Minulla on isosisko ja kaksi pikkusiskoa. He ovat kaikki omalla tavallaan aivan mahtavia ja ihania persoonia. Toki meilläkin on välillä erimielisyyksiä ja riitoja asioista. Kuitenkaan ne eivät ole koskaan haitanneet sisarussuhteitamme niin, ettemmekö voisi riitoja koskaan selvittää.
Välimme vain lämpenivät entisestään isämme kuoltua noin 14 vuotta sitten. Pidimme äidin ja siskojen kanssa yhtä.
Kaikki kolme siskoani ovat minulle tärkeitä ja rakkaita. He eivät ole koskaan kääntäneet minulle selkäänsä, kun minulla on ollut vaikeaa tai kun olen tarvinnut apua jossakin asiassa. He ovat aina valmiita kuuntelemaan ja juttelemaan kanssani siitäkin huolimatta, vaikka kaksi heistä seurustelee.
Heitä kaikkia kiinnostaa mitä elämässäni tapahtuu ja hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Ja tottakai minä teen samoin heidän kohdallaan. Meillä on vastavuoroisuutta.
Yksikään kaverini tai ystäväni ei tähän ole jostakin kumman syystä kyennyt. Yksikään heistä ei ole jäänyt rinnalleni ja ollut tukenani silloin kun sitä kipeimmin tarvitsin, vaan he pakenivat odottamaan että tilanne menisi vain ohi.
Viimeksi eräs kaverini, joka väitti minua parhaaksi ystäväkseen, sanoi joskus, että voin kertoa hänelle mitä vaan ja milloin vaan, hän kyllä kuuntelee. Myöhemmin hän pudotti pommin niskaani sanomalla, että olin itsekäs kun avauduin hänelle minulle henkilökohtaisista ja arkaluontoisista asioista. Kuullessaan seksuaalisesta suuntautumisestani (olen bi), hän sanoi asian olevan ok, mutta alkoi käyttäytyä minua kohtaan etäisen kylmästi. Yhtenä päivänä hän vain tokaisi, että jos joskus seurustelen naisen kanssa, hän ei halua sitten olla mun seurassa tai nähdä mitään "lesboilua". Tällä hän siis tarkoitti normaaleita hellyydenosoituksia, halailua ja pussailua...
Sitten ihmiset ihmettelevät, miksi viihdyn mieluummin siskojeni kanssa. Olen tosiaan onnellinen kun minulla on heidät! (:
Välimme vain lämpenivät entisestään isämme kuoltua noin 14 vuotta sitten. Pidimme äidin ja siskojen kanssa yhtä.
Kaikki kolme siskoani ovat minulle tärkeitä ja rakkaita. He eivät ole koskaan kääntäneet minulle selkäänsä, kun minulla on ollut vaikeaa tai kun olen tarvinnut apua jossakin asiassa. He ovat aina valmiita kuuntelemaan ja juttelemaan kanssani siitäkin huolimatta, vaikka kaksi heistä seurustelee.
Heitä kaikkia kiinnostaa mitä elämässäni tapahtuu ja hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Ja tottakai minä teen samoin heidän kohdallaan. Meillä on vastavuoroisuutta.
Yksikään kaverini tai ystäväni ei tähän ole jostakin kumman syystä kyennyt. Yksikään heistä ei ole jäänyt rinnalleni ja ollut tukenani silloin kun sitä kipeimmin tarvitsin, vaan he pakenivat odottamaan että tilanne menisi vain ohi.
Viimeksi eräs kaverini, joka väitti minua parhaaksi ystäväkseen, sanoi joskus, että voin kertoa hänelle mitä vaan ja milloin vaan, hän kyllä kuuntelee. Myöhemmin hän pudotti pommin niskaani sanomalla, että olin itsekäs kun avauduin hänelle minulle henkilökohtaisista ja arkaluontoisista asioista. Kuullessaan seksuaalisesta suuntautumisestani (olen bi), hän sanoi asian olevan ok, mutta alkoi käyttäytyä minua kohtaan etäisen kylmästi. Yhtenä päivänä hän vain tokaisi, että jos joskus seurustelen naisen kanssa, hän ei halua sitten olla mun seurassa tai nähdä mitään "lesboilua". Tällä hän siis tarkoitti normaaleita hellyydenosoituksia, halailua ja pussailua...
Sitten ihmiset ihmettelevät, miksi viihdyn mieluummin siskojeni kanssa. Olen tosiaan onnellinen kun minulla on heidät! (:
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.