut aiempia ystäviä, mutta ne edustivat lähinnä tunnustelutyyppistä kokemusten hakemista. Niiden kesto vaihteli muutamasta viikosta ehkä noin vuoteen.
Omilla lapsillamme on mennyt hieman toisin. Heillä on ollut pohjalla pitkiäkin suhteita, jotka ovat syistä tai toisista kariutuneet ja pysyvämpi suhde on löytynyt vasta n. kymmenen vuotta vanhemmalla iällä kuin itselläni oli laita.
Jos tunne on vahva, niin voittehan te olla vaikka maailman ainoa "eka suhde" joka kestää kuolemaan asti (lohdutus, ette olisi). Mutta jos täältä pitää siihen vahvistusta hakea, niin ei hyvä merkki. Ratkasisu ja toimivuus on teidän käsissä, ei tilastoissa.
Tunnen montakin semmoista paria ja tavallaan kadehdin heitä. Ensimmäinen vakava suhde on monella tapaa niin ainutlaatuista että sitä muistelee ja kaipaa vielä vuosienkin päästä:)
Itse en ole ensimmäiseni kanssa enää, mutta joskus on tullut miettineeksi että ehkä meidän olisikin kuulunut olla toistemme vakka ja kansi.
Eikä se määrä vaan se laatu!
Ihan turhaa vaihtaa jos sattuu kaikinpuolin hyvä puolisko kohdalle heti eka kerralla!!