Asia on vaikea. Laitoimme eropaperit vetämään minun tahdostani. Olemme kumpikin alle 30v ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koen koko liiton epäonnistuneen vaikka tähän asti sitä yritinkin pelastaa. Olen lasten kanssa ollut väkivallan uhreina enemmän ja vähemmän. Pyysin häntä hakemaan apua, muttei hän hakenut ennen kuin nyt kun eron laitoin vireille. Meillä ei päihteet onneksi varjosta, mutta jollain asteella narsismi ja se satuttaminen. Mieheni on nyt vannonut ettei kajoaisi enään meihin ja käyttäytyy asiallisesti. Koen silti kylmettyneeni/katkeroituneeni.
Pitäisikö hänelle antaa mahdollisuus lasten takia. Olen niin rikki kun olen niin kauan pitänyt kaikkea kasassa.
En tahdo jaksaa yrittää enään. Onko se itsekästä?
Vai onko vika minussa.. En pysty ajattelemaan meitä intiimisti, koska hän on ottanut minut väkisin ja sattuuhan sekin..
Onko se loppu, saanko luovuttaa jo?
Pitäisikö hänelle antaa mahdollisuus lasten takia. Olen niin rikki kun olen niin kauan pitänyt kaikkea kasassa.
En tahdo jaksaa yrittää enään. Onko se itsekästä?
Vai onko vika minussa.. En pysty ajattelemaan meitä intiimisti, koska hän on ottanut minut väkisin ja sattuuhan sekin..
Onko se loppu, saanko luovuttaa jo?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olet oikealla tiellä, ehdottomasti. Puhu jollekkin ystävälle tilanteestasi, ja pyydä hänet tueksi, ihan konkreettiseksi sellaiseksi.
On helpotus, kun eropäätös on tehty. Tulet taatusti olemaan onnellinen ilman narsistimiestäsi!
Älä epäröi hetkeäkään. Samaa mieltä kuin kaksi muutakin sisarta. Etsi hyviä asioita ja ihmisiä elämääsi, voimaudu. Vaihda puhelinnumero.
Kiitos rohkaisuista! Pohdin tätä numeron vaihtoa, mutta hän laittaa sähköpostiakin..
En tahdo osata puhua oikein, kun olin kaikista kavereista ensimmäinen joka sai lapsia ja meni naimisiin joten jäin porukan ulkopuoliseksi, kun en juhlinutkaan enään jatkuvasti. Sitten en enään uskaltanut kutsua meille ketään, kun pelkäsin miten mieheni käyttäytyy ja sitä jos kukaan ei tulekaan.
Nytkin olen evokossa kotoa, kun pelkään hänen pamahtavan sinne.
Miten on väkivallan uhrina enemmän tai vähemmän.? Jos lapset ovat joutuneet kokemaan väkivaltaa, niin vastaus on helppo jätä se mies jo lastesi turvallisuuden takia.
Muussa tapauksessa: odota kaksi vuotta no vähintään vuosi.
Jos tuon ajanjakson jälkeen mies vaikuttaa olevan ihan ok ja itseäsi vielä mietityttää, pitäisikö palata, niin voithan varovasti kokeilla.
Luulen vaan, että tuossa vaiheessa olettelöytäneet uudet ja huomanneet, ettei se maailma siihen lopu ja jatkaneet elämää.
Älä yhtään vähättele parisuhdeväkivaltaa! Ap:n pitää todellakin lastensa lisäksi suojella itseään väkivallalta. Eli ap: eroa heti! Väkivalta usein voimistuu aikaa myöten sekä myös erotilanteessa.
Sähköpostin voi torjua tai ilmoittaa, että poistaa ne lukemattomana ja myös tehdä niin. Todistusaineistona voi tallentaa jonkin oikein ikävän/inhottavan viestin, muut hävität. Tutustu narsistin uhreille annettuihin ohjeisiin suojata itsensä ja lapset.
Huoltajuusasioissa ota reippaasti ja todistein esille kaikki väkivaltatilanteet ja varsinkin lapsiin kohdistuvat. Valvotut tapaamiset ensin, ja niin järjestettynä että sinun ei tarvitse kohdata miestä itse vaihtojen yhteydessä.
Älä please ole manipuloitavissa oleva nynnerö, kaikki myönnytykset jotka nyt sorrut tekemään kaduttavat vuoden päästä sinua. Voimia!
Sun täytyy ajatella itseäsi ja lapsiasi. Väkivallan jäljet tulevat ulottumaan lastesi kohdalla hyvin hyvin pitkälle, jos he joutvat kokemaan tai näkemään sitä. Miehesi ei muutu. Rohkeutta ja voimia! Terveisin eräs joka lapsena vastaavaa nähnyt ja kokenut.
Mä olen juuri niin nynnerö jota on helppo manipuloida. Siksi tässä kai vieläkin ollaan, uskon aina loppuun asti hyvää toisista.
Hävettää.
Oon ollut vain niin heikko, olen vieläkin. Lasten takia mun täytyy nostaa taas itseni ja alkaa toimia. Täytyy käydä lukemassa niitä ohjeita..
Enemmän ja vähemmän fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Se oli kausiluontaista, sitä tarkoitin.
Hyvä, että häpeät. Ota nyt itseäsi niskasta kiinni, ja toimi. Ei ole järkeä uskoa hyvään, kun toinen on kerran paha (kyllä, henkinen ja etenkin fyysinen väkivalta on erittäin PAHAA). Tuossa voi käydä kaiken lisäksi niin, että sinä ja/tai lapsesi vahingoittuu, jopa kuolee. Sitäkö odotat?
Väkivallan uhrina ollut lapsi ei unohda kokemaansa väkivaltaa. En ainakaan minä, nyt jo 58 v, isän väkivaltaisen käytös ei unohdu kohdallani koskaan. Väkivaltaisuutta vielä vanhallakin iällä, jonka vuoksi katkaistu välit.
On niin voimaton olo.. Mutta ei tässä auta itkumarkkinoilla. Kiitos potkuista persauksille. Tästä suosta ei voi mennä kuin ylös päin.
Lapset eivät muuten kysele isäänsä. Ovat 2vk aikana kaksi kertaa hänet nähneet.